*sisältää mainoslinkkejä, kaupallinen yhteistyö;*HAVU, Interhome*, Timarco*, Inessa*

Ajatuksia toivosta, kasvusta ja uuden alun voimasta

Kun vuosi vaihtuu ja on jo vaihtunut, pysähdyn hetkeksi hengittämään syvään ja katsomaan taaksepäin. Pohdin, mitä kaikkea mennyt vuosi toi tullessaan – iloja, suruja, onnistumisia ja pettymyksiä. Elämä ei kulje suoraviivaisesti; se muistuttaa enemmän mutkittelevaa polkua metsässä, jossa jokainen askel johdattaa kohti jotakin uutta ja opettavaista.

Vanha suomalainen sananlasku kuuluu: ”Ei vara venettä kaada.” Toinen taas muistuttaa: ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.” Näissä viisauden sanoissa tiivistyy suomalaisen elämänasenteen ydin: realismia, mutta myös uskoa siihen, että jokaiselle asialle on aikansa ja paikkansa – ja että uusi vuosi tarjoaa uuden mahdollisuuden rakentaa parempaa huomista.

*Uudistumisen hetki

Uusi vuosi symboloi muutosta. Se on kuin kirkas, koskematon hanki, johon vielä kukaan ei ole tallannut jälkiään. Meillä jokaisella on mahdollisuus pysähtyä ja miettiä, mihin suuntaan haluamme seuraavaksi kulkea. Onko aika jättää taakse vanhoja tapoja, jotka eivät enää palvele? Onko sydämessä kytenyt toive, jonka haluaisi vihdoin toteuttaa?

*Toivon kipinä

Toivo syntyy usein pienistä asioista. Ensimmäisestä valonsäteestä pitkän talven jälkeen, ystävän rohkaisevista sanoista tai siitä, että uskaltaa itse sanoa ääneen unelmansa. Uuden vuoden kynnyksellä toivo saa erityisen merkityksen – se antaa voimaa kohdata tuleva avoimin mielin, vaikka emme vielä tiedäkään, mitä se tuo tullessaan.

Karuissa oloissa kasvaneille suomalaisille toivo on ollut selviytymisen ehto. Ei ole sattumaa, että meillä sanotaan: ”Aina kannattaa yrittää, vaikka välillä lunta tulisi tupaan.” Juuri tämä yritteliäisyys ja sitkeys kantavat myös uuteen vuoteen – se on voima, jonka varassa uskallamme asettaa tavoitteita ja aloittaa alusta yhä uudelleen.

*Kiitollisuus ja kasvu

Vuoden vaihtuminen on myös tilaisuus kiitollisuudelle. Jokainen eletty päivä, kohtaaminen ja kokemus ovat jättäneet jälkensä meihin. Vaikka kaikki ei menisi aina suunnitelmien mukaan, jokaisessa vuodessa on ollut opittavaa ja arvokasta. Kiitollisuus menneestä antaa lujan pohjan tulevalle.

Kasvu ei tapahdu yhdessä yössä, vaan hiljalleen, askel kerrallaan. Kuten suomalainen metsä kasvaa vuodesta toiseen, myös ihminen kasvaa kohtaamisten, haasteiden ja onnistumisten myötä. Uusi vuosi on mahdollisuus vaalia tätä kasvua – ja antaa itselleen lupa olla keskeneräinen, mutta matkalla eteenpäin.

*Toiveikas katse tulevaan

Olkoon tuleva vuosi meille kaikille valoisa ja toiveikas – sellainen, jossa uskallamme unelmoida ja tarttua mahdollisuuksiin. ”Uusi vuosi, uudet kujeet”, sanotaan, mutta ehkä tärkeintä on, että uskallamme olla aidosti oman näköisiämme myös tänä uutena vuonna.

