Kirjoitan tätä kädet innostuksesta täristen junasta, sillä nyt VIHDOIN voin paljastaa teillekin, että mitä kummaa täällä on viime päivät puuhailtu. Että miksi blogissa on ollut hiljaista ja miksi bloggaaja vaan postailee salaperäisiä muuttolaatikko -ja passikuvakuvia instagramiin ja facebookiin. Ja että miksi seisoin tänään aamulla jännityksestä tönkkönä suu virneessä Helsingin rautatieaseman edessä. Nimittäin: meidän perhe muuttaa […]

Aloin ensin kirjoittaa kommenttia Lilyn toimituksen postaukseen, mutta koska sepustuksestani meinasi tulla megapitkä, niin halusin tulla ottamaan osaa  sosiaalisessa mediassa puhututtavaan Instagram-tähti Essena O’Neillin tempaukseen ihan oman blogipostauksen muodossa. Vasta 18-vuotiaana suuren suosion saavuttanut Nessena tahtoo herätellä ihmisiä mediakriittisyyteen ja pohtimaan sosiaalisessa mediassa näkyvien kuvien taustoja. Luulen, että suomalaista yleisöä ei kohahduttanut ihan niin paljon […]

Harvoin olen kellekään kateellinen, mutta enpä muista milloin olisin ollut yhtä  syvästi kateellinen kun neuvolareissulla, jolla eräs äiti kertoi heidän kuusikuisen vauvansa nukkuvan kymmenentuntisia öitä, putkeen.  Meillähän homma menee meinaan vähän niin kuin päinvastoin. Tai oikeastaan täysin, ja sen kyllä näkee jo oikeastaan koko olemuksestanikin. ”Mites teillä nukutaan?” on se yleinen smalltalk-kysymys vauvaperheisiin (hampaiden jälkeen). […]

Jo aiemmin tällä viikolla hihkuin asiasta blogini Facebook-sivuilla, mutta hihkunpa vielä täälläkin: ratkaisin vihdoin tähän asti mahdottomalta tuntuneen yhtälön eli ”perusneule + akryyli/polyesteriton + järkevä hinta”. Erityisesti hakusessa oli jotain merinovillaista pesussa pilaamaani tilalle.  Tuntuu, että aikaa kaupoissa kiertelylle ei juuri nyt oikein liiemmin ole ja että ne vakioksi muodostuneet ketjuliikkeeni pettivät ihan täysin. Pesulaput […]

Viimeisen puolen vuoden aikana jokaisella Rauman reissulla mielessäni on keikkunut päästä testaamaan kehuttua Café salin brunssia, mutta kiire, äidin aamupalapöytä ja niin edelleen. Viime sunnuntaina tilaisuus kuitenkin koitti, kun ajoin vanhaan kotikaupunkiini ihan vain tapaamaan serkkujani, ilman lapsia, vain me kolme, ihan niin kuin joskus ennen vanhaan. Olimme varanneet pöydän yhdeksitoista, joka osoittautuikin oikein fiksuksi […]

Ennen esikoistani minulla ei ollut oikein minkäänlaista käsitystä imetyksestä. Lähinnä ajattelin, että niin vauvoja ruokitaan, tissi suuhun vaan jos maitoa tulee. Esikoista odottaessani saimme neuvolasta todella hyvää ohjausta imetykseen, mutta silti ensi kertaa vauvaa sylissä pidellessäni tunsin olevani ihan pihalla siitä, että mitä tulee tehdä. Imuotteen kanssa oli ongelmia, vauvan paino tippui, imetys sattui ja poistuimme […]

Meillä on luettu melkein siitä asti, kun kolme ja puoli vuotta sitten kannoin pojan kaukalossa kotiin Taysista. (Oikeesti, näytin heti tokana päivänä tuimakatseiselle nyytille pahvisivuista Puppe-kirjaa, vaikka ihan ei vielä se katse kuviin tarkentunutkaan) Pikku hiljaa siirryttiin iltaisin pötköttelemään sängylle ja luin pojalle runoja ja loruja. En edes muista enää missä vaiheessa poika alkoi aktiivisesti […]

Nappasin huoltoaseman kassalla ostosteni joukkoon muoviin käärityn roosan nauhan, tiedättekö sillä lailla sen kummempia miettimättä, tukeakseni heräteostoksena rintasyöpätutkimusta kolmella eurolla. Kotona hypistelin tuota Katri Niskasen suunnittelemaa vaalenpunaista nauhaa ja mietin sitä pelottavaa sanaa. Rintasyöpä, syöpä. Mietin tuntemiani upeita naisia ja erityisesti häntä yhtä, jolle luettiin tuo diagnoosi, jota kukaan ei haluaisi kuulla (ja mietin myös […]

Tampereella näkyy ja kuuluu lasten- ja nuortenkirjallisuus katukuvassa ensi viikonloppuna, kun kaupungin valtaa Kirjalitta pop-up – festarit. Festarit kutsuvat sekä lapset vanhempineen että muut lastenkirjallisuudesta kiinnostuneet lukemaan, leikkimään, kuulemaan ja kokemaan lastenkirjallisuutta monin tavoin sekä toki tuottamaan myös itse sanataidetta. Miltä kuulostaisi vaikkapa koulupäivä mielikuvituskoulussa, lorukylpy perheen kaikkein pienimpien kanssa, peikkoteatteri, satutunti, poetry jam – […]

Minä, maailman anti-aamuihmisin henkilö olen alkanut vahingossa nauttia aamuista ja aikaisista herätyksistä. Vaikka pätkittäiset yöuneni loppuvatkin aamukuudelta, kun pienet sormet alkavat läpsyttää kasvojani ja sillä hetkellä kun ymmärrän, että unet olivat jälleen tässä tekisikin vain mieli vetää peitto pään yli, niin koko kasvoillaan hymyilevä vauva hellyttää minut sekunnissa. Okei, noustaan sitten, mutta pötkötellään jooko ensin […]