Ollaan oltu siitä onnellisessa asemassa, että Paloma on vauvasta asti nukkunut erittäin hyvin yöt. Lähes alusta alkaen saatiin koko perhe tohottaa lähes kokonaisia öitä, eikä ihmisten pelottelu uuvuttavista unettomista öistä toteutunutkaan. Uusi elämäntilanne ja vauva-arki väsyttivät toki kovin, mutta yöt eivät olleen siihen syynä. Pelotti oikein keskustella muiden vanhempien kanssa aiheesta, sillä monella luonnollisesti oli täysin päinvastaisia kokemuksia.

Meillä täysiin öihin on varmasti vaikuttanut se, että en imettänyt oikeastaan ollenkaan, vaan Paloma sai vatsan täyteen pullosta. Olin pitkään harmissani, kun imetys ei onnistunutkaan, mutta näin jälkikäteen näen asiassa myös positiivisia puolia. Yösyötöt menivät näppärästi puoliksi vuoro öin ja melko pian ne myös loppuivatkin itsestään.

Viime aikoina hyvin nukuttuihin öihin on kuitenkin tullut muutos. Paloma on alkanut heräilemään pitkin yötä, eikä mikään muu auta, kuin viereen nukuttaminen. Siinä sitten yritämme molemmat Samulin kanssa saada perhepedissä unta, kun taapero pyörii 360 astetta samalla vauhdikkaasti potkien.

Levottomat yöt johtunevat ainakin osittain töhin paluustani. Pienelle se on ollut iso muutos, vaikkakin isin kanssa on ihanaa olla kotona. Paloma tankkaa läheisyyttä yöllä kömpimällä viereen, enkä itse aina henno häntä nostaa takaisin omaan sänkyynsä. Sieltä hän kuitenkin hetken kulutta jälleen pomppaa ylös itkemään.

Vuorotellen sitten nostelemme mimmiä takaisin omaan sänkyyn ja välillä käy niin, että nukumme (pyörimme) kaikki samassa sängyssä koko yön. Samuli myös herkempiunisena siirtyy suosiolla joskus nukkumaan loppuyöksi vierashuoneeseen.

Tuntuu, että monessa perheessä on ihan tavallista, että isät nukkuvat ja äidit valvovat. Tämä tuntuu minusta todella epäreilulta. Ymmärrän kyllä, etteivät isät voi imettää, mutta voisiko välillä harkita maidon antamista pullosta, jotta myös äiti saisi levätä täydet 8 tuntia…tai edes muutaman tunnin putkeen? Moni kumppani on saattanut tuudittautua siihen ajatukseen, ettei heidän tarvitse nousta ollenkaan, vaan aina toinen hoitaa.

Yle teki muuten tähän aiheeseen liittyen mielenkiintoisen artikkelin, jossa kerrottiin, että moni pitää äitien yöheräilyä automaationa, väsynyt mamma on ihan normijuttu.

Samaan tulokseen olen tullut tehdessäni omaa empiiristä tutkimusta aiheesta hiekkalaatikon reunalla. Välillä piti oikein purra hammasta, kun keskustelin aiheesta muiden äitien kanssa. Todella moni kertoi, ettei puoliso edes herää itkuun, saati sitten nouse hoitamaan vauvaa. Suututti ihan hirveästi näiden äitien puolesta!

Olen vahvasti sitä mieltä, että yöheräilyt kuuluvat molemmille vanhemmista ja että aiheesta kannattaa keskustella yhdessä kumppanin kanssa jo etukäteen, ennen kuin pieni nyytti on vaatimassa huomiota aamuyöllä. Pahimmassa tapauksessa vanhempi, joka valvoo jokaisen yön (oli se sitten äiti tai isä) saattaa uupua niin, ettei yksi hyvin nukuttu yö enää riitäkään korjaamaan vahinkoja. Väsyneenä pinna on kireällä, eikä valvominen tee tutkitusti hyvää mielenterveydelle. Olemme Samulin kanssa sopineet ennen nukkumaan menoa, kumpi herää ja nousee tarvittaessa. Tämä ei toki aina toteudu, emmekä noudata mitään ehdotonta linjaa, vaan välillä toinen on hereillä herkemmällä korvalla ja nousee vaikka olemme sopineet muuta.

Minusta ihan parasta arkiromantiikkaa on antaa välillä toisen nukkua. Pitkät aamu-unet viikonloppuisin ovat paras lahja mitä tällä hetkellä voi toiselle antaa <3.

Mitä mieltä sinä olet, kuuluvatko yöheräilyt automaattisesti vain toisen vanhemman vastuulle? Miten teidän perheessänne yöt on jaettu?