Oh, how I miss my family
Mun perhe on täynnä sellasseita superihmisiä, ketkä RAKASTAA laittaa kotia/pihaa/naapureiden pihaa, järjestää juhlia, tehdä töitä 24/7 väsymättä ja hymyillen, ja hoitaa koirat/lapset/kumminkaimat. Kaikki tekee nää asiat vielä todella mielellään, ja tarjoutuu avuksi kaikille muillekin perheenjäsenille näissä puuhissa. Kaikista eniten he ehkä rakastavat näiden _suunnittelua_.
Tässä asiassa on kyllä omena pudonnut hyvin kauaksi puusta, tai mut on adoptoitu. Mä en voi sietää minkäänlaista sisustuksen tai remppojen suunnittelua, enkä kyllä nauti siitä tekemisestäkään. Juhlien järjestely ja suunnittelu on kivaa ainoastaan, jos se sisältää konfettikanuunoita ja skumppaa. Kuitenkin ennen juhlia ahdistaa ja itkettää. Koiria ja lapsia hoidan kyllä ihan mielelläni, siitä ei tule inhoreaktiota 😀
Kuitenkin, muutettiin täällä Hollannissa juuri uuteen kotiin, yksiöstä kolmioon. Tehtiin koko muutto oikeastaan kaksin, vaikka moni tarjoutui avuksi. Miksi ihmeessä, voisi joku kysyä. Vastaus on: EN KYLLÄ TIEDÄ. Jouduttiin ostamaan kaikki uudet huonekalut, tasoittamaan ja maalaamaan seinät, ja asentamaan ties mitä asioita, joita en edes tiennyt, että kodissa tulee olla. Yritettiin muka suunnitella jotain sisustusta, mutta mun mielenkiinto ei pysynyt aiheessa yleensä kauaa. Niimpä päädyttiin ostamaan esimerkiksi yhden huoneen kokoinen sohva, kaapit jotka eivät mahtuneet makkariin, eripari verhot (x2), kylppäriin kaappi joka ei ollut yhteensopiva altaan kanssa jne. Vaikka kuinka näitä asioita tuli esiin, ei siltikään suunniteltu paremmin. Koko ajan mun mielessä oli vain, että jos oltaisiin Suomessa, tää muutto ja remppa ja sisustus olisi hoitunut ehkä kolmessa tunnissa. Mun äiti ja sisko ja veli olisivat kaikki innoissaan mun puolison kanssa miettineet mikä sopii mihinkin, ja mikä on järkevää, ja mun isä, siskon mies, veli ja mun puoliso olisivat kantaneet ja asentaneet. Illat oltaisiin syöty pitsaa ja juotu viiniä, kun nyt tehtiin niin pitkään että melkein itketti kun mentiin nukkumaan.
Puhuin yksi päivä mun äidin kanssa puhelimessa tästä kaikesta, ja äiti sanoi ”kyllä se on sitten niin kiva tehdä, saa just omanlaisen!”. Ei, ei ole. Ensi kerralla muutetaan täysin valmiiseen kotiin, ja maksan mun perheen lennot tänne auttamaan.