Kati Hiekkapelto: Tumma

kati hiekkapelto tumma

 

Joskus tulee äkillinen mieliteko, ja kaikkien raskaiden romaanien väliin on pakko lukea dekkari. Olen harrastanut jonkin verran ruotsalaisia dekkareita, mutta kotimaiset ovat jääneet vähemmälle. Kati Hiekkapelto oli minulle uusi mutta miellyttävä tuttavuus.

Viime vuonna ilmestynyt Tumma on kolmas osa Kati Hiekkapellon Anna Fekete -sarjaa. Vaikka ei olisi lukenut sarjan aiempia osia, mukaan pääsee tässäkin vaiheessa oikein hyvin. Anna Fekete on taustaltaan jugoslavialainen mutta lähes koko ikänsä Suomessa asunut poliisi. Tummassa hän on matkustanut kesälomalle Serbiaan, jossa kaikki vaikuttavat tuntevan hänet, vaikka hän tuntee vain harvat. Moni on hänen äitinsä tai edesmenneen isänsä tuttava.

Eräänä iltana, kun Anna on viettämässä iltaa ravintolassa kavereidensa kanssa, hänen laukkunsa varastetaan, ja oletettu varas löytyy joesta hukkuneena. Paikallinen poliisi on valmis taputtelemaan jutun kättelyssä, mutta Anna ei osaa päästää siitä irti. Hän ottaa omin päin yhteyttä ruumiin löytäneeseen mieheen ja alkaa selvittämään asiaa itse.

Minä annan tämän asian olla, Anna ajatteli. Olen kerrankin järkevä ja annan olla. Hän avasi silmänsä ja siemaisi kahviaan. Sitten hän kaivoi mustasta nahkalaukusta, jonka oli ottanut äidiltään ilman lupaa, paperipalan ja huokaisi. Miksi minä aina valehtelen itselleni, hän ajatteli.

Tumma on rauhallinen dekkari, joka etenee rauhallisesti eikä suotta säikäyttele lukijaansa. Siinä missä Anna selvittelee rikosta, hän samalla selvittää oman perheensä tarinaa ja hänen isänsä kuolemaan johtaneita tapahtumia. Näin hän avaa vähitellen omia tunnelukkojaan ja opettelee päästämään ihmisiä lähelleen.

Yksilötason ohella romaanista löytyy yhteiskunnallinen ulottuvuus. Tummassa käsitellään vähemmistöjen asemaa entisen Jugoslavian alueella, ja esimerkiksi romaneihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Samalla ollaan myös alueen ajankohtaisen pakolaiskysymyksen äärellä. Vaikka Tumma on puitteiltaan dekkari, lukemisen jälkeen mieleen jää pikemminkin serbialaisen yhteiskunnan kuvaukset kuin rikoksen ratkaiseminen. 

Anna Fekete -sarjan kolmas osa ei ehkä suoranaisesti räjäytä pankkia, mutta se on oikein mukavaa luettavaa. Kirjan kanssa viihtyy hetken mielellään, ja mieleen jää ajatus siitä, että Kati Hiekkapellon kirjoja voisi jatkossakin lukea ja ottaa vaikkapa mökille lomaluettavaksi.

 

Kati Hiekkapelto: Tumma

Otava 2016

300 sivua

Lainattu kirjastosta

Helmet-lukuhaaste 2017, 17. kirjan kannessa on sinistä ja valkoista

 

Lue myös

David Lagercranz: Se mikä ei tapa

Joakim Zander: Lähiö

Jennifer Egan: Sydäntorni

Kulttuuri Kirjat

Han Kang: Human Acts

han king human acts

 

Viime kuukausina Etelä-Koreassa on eletty mielenkiintoisia aikoja, kun mielenosoittajat ovat vaatineet presidentti Park Geun-hyen eroa. Tapahtumat kulminoituivat siihen, että Geun-hyen luopui virastaan viime viikolla. Mielenosoitukset olivat enimmäkseen rauhallisia, eikä kukaan tietääkseni loukkaantunut. Edes omaisuutta ei vahingoitettu. Asiat eivät aina ole menneet näin mallikkaasti Etelä-Koreassa.

Viime vuonna Booker-palkinnon saaneen Han Kangin esikoisromaani Human Acts kertoo vuoden 1980 Geangjun mielenosoituksista, jotka muuttuivat nopeasti väkivaltaisiksi. Tapahtumat saivat alkunsa, kun opiskelijat vaativat demokratiaa. Poliisi hakkasivat osan heistä henkihieveriin. Tämän myötä muut ryhmät alkoivat osoittaa solidaarisuuttaan opiskelijoille, mutta poliisien harjoittama väkivalta ei loppunut, ennen kuin sadat olivat menettäneet henkensä.

Vuoden 1980 tapahtumat ovat synkkä ja pääosin vaiettu muisto Etelä-Korean historiassa. Han Kang oli tapahtuma-aikaan lapsi, mutta kirjassaan hän eläytyy väkivaltaan voimakkaasti. Hän kuvailee, kuinka ruumiita pinotaan varastohalleihin toistensa päälle ja kuinka omaiset etsivät kadonneiden läheistensä ruumiita saamatta viranomaisilta mitään tietoja. Hän ei alleviivaa tai kauhistele, mutta juuri sen vuoksi tapahtumat tuntuvat lukiessa erityisen karmivilta.

Jokaisessa Human Acts -romaanin luvussa on eri kertoja, joka tavalla tai toisella tuo esiin suhteensa Geangjun tapahtumiin. On mielenosoituksissa henkensä menettäneen sielu, joka vielä hetken on läsnä ihmisten keskuudessa. On mies, joka virui vankilassa osallistuttuaan mielenosoituksiin ja elää kokemuksiaan yhä uudelleen. On nainen, joka koki seksuaalista väkivaltaa ja muistelee sitä vuosikymmeniä myöhemmin. Viimeisessä luvussa Han Kang kertoo omasta suhteestaan tapahtumiin.

Tietenkin voi ajatella, että Geangjun mielenosoitukset tapahtuivat kaukana täältä vuosikymmeniä sitten. Human Acts nousee kuitenkin yksittäisten tapahtumien yläpuolelle ja kuvaa, kuinka toisille voi tehdä pahaa ja kuinka teot eivät lopu siihen, mihin ne konkreettisesti loppuvat. Kauhu ja suru kulkevat ihmisten mukana vuosikymmeniä ja jatkuvat vielä seuraavien sukupolvien elämäntarinoissa. Human Acts on yleismaailmallinen kuvaus pahasta ja sen kokemisesta.

Han Kangin romaani The Vegetarian ilmestyi vastikään Sari Karhulahden suomennoksena, mutta luin sen itse jo viime vuonna englanniksi. Toivon Vegetaristille mahdollisimman hyvää vastaanottoa, koska se voisi tarkoittaa sitä, että myös Human Acts mahdollisesti suomennettaisiin jossain vaiheessa. Toistaiseksi siihen on helpointa tutustua palkitun Deborah Smithin englannin kielisenä käännöksenä, jos teoksen alkukieli eli korea ei luonnistu.

Päivitys 7.4.2016: Sain Gummerukselta ilokseni tiedon, että he ovat suomentamassa Human Actsia. Suomennoksen on määrä ilmestyä alkuvuodesta 2018.

 

Han Kang: Human Acts

Käännös Deborah Smith

Portobello Books 2016

224 sivua

Helmet-lukuhaaste 2017, 28. kirja kirjailijalta, jolta olet lukenut vain yhden kirjan

 

Lue myös

Han Kang: The Vegetarian

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

Jhumpa Lahiri: Kaima

Kulttuuri Kirjat