sisältää mainoslinkkejä, kaupallinen yhteistyö: Kekäle*, Fitnesstukku*, Hyvinvoinnin.fi*

Talvi ei ole mulle se helpoin vuodenaika. Pimeys, kylmyys ja lyhyet päivät vie välillä enemmän energiaa kuin haluaisin myöntää. Vuosien varrella oon kuitenkin oppinut, että talvesta ei tarvitse selviytyä hampaat irvessä. Kun perusasiat on kunnossa, arki tuntuu kevyemmältä – ei täydelliseltä, mutta hyvältä.

Liike ja raikas ilma – kun varusteet on kunnossa

Yksi tärkeimmistä asioista mun jaksamiselle on ulkona liikkuminen. Vaikka lähteminen ei aina houkuta, raikas ilma tekee lähes poikkeuksetta hyvää mielelle. Talvella hyvät varusteet on kaiken perusta: lämmin takki, pitävät kengät ja riittävästi kerroksia. Kun keho pysyy lämpimänä, ulkona oleminen ei tunnu pakolta vaan hetkeltä itselle.

https://track.adtraction.com/t/t?a=2005905124&as=2037451312&t=2&tk=1

Usein jo lyhyt kävely riittää. Kaiken ei tarvitse olla pitkä lenkki – tärkeintä on liike ja valo

Kuntosali tuo rytmiä viikkoon

Käyn salilla yleensä 1- 2 kertaa viikossa, ja se on mulle juuri sopiva määrä. Se tuo viikkoon rakennetta ja auttaa jaksamaan myös henkisesti. En tavoittele täydellisiä treenejä, vaan hyvää oloa ja liikettä.

Mukavat ja hyvin istuvat treenivaatteet on yllättävän iso osa motivaatiota. Kun vaatteet tuntuu hyvältä päällä, treeniin on helpompi lähteä ja olo on itsevarmempi.
https://go.adt291.com/t/t?a=1035648372&as=2037451312&t=2&tk=1

Ravinto tukee jaksamista

Talvella huomaan nopeasti, jos syöminen menee epäsäännölliseksi. Kun ruokavalio on ravitseva, energia pysyy tasaisempana ja olo on vakaampi.

Vitamiinit osana talven hyvinvointia

Talvikuukausina käytän ravintolisiä ruokavalion tukena. D-vitamiini on mulle ehdoton, ja lisäksi käytän magnesiumia palautumiseen sekä omega-3-rasvahappoja tukemaan yleistä hyvinvointia. Ne eivät korvaa hyvää ruokaa, mutta auttaa silloin, kun valoa ja aurinkoa on vähän. Täältä löydät monipuoliset lisäravinteet.
https://do.hyvinvoinnin.fi/t/t?a=1208481989&as=2037451312&t=2&tk=1

Palautuminen ja lepo – talven tärkein oppi

Ehkä suurin oivallus talvesta on ollut palautumisen merkitys. Jaksaminen ei lisäänny tekemällä enemmän, vaan antamalla keholle ja mielelle aikaa palautua. Lepo ei ole laiskuutta, vaan välttämätön osa hyvinvointia.

Uni on kaiken perusta. Kun nukun hyvin, kaikki tuntuu helpommalta. Pyrin rauhoittamaan iltoja ja pitämään unirytmin mahdollisimman säännöllisenä, vaikka se ei aina onnistu täydellisesti.

Oon myös oppinut hyväksymään sen, etten toimi samalla tavalla ympäri vuoden. Talvella saan ottaa hitaammin, levätä enemmän ja olla armollisempi itseäni kohtaan.

Lempeä talvi riittää

Lopulta talvesta jaksaa parhaiten, kun huolehtii perusasioista: liikkuu vähän, syö riittävän hyvin, lepää ja pukeutuu sään mukaan. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä tai tehokasta. Riittää, että tekee parhaansa – lempeästi

*sisältää mainoslinkkejä, kaupallinen yhteistyö: ON24*, Slurpcoffee*, Interhome*, hyvinvoinnin.fi*

Pohdintoja kivun ja pelon keskeltä – hoitajan tarina

Uusi aamu – muutos mielessä

Herään ensimmäisenä päivänä pitkän sairasloman jälkeen. Työ tuntuu vieraalta ja pelottavalta, kuin sumuisessa metsässä, kun polkua ei erota, johon astun varoen. Selkäni diagnoosi kulkee mukanani, eikä anna unohtaa itseään.

Fyysinen rasitus herättää pelkoa*

Erikoissairaanhoidon hoitajan työ on täynnä fyysistä vaatimusta ja arjen raskautta. Juuri fyysisen rasituksen pelko on nyt kasvanut suureksi: pelkään, että kivut palaavat, jos liikaa teen, jos nostan väärin, jos askel lipsuu. Pelko kivun paluusta syö voimia ja jaksamista, eikä tätä pelkoa voi vain sivuuttaa. Se varjostaa ajatuksiani ja arkeani.

Osa-aikainen paluu – kohti uutta arkea*

Palaan aluksi osa-aikaiseen työaikaan. Tiedostan, että selkäni tarvitsee aikaa ja rauhaa, ja haluan nähdä, miten se kestää arjen kuormaa. En uskalla kiirehtiä, vaan etenen varoen ja tunnustellen, kuunnellen kehoni viestejä. Osa-aikainen työ antaa mahdollisuuden tarkkailla vointiani ja sopeutua työrytmiin uudelleen.

Pohdintoja pelosta ja voimasta

Pelko ei ole vain tunne, vaan voimien kuluttaja. Se saa epäilemään omaa jaksamista ja kykyä auttaa. Olen aina halunnut olla hoitaja, mutta nyt roolini tuntuu hauraammalta kuin ennen. Uskallanko luottaa kehooni? Uskallanko luottaa itseeni?

Kipu, nöyryys ja rohkeus

Kipeä selkä on opettanut minulle nöyryyttä. Olen joutunut pysähtymään ja hyväksymään rajani. Kivun kanssa eläminen vaatii hiljaista rohkeutta – sellaista, jota en aiemmin osannut itsessäni nähdä. Työhön palaaminen ei enää tunnu itsestään selvältä, vaan vaatii uudenlaista sopeutumista ja armollisuutta itseä kohtaan.

Toivo ja tulevaisuuden arvoitus*

Tulevaisuus on nyt arvoitus. Otan askeleeni varoen, kuuntelen selkääni ja annan ajan näyttää, mihin pystyn. Toivon, että osa-aikainen työrytmi antaa minulle mahdollisuuden löytää iloa ja merkitystä, ja että hiljalleen pelko väistyy tieltäni. Ehkä jonain aamuna huomaan, että pelko ei enää kulje niin tiukasti rinnallani – vaan tilalle jää uusi, varovainen luottamus.

Hiljalleen itseään kuunnellen ja itsestään huolehtien.https://www.hyvinvoinnin.fi/ *kaupallinen yhteistyö.