Vuoden vaihtuessa asetan itselleni vain yhden lupauksen: olla lempeämpi itseäni ja muita kohtaan. Uskon, että maailmaan mahtuu aina lisää myötätuntoa, avoimuutta ja pieniä hyviä tekoja. Jokainen uusi päivä on mahdollisuus oppia, kehittyä ja ottaa vastaan elämän tarjoamat yllätykset.

*sisältää mainoslinkkejä, kaupallinen yhteistyö ON24*, Slurpcoffee*, Kokkiman*, Interhome*

Herään ilman herätyskelloa, koska täällä sellaista ei tarvita. Aurinko on jo ehtinyt nousta vuorten takaa ja maalaa makuuhuoneen seinät pehmeällä, hunajaisella valolla. Valkoinen, rustiikkinen talomme hengittää hiljaa kanssani – kalkitut seinät, puiset kattoparrut ja avoimesta ikkunasta sisään lipuva lämmin ilma. Jossain laulaa lintu, sellaisella sävyllä, jota en muista koskaan kuulleeni aiemmin.

Nousen rauhassa. Kissamme venyttelee laiskasti jalkopäässä ja katsoo minua puoliksi suljetuin silmin, aivan kuin tietäen, ettei tänäänkään ole kiire minnekään. Mieheni nukkuu vielä, hengitys tasaisena, levollisena. Se on yksi tämän paikan suurimmista lahjoista: rauha, joka ulottuu kehoon asti.

Avaan oven ulkoterassille. Bougainvilleat kiemurtelevat katoksen ympärillä, niiden kirkkaan pinkit ja violetit kukat hehkuvat aamuauringossa. Ne kehystävät näkymän, joka saa minut pysähtymään joka kerta – takapihalla vuoret kohoavat arvokkaina ja ajattomina, ja toisella suunnalla, kaukana mutta selvästi, meri välkehtivä auringon säteiden osuessa siihen. Täällä minua ympäröi 360 astetta rauhaa ja lepoa.

Astun pieneen puutarhaamme. Pihapolun laatat ovat vielä viileät jalkojen alla. Appelsiinipuu, viikunapuu, sitruuna, granaattiomena – ne kaikki kasvavat omassa tahdissaan, anteliaasti, kuin lupauksena siitä, että elämä kantaa, kun sille antaa aikaa. Ruukkupuutarha on oma pieni maailmansa: saviruukuissa yrttejä, kukkia, oliivipuu, jonka lehdet kahisevat hiljaa tuulessa.

*Keittiömme on talon sydän – yksinkertainen, mutta kaunis. Puiset työtasot, avohyllyillä saviastioita ja laseja, jotka heijastavat valoa. Pilkon hedelmiä aamiaiselle. *Keitän kahvia, jonka tuoksu sekoittuu lämpimään ilmaan. Tunnen oloni kevyeksi, melkein hämmästyneeksi siitä, miten hyvältä tavallinen aamu voi tuntua.

Tänään odotamme poikiamme puolisoineen käymään. Ajatus heidän naurusta ja puheensorinasta terassillamme ja puutarhassa illan hämärtyessä saa sydämeni sykkyrälle. *Valmistelen ruokaa rauhassa, ilman stressiä. Haudutan kastiketta, paahdan vihanneksia, maistan, lisään yrttejä suoraan ruukusta. Tässä elämässä tekeminen ei ole suorittamista – se on läsnäoloa.

Iltapäivällä istumme mieheni kanssa kattoterassilla. Kissa makoilee varjossa, silmät sirrillään. Meri hohtaa kaukana, vuoret seisovat vaiti. Ajattelen kaikkea sitä, mistä olen päässyt irti: oravanpyörästä, jatkuvasta huolesta, siitä tunteesta että elämä on aina vähän kesken. Täällä elämä on mallillaan. Se soljuu, kuin lämmin tuuli bougainvillean kukkien lomassa.
*Olen saapunut perille, näin on hyvä ihmisen olla.

Tämä on unelmistani suurin.

”Go on your own way.”
https://www.sembo.fi/