”Soittele, kun heräät ennen päätöstä Köpistä, me halutaan ottaa Köpi.”

Maanantaina oli jo varhain aamulla saapunut puhelimeeni tärkeä ja rakas viesti vanhemmiltani. Viesti, joka osoitti jälleen että vierelläni on hyvä tukiverkko. Verkko, joka tekee asioita rakkaudesta, ei pakosta. Tämä kyseinen viesti, koski asiaa, jonka vanhempani tekevät paitsi rakkaudesta minuun, myös rakkaudestani koiraani. Tulevana sunnuntaina muuttaa Köpi pääkaupunkiin, luotani pois. 

Ensimmäisen kerran kun realistisesti ajattelin asiaa, tunsin heti sen itselleni niin kovin tutun tunteen: häpeän. En tässä lähde koko asiaa niin tarkasti ja syvällisesti aukaisemaan, mutta halusin tehdä jotain, ennen kuin tilanteet muuttuisivat epäreiluiksi Köpiä kohtaan. On reilumpaa nuorelle bulldogille, että se asuu sellaisten henkilöiden luona, joilla on sille enemmän aikaa ja voimia. Sekä kunnon kävelykyky. 

Niin, suurin yksittäinen syy Köpin muuttamiselle on tämän hetkinen tilanne, mutta myös epävarma tulevaisuus. Yläpuolella olevassa kuvassa tiukasti kädessäni oleva kyynärsauva on syy moneen. Viime loppukesästä alkanut nilkkakipu ei olekaan vain nilkkakipua, joka tulee ja menee, se jäi. Loppuvuonna jouduin ottamaan kyynärsauvan käyttöön vasempaan käteeni, joka oikeaa helpompi, vaikka sekin sairas on. Meni pitkään ennen kuin itselleni myönsin asian, ja siitä muille sanoin. Kivun lisäksi alkoivat myös väri- ja lämpötilamuutokset, sekä turvotukset ilmaantua. Samoin tavoin kuin käsissäni päivittäin jo vuosia. Oli helppo arvata mitä tuleman pitää… CRPS on leviämässä oikeaan jalkaani, ja välillä muutoksia on havaittavissa pienemmin myös vasemmassa jalassa.

Väritin viikko sitten jälleen kerran kipupiirroksen. Eilen naureskelin lymfaterapeutilleni, että jos kehostani amputoitaisiin ne huonot ja kipeät alueet, jäisi jäljelle vasen jalka sekä vatsa. Ainakin ehkä kykenisin jotenkin liikkumaan, vaikka skeittilaudalla? 

Totuus on kuitenkin se, ettei tulevaisuuttaan voi ennustaa. Tiesin toki silloin kun Köpin otin, että sairauteni voi levitä, ja ainahan sitä voi sairastua täysin uusiin sairauksiin, joutua onnettomuuten, mitä vain. Mutta en voinut tosiaan silloin tietää, että olisin nyt tilanteessa, jossa loppuvuodelle minulla on kaksi tavoitetta:

–marraskuuhun mentäessä en ole joutunut alkaa käyttää pyörätuolia.

-joulukuussa hengitän.

Ei tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta realistisesti on pakko ajatella. CRPS:n leviäminen ei myöskään ollut syksyn ainoa sairauden paheneminen, myös selkäni päätti ottaa suurempaa roolia tässä sairastamiscoktailissani. 

Näinpä oli ainoa oikea ratkaisu tässä vaiheessa etsiä Köpille uusi koti. Onneksi rakastava perhe löytyi näin läheltä, sillä Köpin ympärillä on muitakin ihmisiä, jotka haluavat sen elämässä vielä pysyä.

Kun vihdoin olin sanonut ääneen myös muille ihmisille siitä, mitä olen joutunut pohtimaan koiran kanssa elämisestä nyt ja tulevaisuudessa, oli kyyneleiden takana yhtäkkiä tunnistettavissa monta eri tunnetta. Päätöksen tekemisen jälkeen suurin niistä tunteista oli kiitollisuus. Tästä saan kiittää suurimmin osin perhettäni, henkilökohtaista avustajaani, sekä Köpin kasvattajaa. Se ymmärrys, tuki, ja halu auttaa, hälvensi sitä häpeän, epäonnistumisen ja luovuttamisen tunnesynkkyyttä, jota mukanani kannan. 

Nyt Köpi pysyy elämässäni, mutta elämä on sillekin reilumpaa. CRPS:n leviäminen kun ei tuo mukanaan vain liikkumisvaikeuksia, vaan se vaikuttaa paljon myös yleiseen jaksamiseen, sekä fyysiseen että psyykkiseen. Rinnaltani tuo koira ei tule poistumaan, aivan samalla tavalla kuin ennenkin, on se nyt sohvalla kainalossani peiton alla maannut. Vaikka onhan se samalla huomannut, kuinka olen jo hieman tavaroitaan yhtään keräillyt.

Kun tulevana sunnuntaina vilkutan hei hei pienelle pikasialleni, en vilkuta hyvästejä. Me näemme jatkuvasti vielä tulevaisuudessakin, mutta yhdelle asialle vilkutan hyvästit:

hei hei murhe ja Köpin asioiden pohtiminen kaiken tämän suuren kokonaisuuden keskellä, jossa koko ajan tulee uusia potkuja sieltä sun täältä asioita vaikeuttamaan. Ei tarvitse ajatella enää mikä on Köpille reilua nyt tai huomenna. 

Julkaisuun ei ole kirjoitettu kaikkia asiatekijöitä.

ps. Muistathan että Lusikoita kiitos. Löytyy myös Facebookista osoitteesta:

https://www.facebook.com/Lusikoitakiitos/