Ajatella, että vuosi täällä on pian kulkenut kokonaisen ympyrän. Muistan viime joulukuussa katselleeni paljaita puita, maassa lojuvia lehtiä ja silti vielä viheriöivää nurmikkoa hämmentyneenä. Orvokit kukkivat yhä ja oli kuulemma epätavallisen lämmintä jopa Etelä-Carolinan jouluksi. Tammikuu yllätti kirkkailla pakkaspäivillään ja kadut ja puistot olivat tyhjiä, ihmiset pysyttelivät sisällä ja me seisoimme toppavaatteissamme tyhjien liukumäkien luona miettien mitä täällä sitten voisi tehdä. Haparoin, olin yksinäinen, väsynyt ja kaipasin Suomeen. Helmikuussa maahan satoi ohut valkoinen kerros lunta ja koko kaupunki oli pois tolaltaan kaksi päivää. Koulut pysyivät kiinni ja lapset tahtoivat ulos tekemään lumipalloja harsomaisesta lumesta, jota kaavittiin katukivetysten päältä ja se suli puuvillasormikkaisiin. Joskus mietin, miltäköhän täällä näyttää kun nuo valtavat puut ovat lehdissään ja luonto herää eloon. Sitten tuli esiin aurinko ja talvi loppui. Me saimme ystäviä, väki alkoi valua puistoihin ja ulkoilupoluille, joka puolella piirettiin katuliiduilla tai puhallettiin saippuakuplia vielä aikaisin koittaneeseen iltahämärään saakka. 

Maaliskuussa joka puolelle puski hiirenkorvia, päivät olivat nyt lämpimiä ja aurinkorasvan tahmaamia. Minä heräsin enemmän ja enemmän eloon kevään kanssa, uitimme kalpeita sääriämme altaan viileässä vedessä ja hiljalleen kalenterit alkoivat täyttyä. Illallisista, leikkitreffeistä, viikonloppuretkistä. Heinäsirkat pauhasivat iltaisin, aloin oppia etelän tapoja ja aavistaa, että tämä kaupunki tulisi sittenkin omaksi. Kevät vyöryi päälle vain kuukaudessa ja kaikki muuttui. Vanhan kaupungin kaduilla järjestettiin koko perheen festivaaleja, suihkulähteille tuotiin ruokavaunuja ja istuimme iltaa nurmikolle levitettyjen vilttien päällä uusien ystäviemme kanssa. Päivät olivat jo kuumia, mutta paikallisten lempipuuhaa oli hymyillen luvata, että odottakaas vaan, tämä ei ole vielä mitään. 

Tuli toukokuu, kesäkuu ja ihan varkain oli kulunut puoli vuotta.

Teimme roadtripin vielä syvemmälle etelään, uimme iltaisin kylpyveden lämpöisissä altaissa, tutustuimme entuudestaan tuntemattomiin kaupunkeihin, ajoimme pitkien siltojen yli osavaltiosta toiseen ja aloimme ymmärtää, mitä etelän kesien kuumuudella tarkoitetaan. Kesäkuusta minulla tulee ensimmäisenä mieleen magnoliat, jotka hohtivat niin melkein aavemaisen valkoisina trooppisissa öissä. Minä ja lapset vietimme päivät kavereiden kanssa huvipuistossa, altaalla tai vesipuistossa ja keskipäivisin pysyttelimme ilmastoiduissa tiloissa. Pyydystimme tulikärpäsiä ja Charlestonissa näimme delfiinin, iltaisin minun piti joskus nipistää itseäni, että uskoin sen kaiken tapahtuvan oikeasti. Crepe Myrtlet ovat kukkiessaan kauneimpia koskaan näkemiäni puita, enkä unohda milloinkaan kuinka Charlestonin kaduilla tuuli heitti niiden vaaleanpunaisia kukkia hikiselle iholle, hiuksiin ja vaatteisiin kun tuuli yltyi ja ehdimme juuri ja juuri autoon ennen nousevaa myrskyä. 

Sitten joku sanoi, että heinäkuu oli jo lopuillaan ja lähdimme käymään Suomessa. Kun tulimme takaisin oli jo elokuu ja vaikka paahde oli vieläkin hurjempaa, tunsi elokuun tuoman muutoksen tavallaan täälläkin. Loppukesä oli pitkä ja kuuma, kesän julistettiin loppuvan mutta se oli yhä joka puolella. Lokakuussa se loppui oikeasti ja alkoi syksy. Ja tämä etelän syksy on kaunis, haikea ja lämmin. Se on kuisteille tuotuja kurpitsoja, Halloween-koristeita ja Crepe Myrtle-puiden lehdet ovat kellastuneet ensimmäisinä. Tämä on täydellinen aika jättää jäähyväiset Etelä-Carolinalle.

 Yhtenä hetkenä olen täynnä mielenrauhaa ja kiitollisuutta tästä vuodesta, sitten toisena lipsahdan suremaan kuuden viikon päästä koittavia jäähyväisiä, vaikka samaan aikaan odotan malttamattomana Suomessa odottavia jälleennäkemisiä. Jos johonkin olen täällä tottunut niin jatkuvaan ristiriitaisuuteen. Mieheni kysyi minua lohduttaessaan, että vaikka nyt tekeekin kipeää, niin olisinko sitten halunnut olla tapaamatta näitä ihmisiä? En missään nimessä, kaikki oli nyt silloin tällöin salaa kurkkuun hiipivän palan arvoista, koko vuosi. 

LENTOASKELEITA FACEBOOK / INSTAGRAM / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM