Ajatuksia deittailusta
Viime perjantaina vietettiin ystävänpäivää eli maailmalla Valentine’s Dayta. Suomessa päivä painottuu ystävyyden juhlintaan, mutta esim. Jenkeissä kyseessä on vuoden romanttisin päivä. En ole pitkään aikaan kirjoittanut sinkkuelämästä tai deittailusta, mutta ystävänpäivä nosti taas ajatuksia pintaan.
Vuosia sitten, kun kaikille sinkuille tuttu Tinder löi itsensä läpi, en ollut itse sinkku. Olen tutustunut kyseiseen appiin vasta viime vuonna. Kun latasin sovelluksen, vei sen uutuudenviehätys täysin mukanaan. Vietin sen parissa ihan liikaa aikaa. Swaippailin menemään joka välissä.
Muistan aina ensimmäisen matchini ja miten kutkuttavaa oli vastata viesteihin. Sen, miten aina hymyilytti, kun puhelimesta kuului Tinderin merkkiääni. Onhan se nyt kiva tunne, kun joku haluaa tutustua sinuun. Oli mahtavaa, että suurinpiirtein kaikki sinkkumiehet läheltä (ja kaukaa) löytyivät samasta paikasta.
Minua häiritsi aluksi Tinderin pinnallisuus ja tietynlainen kylmyys. Eihän pelkän kuvan ja lyhyen esittelyn perusteella saa ihmisestä oikeaa kuvaa. Sitä haluaisi ajatella, ettei ulkonäöllä ole väliä. Mutta. Ulkonäköön lähtökohtaisesti ihastutaan ja myöhemmin luonteeseen rakastutaan – eikös se sanonta näin mene?
Ennen potentiaalisiin kumppaneihin tutustuminen tapahtui lähipiirin, työn, harrastusten, illanviettojen tai baarin kautta. Muinaisina aikoina käytettiin jopa lehti-ilmoitusta kumppanin etsimiseen.
Tämän päivän deittailukulttuuri on hyvin erilainen. Internet on mahdollistanut sen, että pystymme tutustumaan suurempaan määrään ihmisiä kuin ikinä ennen. Tinder teki deittailusta helppoa, melkein arkipäiväistä. Vaihtoehtoja on paljon. Jotkut saattavat yhden viikon aikana tavata useampia uusia ihmisiä deittailun merkeissä, mikä voi olla kivaa, mutta myös rankkaa.
Kirjoitin viime keväänä postauksen Ajatuksia sinkkuelämästä, jossa viimeksi pohdin näitä asioita. Kirjoitin mm. siitä, miten pihalla olen nykyaikaisesta deittikulttuurista ja siitä, ettei se ole minua varten. On hyvin ymmärrettävää, että nykyisessä deittailukulttuurissa voi väsyä.
Uuteen ihmiseen tutustuminen on oikeasti aikaa vievää ja energiaa kuluttavaa. Muistan lukeneeni jostain, että deittailu on kuin työhaastatteluissa käymistä. Sitä yritetään tehdä vaikutus toiseen ja antaa itsestään paras mahdollinen kuva, jotta tulisi valituksi. Treffit alkavat toistaa itseään, kun kertoo itsestään aina samoja asioita. Pitkään jatkuessa se saattaa kyllästyttää.
Sitä paitsi kukaan ei ole täysin oma itsensä ensitreffeillä. Vaikka aluksi tuntuisi, että nyt löytyi jotakin hyvää, voi totuus paljastua myöhemmin. Kaikilla meillä on huonoja puolia. Kyse onkin siitä, mitä piirteitä toisessa on valmis sietämään.
Jos toivo rakkauden löytymisestä herää, mutta hiipuu aina uudelleen ja uudelleen, alkaa ennen pitkää miettiä onko treffailussa mitään järkeä. Toivon ylläpitäminen voi käydä työstä. Liiallisesta, pinnallisesta deittailusta voi syntyä erilaisia oireita, kuten ahdistusta, kokonaisvaltaista väsymystä, kyynistymistä sekä itsetunnon laskua.
Deittailija saattaa ajatella, ettei tule ikinä löytämään ketään. Kun deittiuupumus iskee, on hyvä ottaa pieni breikki tapailusta. Tällöin on tärkeää tehdä itselle tärkeitä asioita ja viettää aikaa esim. ystävien kanssa. Oman itsensä kuuntelu on tärkeää.
Olen kuullut viime aikoina yllättävän paljon tämänkaltaisia kommentteja (pitkään parisuhteessa olleilta): ”Sinkkuna on varmaan niin helppoa ja kivaa nykyään.” Tavallaan joo. Tykkään itsenäisyydestä ja tarvittaessa seuraa varmasti löytyisi muutamalla viestillä.
