”Päätin 15-kesäsenä että fiksumpana otan oikoreitin onnellisen ja täydellisen elämän tavoittelemisessa. En arvannut että oikoreitissä oli hieman enemmän lasinsiruja”

-Ujuni

Sieltä tulikin silkkaa vittuilua. Omasta mielestäni sanoin vain sen, mitä oli mielen päällä. Iloisena siinä, että sainpas sanottua enkä jäänyt hautomaan. Pienen hetken tuntui kevyeltä, sitruunaperhosen siipien säpsätykseltä rintaontelossa. Sitten. Ei kuule tarvii ruveta vittuilemaan. Ja taas katsoo peilistä huono ihminen. Inhottava akka. Narttu.        

Otan viinilasista hörpyn, nojaudun taaksepäin. Minä kuuntelen. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa. Tässä minä olen, minä ja minun korvani. Niistähän sinä lähinnä olet kiinnostunut? Sen kun puhut vaan, vuodatat ja avaudut kaikesta mitä mieleen tulee. Minä kuuntelen. Ei sillä ole niin väliä, jos en saa sanottua mitään väliin. Sitten kun saan suunvuoron, niin asialistalla […]

Juttu on niin, että minun pääni ei nyt tarkenna. Kuva on suttuinen, heilahtanut. Asetukset ovat pielessä ja kuvaajan kädet tärisevät, siinä se. Erityisen tekotaiteellisesta vaikutelmasta annan itselleni kymmenen miinuspistettä. On pakko pystyä päättämään, mikä on olennaista. Mihin tarkennan, mikä saakin jäädä sutuksi. Mitä rajaan pois, tummennanko reunat vai korostanko sittenkin värejä? Sen tiedän, että mustavalkoisessa […]

Kaksikulttuurisuuteen ja identiteetti-kysymyksiin sotkeutuneita ajatuslankojaan jäsentävä parikymppinen, joka haluaisi käsittää ihmiskunnan käsittämättömyyttä paremmin.

Istuin eilen baarissa ystävien seurassa. Kaikki muut tupakoivat, minä en. Istuin siis useana hetkenä yksin pöydässä, kun muut olivat röökillä. Se on vähän tylsää, kun ei ole edes älypuhelinta mitä näprätä. Tajusin, että tätä on minun elämäni juuri nyt. Toisten ihmisten odottamista, odotan että toisilla on minulle aikaa. Odotan myös paljon muutakin, asioita tapahtuvaksi, ratkeavaksi, […]

Olen Haapa ja värisen pienimmästäkin tuulesta.

Olla rehellinen itselleen. Jumalauta, että se on vaikeaa. Olen niin tottunut mielistelemään ja kaunistelemaan asioita, että välillä tuntuu kuin tarpoisin tahmeassa kiisselissä joka vain velloo ja venyy varpaiden välissä. Tämän palstan suhteenkin ajattelen, että no niin, nyt kyllä pitäisi kirjoittaa silleen kivasti ja viihdyttävästi jos vaikka joku saattuu tätä lukemaan, kauheata jos vaikka joku onkin […]

Olen vieläkin jotenkin hämmentynyt tästä kaikesta. Että minä uskalsin avata suuni ja puhua. Ehkä siksi en ole tuntenut vähään aikaan tarvetta kirjoittaa, tai sitten minua pelottaa että asioita tulee nyt liian kovalla vauhdilla ulos, että sitä tulvaa täytyy hillitä tai muuten… tai muuten mitä? Mitä pahaa tässä muka voisi tapahtua? Solmut ja lukot aukeavat, hitaasti […]

Vietin päivän kahden aikuisen ja kolmen vähän pienemmän naisen seurassa. Vanha ystäväni tuli käymään sisarensa luona entisessä kotikaupungissaan, toisella heistä yksi ja toisella kaksi pientä tytärtä. Minulla ei yhtään. En ole koskaan erityisemmin pitänyt lapsista, vierastan heitä enkä osaa olla luonteva. Luulen, että lapsetkin haistavat pelkoni, näkevät lävitseni. Silti olen ajatellut, että kai sitten oma […]