Kymmenen vuotta kipua.

En muista enää miltä kivuttomuus tuntuu. Millaista olisi kokea hetki, jolloin mihinkään ei sattuisi? Tiedän että omalla kohdallani ei ole edes realistista ajatella, että joskus tulevaisuudessa ilman kipujani kulkisin. Niin, vaikka lääketiede kehittyy koko ajan, ovat sairaudet tuhoa jo vuosikaudet tehneet. Kymmenen vuotta siitä tänä vuonna tulee, kymmenen kivuliasta vuotta. Tuo luku kuullostaa epärealistiselta, että 31-vuotiasko jo kymmenen vuotta kivun vankina? Niin se vain on, ja tulee olemaan.

 

Vaikeat krooniset kivut muistuttavat olemassa olostaan jokainen hetki, ne ovat siinä aina. Tietynlaiseen kiputasoon turtuu, siitä tulee oman kipuasteikon normaali, mutta ystävää ei kivusta saa. Haamuna se leijailee ympärillä koko ajan, vaikuttaen paitsi fyysisesti myös psyykkisesti ja sosiaalisesti. 

IMG_20190203_185211_666.jpg

 

Kehoni verhoutuu kipupiirroksissa aina useiden värien kirjoon, peittäen lähes jokaisen kohdan. Neljä kroonista kipuoireyhtymää pitävät minut otteessaan, ja aiheuttavat monia muitakin oireita, kuin pelkkää fyysistä kipua. En haluaisi antaa kivun määrittelevän minua, mutta se on valtava osa minua, joka vaikuttaa kaikkeen. 

 

Vuosikymmenen aikana olen hoitanut kipujani jos ja millä. Olen kokeillut rankkojakin hoitomuotoja, suostunut suuriin leikkauksiin joiden tehosta ei tietoa ollut, yrittänyt kaikenlaista, kokenut hoitamattomuutta, jäänyt yksin kipujeni kanssa, ja polkenut byrokratian suossa. Silti, suurimman osan ajasta yritän vain jaksaa ja pärjätä. 

Mikä alkoi käsistä, on vallannut kehoani vuosi vuodelta enemmän, tuhoa paljon aiheuttaen. Kivut tulevat olemaan läsnä ainiaan, mutta miten kehoni ja mieleni jatkossa tätä kaikkea jaksaa? Sen näkee oletettavasti seuraavan vuosikymmenen alkaessa.

 

Aiemmin kivusta:

Salama selkärangasta läpi, miltä kivut tuntuvat juuri nyt? – Kipu kehossani – Mitä sairaudet ovat pois vieneet – Nää on mun jalat – Syyt pyörätuolin takana – Kipuihin herääminen – Äänessä kipupotilas – Pyörätuoli on minulle mahdollistaja, Kipu Companyn vieraana – Ei kivutonta hetkeä – Miten elää kivun kanssa, Inhimillinen tekijä – Kivun tahrima – Kaikesta tästä pahasta on pakko tulla jotain hyvää

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Terveys Syvällistä

Hetki vapaana, koti kaukana kotoota.

Minä olen lomalla. Kolme sanaa joiden näkeminen tuntuu vieraalta. Kuten sekin, että useampi henkilö on minulle lähipäivinä sanonut, kuinka olen tämän lomani ja matkani todellakin ansainnut.

 

Matkustaminen oli ennen minulle yksi tärkeä henkireikä, henkireikä jota ilman olisi ollut vaikea hengittää. Nuorempana matkustin paljon ja usein, useampaan otteeseen myös täysin yksin ympäriinsä. Minulla oli usein tunne, että minun täytyy päästä pois, kauas jonnekin muualle. Kun olin matkalla jossain kaukana kotoota, tunsin olevani lähempäni kotia. 

 

IMG_20190115_102747_349.jpg

 

Kun sairauteni vaikeutuivat huomattavasti, eri tilanteet johtivat siihen, että minun oli luovuttava matkustamisesta ainakin tietyin osin. Elämä ei vaan aina mene niinkuin sen haluaisi, toiveajattelu ei ole aina realistista.

 

Nyt kuitenkin minulle mahdollistui tilaisuus lähteä reissuun, joka pitää sisällään varmasti hienoja elämyksiä. Seuraavat pari viikkoa olen toisella mantereella, ja seilaan myös Karibialla.

Mikäli haluat nähdä pätkiä reissustani, onnistuu se parhaiten Instagramissa stoorien puolella. Nettiyhteydet tietenkin määrittelevät sen, kuinka videot latautuvat. Kovin aktiivisesti, tai stressiä ottaen, en aio reissusta päivittää sillä kyllä, tämä on lomani kaikesta.

 

Viime vuodet ovat olleet tuskastuttavan rankkoja, niin etten vieläkään kunnolla usko tämän matkan nyt toteutuvan. Mitä tahdon matkaltani eniten? Vapautta.

Hyvinvointi Mieli Matkat