Tag: esittävä taide

Karu Izakayan maistelumenun annoksia. Mikään ei kyllä ole ihanampaa kuin viikonloppuretket: Helsingissä työn ja muut oman elämän asiat vaivaavat mieltä helposti vapaallakin, joten jos todella haluaa nollata ajatuksensa viikonlopuksi on parasta poistua kaupungista. Ja suunnata esimerkiksi Turkuun, kuten me teimme tänä viikonloppuna! Ajoitus oli hyvä, sillä Turussa vallitsi aivan postikortinkaunis, idyllinen talvisää.  Reissun varsinainen motiivi […]

Kuva: Jouni Ihalainen / Cirko Uuden Sirkuksen Keskus Suomen ehkä kansainvälisesti menestyneimmältä nykysirkusryhmältä, ja koko lajin pioneerilta Race Horse Companylta on totuttu odottamaan jotain näyttävää. Ryhmän teos Petit Mal on yhä kauneimpia sirkusbiisejä mitä olen kuunaan nähnyt, parin vuoden takainen pikkujoulushow White Nights erinomaisen ällö ja hauska samanaikaisesti, ja maailmalla paljon kiertänyt Super Sundaykin oli […]

Kuva: Q-teatteri Q-teatterista on ainakin itselleni muodostunut laadukkaan, kunnianhimoisen ja yllättävän nuoren teatterin näyttämö. Viime vuosien tuotannot ylistetystä sukupolvikokemuksesta Kaspar Hauserista päähän pyörimään jääneeseen Tavallisuuden aaveeseen (joka muuten palaa teatterin ohjelmistoon syksyllä 2017) ovat kaikki olleet puhuttelevia ja vangitsevia esityksiä omilla tavoillaan. Helmikuussa ensi-iltansa saanut Prinsessa Hamlet on siksi pieni pettymys.  Prinsessa Hamletissa Shakespearen näytelmän […]

Näin erikoiset hahmot tervehtivät Oh My Puppets-festarille tulijoita Cirkon aulassa. Aikuisten nukketeatteri tai nykynukketeatteri on itselleni täysin tuntematon taiteenlaji, ja siksipä ilahduin kovasti kun nukketeatteriverkosto Aura of Puppets ja Cirko – Uuden sirkuksen keskus aloittivat yhteistyön Oh My Puppets! -minifestarin merkeissä. Kolmen päivän mittaisen festivaalin ohjelmistossa oli kolme hyvin erityyppistä nukketeatteriesitystä: Merja Pöyhösen sooloteos Missing Amelia Earhart, vain yhdelle katsojalle […]

Outokummun vanha kaivos päivänvalossa. Esitystilaan ei päässyt läpäisemättä rajalla suoritettua säteilymittausta. Tanskalainen muusikko Andreas Bennetzen  Yksi hienoimmista koskaan näkemistäni esitystiloista oli lähes 20 metriä korkea ulkohalli, jonne mennessä yleisö puki ulkovaatteet päällensä. Molempina iltoina nähtiin hienoja sirkusnumeroita kuten Maarit Utriaisen sekä Emma Räisäsen rengastrapetsiduo. Ilma-akrobaattikaksikon Cohdi Harrellin ja Luis Vallen tulkinta teemasta ”rajat”. Maarit Utriaisen […]

Vallilaan on ilmestynyt ovi. Sen takaa avautuu erikoinen maailma, jossa tutut satuhahmot seikkailevat vinksahtaneissa rooleissa ja kaiken keskellä olet, sinä, katsoja. Saat liikkua isossa tilassa miten haluat, lähteä kesken kohtauksen tai seurata jotain tilannetta pidempään. Voit maistaa pöydällä olevia makeisia, istua nojatuoliin lukemaan kirjaa tai osallistua näyttelijöiden kanssa noppapeliin.  Teatteri Vapaan Vyöhykkeen 13. tunti on […]

Recover Laboratoryn esityspaikkana toimivat HSY:n jätevedenpuhdistamon tunnelit ja luolat Viikissä. Rakkauteni immersiivistä ja paikkasidonnaista esitystaidetta kohtaan on johtanut minut viime aikoina useisiin melko erikoisiin esityksiin. URB-festarin KoToNA-esitys tapahtui kaartinkaupunkilaisessa yksityiskodissa ilman kenkiä, Juhlaviikkojen ohjelmistoon kuulunut Neuromaani vei Marian sairaalan kerroksiin sairaalakaavussa. Remote Helsingin parhaat palat olivat juuri ne kohdat, kun pääsin kurkistamaan itselleni uusiin ja tuntemattomiin […]

Kuva: Q-teatteri Q-teatterin helmikuussa ensi-iltansa saanut, Saara Turusen käsikirjoittama ja ohjaama Tavallisuuden aave on kerännyt ylistäviä arvioita tänä keväänä, ja sen näytökset ovat pitkälti loppuunmyytyjä. Olin ymmärtänyt hypen näytelmän ympärillä ja menin katsomaan esitystä sen perusteella tietämättä itse teoksesta oikeastaan juuri mitään. Pieni ennakkovalmistelu olisi ollut paikallaan: esityksen ensimmäinen puolikas meni siinä, kun logiikkaan taipuvaiset aivoparkani […]

Kuva: Jani Leinonen Ei liene salaisuus, että tykkään ihan hulluna nykysirkuksesta. Ja toki siitä perinteisemmästäkin. Mutta nykysirkus on mielestäni taiteenlajeista se joka nykyaikana tavoittaa taikuuden parhaiten. Siis sellaisen missä oikeasti tuijottaa että miten tuo on mahdollista. Toisissa ohjelmanumeroissa tuo taikuus liittyy akrobaattien kykyihin, toisissa kikkoihin kuten esinemanipulaatiossa, joka onkin yksi lemppareitani sirkuksen lajeista. Olen nähnyt monia aivan […]

Löysin kirjan, joka oli kuin minua varten tehty. Erin Morgensternin Yösirkus (Night Circus, 2011) paitsi kertoo sirkuksesta (olen suuri sirkuksen ystävä, niin nykysirkuksen kuin perinteisemmänkin), myös luokittuu tyylilajiltaan luokkaan ”maaginen realismi”, jonka olen aiemminkin huomannut vetoavan minuun, vanhaan eskapistiin. Yösirkus kertoo kahden nuoren taikurin kamppailusta. Heidät on jo lapsina sidottu pelinappuloiksi kahden vanhan taikurin keskenäiseen […]