Fat arms and ugly faces

Mä oon aina ollut aika ujo kuvattava, johtuen ehkä kokemuksen ja itsevarmuuden puutteesta. Itse oon tykännyt ottaa kuvia itsestäni, kun sillon ei tule sellaista ”häpeän” tunnetta siitä kun ottaakin kuvan jossa on kolmoisleuka ja läskikäsi (oma termi sille kun käsi lyttääntyy kylkeä vasten).

Mulla on yksi kaveri, jonka kanssa alettiin jossain vaiheessa kuvaamaan vähän toisiamme. Se oli ihanaa, kun oli joku joka sanoi että ”nyt et tykkää siitä miltä sun jalat näyttää”, ja pystyi muokkaamaan asentoa. Opittiin tuntemaan toisemme epävarmuudet, ja onnistuttiin saamaan kivoja kuvia toisistamme.

Mun puoliso on ollut kuvaaja, ja tekee sitä nykyään aina kun on aikaa harrastusmielessä. Kun ensin tavattiin, hän halusi hirveästi ottaa musta kuvia, ja mähän olin aivan kauhuissani! Mitä jos mun tuleva mahdollinen kumppani tajuaisi niistä kuvista, että mulla on läskikädet ja mahamakkaroita??? Mun mielessä tämä oli ihan katastrofi, ja yritin aina estää häntä ottamasta kuvia musta.

Nyt kuitenkin kun olen ymmärtänyt, että hän ehkä rakastaa muo vaikka olisikin vähän ruma ilme jossain kuvassa, niin se on ihanaa saada hyviä kuvia. Varsinkin meidän Suomen kesästä on ihana nyt katsoa kuvia, ja muistella kesää.

Tässä muutama mun lemppari viime kesältä Lauttasaaren auringonlaskusta:

Ps. Saan olla onnellinen, että mun elämän ongelmat on tätä luokkaa.