Tag: Pulitzer-palkitut

  Jennifer Eganin Sydäntorni leikittelee lukijan mielikuvituksella. Se on Rubikin kuutio, joka saattaa millä hetkellä hyvänsä naksahtaa uuteen asentoon. Ensin sitä luulee olevansa jossain paikassa, mutta yhtäkkiä sitä onkin jossain muualla. Koskaan ei voi oikein ottaa maaperästä tukevaa askelta, sillä se saattaakin olla ihan jotain toista kuin ajatteli. Sydäntorni alkaa, kun Danny sapuu New Yorkista […]

  Luin Brexit-järkytykseni keskellä Harper Leen romaania Kaikki taivaan linnut. Lee teki 1960-luvulla läpimurron Kuin surmaisi satakieli -romaanilla, ja häneltä odotettiin vuosikymmeniä turhaan toista romaania, kunnes pankkiholvista löytyi unohtunut käsikirjoitus. Kaikki taivaan linnut, joka on tiettävästi kirjoitettu jo ennen Kuin surmaisi satakieltä, julkaistiin viime vuonna kohun saattelemana. Kirjat jäävät todennäköisesti tähän, sillä Harper Lee kuoli tämän vuoden […]

  Tämän vuoden Pulitzer-voittajat ovat selvillä. Kilpailussa on kategorioita vaikka kuinka paljon, mutta eniten kuhinaa tietenkin aiheuttaa fiktiosta myönnettävä palkinto. Vuoden 2016 voittaja on vietnamislaistaustainen Viet Thanh Ngoyen ja hänen esikoisromaaninsa The Sympathizer. Aikamoinen saavutus esikoiskirjailijalle! Viet Thang Ngoyen on syntynyt Vietnamissa. Ngoyen on kuulemma Vietnamin Virtanen eli yksi maan tavallisimmista sukunimistä. Hänen perheensä joutui […]

  Toni Morrison – keskuudessamme kulkeva jumala, kylmäävä oraakkeli. Näin kirjailijaa kuvaillaan sitaateissa, jotka on valittu hänen uusimman kirjansa takakanteen. En ole luonnehdintojen kanssa yhtään eri mieltä. Toni Morrison on liki jumalainen, mitä sitä kiertelemään, näin asia vain on. Vaikutuin joulun alla Minun kansani, minun rakkaani -teoksesta, jonka jälkeen oli pakko tuoreeltaan tutustua hänen vasta suomennettuun uutukaiseensa Luoja […]

  Luettuani Jhumpa Lahirin esikoisromaanin Kaiman odotin sen seuraajalta Tulvaniityltä paljon. Käännettyäni sen viimeisen sivun oloni on hieman pöllämystynyt. Tulvaniitty on kaksinainen, monessa mielessä edeltäjäänsä heikompi mutta myös jossain määrin parempi. Ainakin se on vielä paljon Kaimaa surumielisempi. Kyllä, se minulla jäi päällimmäisenä mieleen, surumielisyys. Alussa kirja on todella hidas, se köröttelee ensimmäiset sata sivua pienellä vaihteella. […]

  Joitain vuosia sitten matkustin Ghanaan. Kävimme katsomassa linnoitusta, josta orjalaivoja lähetettiin kohti Amerikkaa. Se tuntui pysäyttävältä. Ihmisiä otettiin vangeiksi ja lastattiin orjiksi toiselle puolelle maailmaa. Puolet kuoli jo matkalla, loput vasta perillä. Siirtomaahistoria on synkkääkin synkempää, vain säkkipimeää, ei muuta. Sen jälkeen kun muutimme poikaystäväni kanssa kesällä yhteen ja yhdistimme kirjahyllymme, kotoaankin on ollut […]

  Jhumpa Lahiri on onnistunut yllättämään minut jo kahdesti. Aiemmin tänä vuonna luin hänen novellikokoelmansa Tuore maa, ja nyt tartuin hänen esikoisromaaninsa Kaimaan. Pakko myöntää, se on erittäin hieno romaani, vaikka ennakkoluuloisesti ajattelin Lahirin olevan näitä turhankin ylistettyjä nuoren polven kirjailijoita. (On muuten hassua, että kohta viisikymppinen kirjailija on vieläkin ”nuorta polvea”. Missä vaiheessa alkaa […]