Tässä on mennyt jo monta päivää kotona, eikä pojan flunssa ota hellittääkseen. Kotona olo on tuonut mukanaan aika ison haasteen: miten viihdyttää pientä potilasta ja estää meitä molempia vallan tylsistymästä. Ollaan katseltu sadetta ikkunasta, ihan pojan lempipuuhaa. Sitten ollaan katseltu piirettyjä, luettu satukirjoja, opeteltu eläinten nimiä ja rakennettu kymmenittäin lego-torneja. Sinä aikana kun pinoan legoja ja juon litrakaupalla teetä, kouluhommat kasaantuvat hitaasti mutta varmasti. Mutta tällaista se joskus on. Ja ollaanpaahan saatu ainakin tankattua syliaikaa oikein kunnolla.
Aiemmin kysellessäni tekemisvaihtoehtoja, phocahispida ehdotti piirtämistä ja maalaamista. Miten en ole tullutkaan näitä ennen ajatelleeksi! Puin potilaan oikein lämpimästi ja kävimme nopealla happihyppelyllä läheisessä kirjakaupassa. Kannettiin kotiin kassillinen taiteilijatarvikkeita: värikyniä, suurta paksua piirustuspaperia ja sormivärejä. Tehtiin ihan oma taiteilijapiste keittiön pöydän ääreen ja annettiin mennä.
Poika oli ihan fiiliksissä luvallisesta sotkemisesta värien kanssa, kunnes ahdistui oudon värisistä käsistään. 😀 Niinpä me taiteilijat siirryimme vähemmän käsiä värjäävien värikynien pariin, ja niitä ollaankin kaivettu nyt esiin tuon tuosta. ”Piitä! Piitä!”. Minulla ei-niin-lahjakkaalla-piirtäjälläkin on täällä melkoisen kiitollinen yleisö, sillä mitä vaan töhertäessäni poika seuraa aivan innoissaan vieressä. Milloinkohan sitä viimeksi olen piirtänyt pesukarhuja, lehmiä, sammakoita, avaruusolentoja tai pörrinkäisiä?
Minä huomasin tarvitsevani itsekin jonkinlaista piristystä tähän syksyyn, ja nyt olenkin taistellut sitä vastaan varmoin ottein. Nilkkurit ja sateenvarjo olivat vasta alkua, sillä eilen siirsimme hetkeksi taiteilijapisteen pois ruokapöydältä, ja järjestimme ystäväni kanssa intialaisen illallisen Nanda Devin antimista. Huomasin myös, että liikuntaintoni on kadonnut aivan täysin. Olen maksanut jo muutaman kuukauden salijäsenyyttäni aivan tyhjästä, mutta nyt tein niinkin radikaalin päätöksen että katkaisen jäsenyyteni ja aloitan kokonaan uuden harrastuksen. Ihanaa päästä vuosien tauon jälkeen kuntonyrkkeilemään, voi miten olinkaan kaivannut hikisiä hanskoja ja sitä tunnetta, kun liikuntatuntia odottaa innoissaan! Niin ja tätä väsymystä en edes viitsi valittaa ennen kuin olen laittanut ruokavalioni kuntoon, sillä havahduin syöväni päivittäin aivan hävettävän vähän hedelmiä ja kasviksia. Onko ihme että väsyttää, jos kroppa ei saa mistään vitamiineja.
Mitä syksyntorjumiskeinoja teillä on (vai tarvitsetteko niitä)? Entä onko muita vinkkejä kotonaolopäiviin taiteilun lisäksi?
