Kuukauden jälkeen aistini ovat samalla sekä terävöityneet että turtuneet. Etenkin kuuloaisti on koetuksella, kun on tottunut ihannoimaan rauhaa ja hiljaisuutta. Metrossa kuuluu kuulutus: plim plom, seuraava asema Rossio. Se tulee joka kerta niin kovalla, että melkein pelästyn. Ainakin muistan jäädä pois, koska asemaa ei voi missata. Julkisissa kulkuvälineissä kailottaminen on muutenkin hyväksyttävämpää kuin Suomessa. Välillä […]

En oikein viitsisi hypettää tästä paikasta. Kai se on jotenkin suomalaista, vaatimatonta. Olisi kai jotenkin leveilyä kertoa, että asun ihanassa vanhassa talossa aivan Lissabonin keskustassa. Minulla on kivaa ja super helppoa ”töissä.” Portugalilaisten työkavereideni mielestä olen hauska ja minusta he ovat erittäin hauskoja. Koulussa lapset saavat syödä lattialla ja synttärisankari tuo kotona leivottua kakkua toisille […]

Olen joka päivä enemmän myöhässä harjoittelusta, vaikka lähden joka aamu aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin kotoa. Yksinkertainen ratikkamatka on tuskallinen, kun 15E ei kuljekaan ja korvaava bussi tulee ehkä tunnin päästä. Voisin toki juosta paniikissa metrolle ja jatkaa matkaa junalla. Ketään ei kuitenkaan näytä kiinnostavan monenko aikaan ilmaannun koululle, joten en jaksa välittää. Kun aamulla […]

Olen nyt ollut harjoittelupaikassani seitsemän päivää. O Parque (Puisto) on yksityinen ja kaksikielinen kouluyhdistys. Kouluja on neljässä eri paikassa. Työskentelen Lissabonissa, mukavalla alueella melko pienessä yksikössä (vaan kaksi kerrosta ja seitsemän luokkaa muistaakseni). Jokaisessa 3-luokassa työskentelee kaksi opettajaa: englannin- sekä portugalinkielinen. Työskentelen joka arkipäivä yhdeksästä viiteen, luokissa 3 A, B ja C. Vitsi tulee tässä: […]

Ajattelin kirjoittaa pedagogiikasta, kouluruoasta ja kasvatuskulttuurista, Mutta eilen illalla menin ensimmäistä kertaa ulos… Olen jo tottunut jatkuvaan tuijotukseen kadulla ja julkisissa kulkuvälineissä. Portugalilaiset tuijottavat suoraan silmiin ja katsovat avoimesti päästä varpaisiin miltä näytän. Hieman hämmentävää, kun on kasvanut maassa jossa kukaan ei vahingossakaan katso sinua. Puhun siis nyt arjesta, työmatkoista ja lenkeistä, kauppareissuista. Toinen merkittävä […]

Täällä sitä nyt ollaan! Eilinen ensimmäinen päivä oli pitkä, mutta ihana. Kämppä ja kämppikseni ovat myös ihania. Lissabonkin on aika ihana. Kämppikseni, italialainen Rebecca auttoi minua kaikessa ja juoksutti ympäri kyliä. Haimme kännykkäliittymän, söimme parit pastel de natat ja kesken kotimatkan pysähdyimme ostamaan kioskista hömpsyt kirsikkalikööriä. Tulimme alusta asti loistavasti toimeen. Ensimmäinen yhteentörmäys liittyi luonnollisesti […]

Istun yksin kotona ja purskuttelen viisaudenhampaiden poistosta jääneitä koloja skumpalla. Viimeinen työpäivä on ohi ja laukutkin on pakattu. Ruoka on loppu, joten tyydyn vetämään suklaata (kiitos R-Collectionin ihanat näistäkin). En oikein tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Tuntuu jotenkin väärältä istua täällä homehtumassa viimeisenä iltana, viimeisenä lauantaina. Miksi en ole jossakin, tekemässä jotakin? Oikeastaan tuntuu hyvältä […]

”Tulitko sä nyt takasin?”  Kävin tänään vanhassa työpaikassani. Menin sinne hieman sekavissa tuntemuksissa. Odotin vierailua kovasti ja minuakin odotettiin. Tai toiset odottivat, toiset eivät. Ilmapiiri oli erikoinen ja perinteinen päiväkotikaaos iski heti ovella vastaan. Kovimmin iskivät kuitenkin lasten sanat: ”Tulitko sä nyt takasin?”. ”Ei, minähän olen vasta lähdössä”, ajattelin. Ennen kuin edes ehdin sanoa mitään, […]

Lähtö lähenee… Ja huomaan suhtautuvani siihen kuin elääkkeelle jäämiseen. Kuvittelen, että Portugalissa teen kaikkea mahdollista. Kaikkea, mitä Suomessa en tee. Kuvitteellisesti alan käyttämään joka päivä eri kenkiä, rupean neulomaan tosissani, syön vain terveellisesti ja käytän kaikkia niitä vaatteita, joita en täällä ikinä käytä. Hah hah haa. Ei tule tapahtumaan. Silti näen sieluni silmin itseni auringonlaskussa, […]

Kahden viikon kuluttua asun lissabonissa. Niin. Siinä se lukee. On se kai tottakin. Vaikea sitä vaan on hahmottaa.  Olen ollut lähdössä niin kauan. Pääsin pakoilun makuun ensimmäisen kerran vuonna 2009. Lähdin vaihto-oppilaaksi Tukholmaan. Kun palasin kesällä 2010, olin varma, että en pysyisi Suomessa kauaa. Toisin kuitenkin kävi; minä jämähdin. Viiden vuoden aikana olenkin kerennyt hoitaa […]