Yksinkertainen tavallistakin tavallisempi kysymys, johon opitaan vastaamaan jo pienenä lapsena: ”Mitä kuuluu?” Kerta toisensa jälkeen vastaan samalla kaavalla, sillä joka ei kysyjälle mitään kerro, ja vaikka kuinka yrittäisin, ei suustani muuta vastausta tule: ”Ei mitään.”   Tilanne on turhauttavaa paitsi minulle, myös kysyjälle. Varsinkin silloin, kun toinen tietää täydellä varmuudella, ettei vastaukseni kerro totuutta, ei […]

En pidä jossittelusta, enkä osaa enää nykyisin leikkiä mielikuvitusleikkiä tulevaisuuteni osalta. En. Mutta silti sitä välillä huomaan ajattelevani joitain asioita, joita tekisin, jos vain kehoni ne sallisi. Mitä ne sellaiset asiat sitten olisivat, ja miksi ne eivät sairaalla kehollani onnistu? Haluaisin löytää jonkun liikuntalajin, sellaisen josta olisin kiinnostunut ja innostunut, mutta joka ei vointiani laiminlöisi. Olisipa […]

Yhteistyössä Talart :n kanssa Aina kun kerron ihmisille pyörätuolistani ovat he aina ihmeissään siitä, kuinka monesta eri osatekijästä on kiinni, että kasaan saadaan toimiva kokonaisuus. Kyse on kuitenkin liikkumisen apuvälineestä, jonka täytyy toimia korvikkeena ihmiskehon yhdelle perustoiminolle: kävelemiselle. Itseasiassa kyse on vielä kävelyä isommasta asiasta, sillä pyörätuolia käyttäessä tulee liike luoda käsivoimin. Aivan niinkään yksinkertainen […]

Kun on sairastanut pitkään, läpikäynyt useita leikkauksia, viettänyt kuukausia sairaalaosastoilla, ja juossut lääkäriltä toiselle, on sitä tottunut lukemaan erilaisia lausuntoja ja tekstejä itsestään. Mutta silti aina jokin pieni asia voi yllättää, tai vaikka kaksi lyhyttä lausetta.   Jonkin aikaa sitten luin erään lääkärin kirjoittaman käyntitekstin. En ollut ensimmäistä kertaa kyseisen lääkärin vastaanotolla, joten pitkästä monisivuisesta […]

Viime aikoina olen jälleen vastannut yhä uudestaan ja uudestaan kysymykseen siitä, miksi minä oikein vieläkin Tampereella asun? Mikäli asia olisi niin helppo, en olisikaan asunut täällä enää vuosiin. Mutta kuten aina, on tässäkin asiassa monta eri vaikuttavaa osatekijää, suurin osa niistä ei ole minusta riippuvaisia. Viimeiset 11 vuotta olen tässä kaupungissa asunut, mutta miksi vieläkin? […]

Yhteistyössä Brøchner Hotels:n kanssa. Alennus yöpymisestä saatu bloginäkyvyyttä vastaan. Kuva: Tuulia Kaikkonen   Siitä oli hieman yli kaksi vuotta, kun viimeksi itseni lentokoneesta löysin. Tosin viime kerralla, kun lentokentän kautta matkustin, oli tilanne aivan toinen. Ei minua Kööpenhaminaan lähtiessä mikään muu stressannut, kuin itse lentokone, lentokone jossa lensin ensimmäistä kertaa pyörätuolini matkassani. Mutta kaikki menikin […]

Lapset ovat niin ihanan vilpittömiä, että heiltä voisi jokainen oppia ainakin jotain. Siinä missä aikuiset tekevät usein olettamuksia, ja perustavat ajatusmaailmansa stereotypioiden ja ennakkoluulojen pohjalta, ovat lapset usein suorempia. Kirjoitin aikanaan postauksen siitä, saako tuntemattomalta kysyä syytä vammaansa? Kyseinen postaus herätti keskustelua, ja myöhemminkin moni on minulta kysynyt, mikä olisi oikea lähestymistapa tuollaisissa tilanteissa? Yhtä ainoaa […]

Jos olisin itse saanut valita, en olisi halunnut ensimmäistäkään. Toisaalta taas kukapa haluaisi? Ei sairastaminen ole kilpajuoksua, jossa diagnooseilla tai pillereillä kisataan, vaikka välillä siltä saattaakin tuntua. Helmikuun viimeinen päivä, harvinaissairauksien päivä. Minä annan harvinaisuuteni näkyä kädessäni näin merkkipäivänä vielä tavallistakin värikkäämpänä. Mutta mitä harvinaissairaus, tai no harvinaissairaudet, sitten minulle merkitsee, muutakin kuin merkkipäivää, jota […]

En minä itseäni oikeastaan ikinä pessimistinä ole pitänyt, mutta en myöskään jären optimistina. Tilanteesta riippuen realisti, joka ei uskalla olla idealisti. Ehkäpä juuri tämän takia olen havahtunut siihen maailmaan, että en oikeastaan tiedä mitä odottaa, tai mitä toivoa. Uskaltaako sitä edes toivoa?   Olin juuri ensimmäistä kertaa lentomatkalla pyörätuolin kanssa, ja mikä minut yllätti? Se […]

Mikäli päiväkoti-ikäiseltä minulta kysyttiin, mikä silloinen toiveammattini oli, oli vastaus aina valmiina: ”Sirkuspelle!” Oi kyllä. Otin tämän uratavoitteluni niin tosissani, että päiväkodissa kuperkeikkoja harjoitellessa muistan oikein tsempanneeni itseäni ääneti. Pellejen täytyy osata tehdä hyviä kuperkeikkoja, joten nyt täytyy onnistua. En tiedä missä vaiheessa luovuin tästä toiveammatista, mutta jonnekin se noin vain katosi.    Seuraava toiveammattini […]