Mutta.
Olen parisuhdeihminen. Kaipaan rinnalleni kumppania, jonka kanssa jakaa arjen ja ilot sekä surut. Kaipaan läheisyyttä. Ei ole parempaa fiilistä kuin tietää, että joku on kiinnostunut päivästäsi ja haluaa viettää aikaa juuri sinun kanssasi. Haluaa silitellä hiuksiasi ja herätä sunnuntaiaamuna vierestäsi. Juoda aamukahvia ja lähteä rannalle kävelylle. Haluaa yllättää kukkakimpulla tai viemällä syömään.
Sinkkuna on luonnollista haaveilla täydellisestä kumppanista. Jokaisella on varmasti oma kriteerilista ihannekumppanista. Siinä on todennäköisesti ulkonäköön, luonteeseen sekä käytökseen liittyviä kohtia. Voi jopa haaveilla miltä tuleva kumppani kuulostaa ja tuoksuu. Tai miltä tuntuu, kun hän halaa.
Olen tehnyt kaverin kanssa ”paperimiehen”. Sain tämän ohjeen aikoinaan terapeutiltani, sillä valintani miesten suhteen eivät ole oikein menneet nappiin (siis sinne päinkään…)
Paperimieheen kirjoitin asiat, joita ehdottomasti vaadin mieheltäni, toiveet, joista voin joustaa sekä mieltymykset, jotka ovat toissijaisia. Olen aina välillä tässä sinkkuaikana silmäillyt listaa ja jopa tehnyt tiettyjä valintoja sen mukaan. En tietenkään tuijota listaa orjallisesti, vaan tunteella ja kemialla on suurempi merkitys. Jos joku vie minulta jalat alta, eikä hän täytä läheskään kaikkia kriteerejä, lentää paperimies roskiin – kunhan en tingi periaatteistani tai arvoistani.
Luulin pitkään, että olen ainoa joka ajattelee ihmisten käyttävän esim. Tinderiä nykyään ihan vitsillä tai vain puoliksi tosissaan. Olen kuitenkin jutellut muutamien sinkkujen kanssa ja he olivat kanssani samaa mieltä: Tinderin hohto on hiipumassa. Keskusteluja matchien kanssa syntyy vähemmän ja/tai keskustelu kuolee kasaan nopeasti. Vastaan on tullut paljon profiileja, joita ei ole voitu tehdä tosissaan.
Jos Tinder on jo nähty, on olemassa muitakin sivuja, joilla voi tutustua uusiin ihmisiin. Deittisivut.fi on sivusto, joka listaa sekä vertailee erilaisia deitti- ja seuranhakusivuja, joita toimii Suomessa kymmeniä, esim. Eliittikumppani, Match.com, Happy Pancake ja FirstDate.
Ei ole välttämättä helppoa löytää itselle sopivinta kanavaa hypätä nykyajan deittimaailmaan. Deittisivut.fi:ssä voi etsiä juuri omaan tilanteeseen ja tarpeisiin sopivan palvelun. Jos hakee deittiseuraa tositarkoituksella ei kannata suunnata sivustolle, jossa etsitään yhden illan juttuja ja päinvastoin.
Palvelusta löytyy niin ilmaisia kuin maksullisiakin sivuja. Aikoinaan suosituimpia deittisivuja olivat ilmaiset deittisivut, mutta nykyään useimmat tositarkoituksella kumppania hakevat mieluummin maksavat palvelusta jonkin verran. Maksullisissa palveluissa harvemmin kukaan roikkuu mukana ”ihan läpällä”, ja siksi onnistumisprosentti voi olla hieman korkeampi kuin ilmaisilla sivustoilla.
Deittisivut tarjoaa myös deittivinkkejä.
Vaikka olisi kuinka uupunut ”sen oikean” etsimiseen, ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Mikäli siis haaveissa on parisuhde. Sitä sanotaan, että kukaan ei tule kotoa hakemaan. Tämä pätee moneen asiaan.
Kuvat: Eveliina Nokelainen
LUE MYÖS:
Monesti kumppanin etsimistä lähestytään järjellä, lähes tieteellisestä näkökulmasta. Kunhan vain löytää jonkun, jonka kanssa sopii paperilla yhteen. Se ei kuitenkaan ole tiedettä, eikä aina edes paperilla täydellistä, vaan todennäköisemmin kiinni vain onnesta, oikeasta ajoituksesta ja kemiasta.
-Lilli