12-year-old manager
Päädyin IT-alalle oikeastaan aivan vahingossa. Mun veli opiskeli IT:tä, ja siitä jotenkin innostuneena hain lyhyen matikan pohjalta TKK:lle, jonne en kuitenkaan pääasyt. Pääsin Haaga-Heliaan opiskelemaan kuitenkin Business Information Technologya, ja hurahdin siihen aika täysin. Sitä ennen en edes tiennyt mitä koodaus tarkoittaa, ja siellä yhtäkkiä koodailin menemään. Se oli ihanan loogista. En edelleenkään ymmärrä miten päädyin opiskelemaan IT-alaa, mutta olen iloinen tästä hetkellisestä mielenhäiriöstä 18-vuotiaana.
Aloitin ensimmäisessä oman alan työpaikassani 21-vuotiaana, ja siinä viihdyinkin melkein viisi vuotta. Tällöin aloin ensimmäistä kertaa kokemaan itse sitä, että nuorena blondina cheerleaderina elämä IT-alalla ei ole kaikista helpointa. Nyt olen projektipäällikkönä softa-firmassa, missä tuotetaan automaatioratkaisuja.
Onnekseni mun esimiehet ovat aina olleet älyttömän fiksuja, ja heille mun sukupuoli/ikä/blondius ei ole ollut este. Ongelmia on tullut muilta tahoilta, ja tuntuu, että pitää aina todistella itseään tosi paljon. Pitää todistella sitä omaa osaamista, että ”kyllä mä tiedän mitä teen!”. Tässä toki voi olla osaksi sitä omaa epävarmuutta, ja pelkoa siitä, että miten muut kokevat mut. Muutaman kerran joku on sen kyllä sanonut ihan ääneen ja kyseenalaistanut mun osaamisen perustaen sen ikään. Sitä aina miettii, että olisiko samoja ongelmia jos olisi mies? Tai jos näyttäisi ikäiseltään/vanhemmalta?
Ehkä mielenkiintoisin homma tässä nimenomaan onkin se, että kuinka paljon näistä ennakkoluuloista on omassa päässä. Luin juuri jutun Iltalehdestä, jossa nuoret naiset keskustelivat kuinka turhauttavaa on tulla lytätyksi siitä, että on naisellinen nainen. Mä olen miettinyt samaa, jos mulla on kynnet laitettu ja pinkki vihko pöydällä, että miten se vie mun uskottavuutta tai pätevyyttä pois. En haluaisi muuttaa itseäni vain sitä varten että sopisin paremmin ”miesten maailmaan”. Onneksi nykyään on naisia enemmän ja enemmän IT-aloilla – toteutuu jonkinlainen kauhun tasapaino.
Mä rakastan mun työtä, ja rakastan myös pinkkiä ja glitteriä ja koiranpentuja. Kuka vaan voi olla maailman paras omassa työssään, vaikka olisi nuori/vanha, mies/nainen/muunsukupuolinen, blondi/brunette, tai tykkäisi pukeutua glitteripaitoihin.