Happy Halloween! Tulin nopeasti levittämään Halloween-hulluuttani teillekin! Amerikkalaiset todella tietävät kuinka ottaa juhlista kaikki irti, sillä vitsit miten tähän Halloweeniin panostetaankaan. (Ja nyt kaikki, ketkä aikovat muistuttaa, että totta kai kaupallisia juhlia juhlitaan mielellään, niin en kuuntele ja peitän korvat *trallalalllallaa*, sillä tämä on oikeasti hauskaa!) Valehtelematta jokainen naapurusto on koristeltu kurpitsoilla, hämähäkinverkoilla ja mitä mielikuvituksellisimmisilla noita/kummitus-asioilla […]

  Siivoilin juuri tietokoneen kuva-albumeita ja jäin tietysti selaamaan kaikkia matkakuvia yksi kerrallaan. Tiedättehän: viisi lähes täsmälleen samanlaista kuvaa, mutta lapsilla niissä on niin suloiset ilmeet, jotka jokaisessa kuvassa heijastavat niin suloisesti heidän persoonallisuuksiaan, että yhtään kuvaa ei voi poistaa. Yhtään niistä yhteensä kolmestatuhannestakahdeksastasadasta. Kuitenkin reissukuvia selatessa minua alkoi naurattaa, sillä söpöjen kuvien taustalla mieleeni […]

Ajatella, että vuosi täällä on pian kulkenut kokonaisen ympyrän. Muistan viime joulukuussa katselleeni paljaita puita, maassa lojuvia lehtiä ja silti vielä viheriöivää nurmikkoa hämmentyneenä. Orvokit kukkivat yhä ja oli kuulemma epätavallisen lämmintä jopa Etelä-Carolinan jouluksi. Tammikuu yllätti kirkkailla pakkaspäivillään ja kadut ja puistot olivat tyhjiä, ihmiset pysyttelivät sisällä ja me seisoimme toppavaatteissamme tyhjien liukumäkien luona […]

Viime aikoina arjessa on ollut vähän liikaa stressavaa painoa. Pääni on ollut iltaisin niin raskas, että edellispäivänäkin nukahdin kesken telkkarista tulleen Yhdysvaltojen presidenttiväittelyn (mikä oli muuten juuri niin hurjaa menoa kuin etukäteen arvelinkin, mutta vitsit miten ihailenkaan Hillaryn hermoja! #imwithher). Instagram-feedini on sen sijaan näyttänyt juhlia, blogigaalahuumaa ja iltapukuja. Ehkä juuri näiden vaikutteiden vuoksi minulle on […]

En aiemmin lämmennyt e-kirjoille, mutta täällä olen kokenut ne tosi käteviksi kun suomenkielistä kirjallisuutta ei ole muulla tavoin saatavilla! Colm Tóibín kirjoittama Brooklyn on niitä kirjoja, joita ei millään malttaisi laskea käsistään. 1950-luvulla Irlannista Amerikkaan muuttavan nuoren Eilisin tarina käsittelee kasvamisen, ulkopuolisuuden, uuteen kulttuuriin sopeutumisen ja koti-ikävän tunteita niin ajattomasti ja paikattomasti miljööstä ja aikakontekstista […]

Kuvassa kompromissiasu Arvasin kyllä, että se alkaisi jossain vaiheessa, mutta että nyt jo. Olemme tulleet vaiheeseen, jossa poikani 4-vee tahtoo valita omat vaatteensa. Kaupassa hänellä on hyvin vahvat omat mielipiteet siitä, millaisia vaatteita hän tahtoisi. Teema on selkeä: dinoja, Paw Patrolia, autoja. Trikoota ja collegea, ei ehdottomasti kauluksia, ei kovin mielellään farkkuja. Vaikka en tunnustaudukaan […]

Olen viettänyt tämän viikon kotona ja täytyy kyllä taas kerran todeta, että neljän seinän sisällä kököttäminen ei ole yhtään oma juttuni. (Paitsi että  aika harvan juttuja taitaa olla kotona nyhjöttäminen ja lapsiperheen vatsatauti). Silloin on aivan liikaa aikaa ajatella. Aivan liikaa. Siis silloin, kun ei ole ollut niin väsynyt, että ylipäätään jaksaa miettiä jotain. Olen […]

    Vuorten välissä on pieni kaupunki, jonka kaduilla on kahviloita, kirjakauppoja, pikkuputiikkeja ja ravintoloita. Heti ensimmäiseksi huomaan, että jokaisella vastaantulevalla miehellä on parta, enkä edes liioittele. (Sekä ponnari tai beanie-pipo, housujen lahkeet muutaman kerran kääräistyt ja maiharit. Ei kaikilla, mutta melkein.) Partaisten miesten lisäksi huomaan koirat, sillä en ole koskaan ennen käynyt kaupungissa, jonka […]

Pari viikkoa sitten sain muutaman viestin ja kommentin blogini lukijoilta, joissa te ihanat tyypit olitte huolissanne meidän turvallisuudesta Charloten mellakoiden aikana. Onneksi voin vastata samoin kuin silloinkin: meillä ei ole mitään hätää! Vaikka puolet osavaltiostamme parhaillaan evakuoidaankin hurrikaani Matthewn tieltä, olemme sen verran kaukana rannikolta, että evakuointialueen rajalle on vielä melkein 90 mailia. Tuntuu todella hurjalta […]

Muistatteko, miltä tuntui fanittaa jotain oikein kovasti lapsena? Minä muistan, vaikka siitä kirkkaasta ihailun ja riemun tunteesta onkin vaikeaa saada enää kiinni. Fanitin koko lapsuuteni koiria ja pidin ala-asteikäisestä lähtien vanhemmilleni power point-esityksiä aiheena ”Miksi minun pitäisi saada koira”. Myöhemmin fanitin tietysti Spice Girlseja, Bäkkäreitä ja Harry Potteria, mutta ensimmäinen ja pisin hurahdukseni olivat koirat. […]