En tiedä, ovatko yöheräilyt heikentäneet vastustuskykyäni vai mistä on kyse, mutta olen jälleen kipeänä. Tällä kertaa minulla ei ole juurikaan kuumetta, mutta perus flunssan oireet eli vuotava nenä ja kipeä kurkku vaivaavat. Sain luultavasti tartunnan polttareista, joissa olin viime lauantaina. Niin polttarisankari kuin useampi osallistujakin oli hieman sairaana, mutta onneksi se ei juuri menoa haitannut. Olin etukäteen hieman huolissani siitä, miten jaksaisimme vauvan kanssa olla koko päivän liikkeellä, mutta kaikki sujui paremmin kuin olin uskaltanut edes toivoa! Päivän aloittaneen brunssin vauva nukkui tyytyväisenä kantorepussa. Hän heräsi sopivasti syömään ja vaipanvaihdolle tanssitunnilla, joten pystyin siirtymään sivummalle hoitamaan häntä häiritsemättä tai viivyttämättä aikataulua. Ehdimme myös jorata hieman muiden mukana, se oli tosi hauskaa! Vauvakin tuntui nauttivan hytkyttelystä ja musiikista. Ainakin hän katseli silmät suurina tanssisalin meininkejä.

Tanssitunnin jälkeen ajoimme mökille. Vauva nukkui taas sopivasti koko automatkan. Mökillä ollessa hän oli välillä hieman levoton, mutta siellä se ei niinkään haitannut: pystyin hyvin osallistumaan aktiviteetteihin ja juttelemaan muiden kanssa, vaikka vauva kaipasikin vähän enemmän syliä ja liikettä pysyäkseen rauhallisena. Pääsin jopa käymään pikaisesti saunassa, kun eräs ihana polttarivieras tarjoutui pitämään vauvaa sen aikaa. Kaiken kaikkiaan polttarit olivat tosi onnistuneet ja selvästi morsiamen mieleen.

Seuraavaksi saankin sitten keskittyä ristiäisten juhlajärjestelyihin. Tiistaina tapasin tarjoilut juhliin tekevää tuttua naista, jonka kanssa sovimme menun. Pitkin viikkoa olen virkannut vauvan asuun sopivaa rusettipantaa aina sopivissa väleissä, tänään juttelemme vauvan siunaajan kanssa ja lauantaiksi menen vanhempieni luokse auttamaan siivoamisessa ja muissa valmisteluissa. Sopii vain toivoa, että tämä ikävä flunssa väistyisi, jotta pystyisin keskittymään askareisiin kunnolla. Onneksi vauva on nukkunut tänään hyvin, joten sain otettua aamulla pienet ylimääräiset torkut.

Pitkin viikkoa, ja  etenkin näin kipeänä, olemme miehen kanssa viihdyttäneet itseämme television ääressä. En ole ikinä ennen katsonut Big Brotheria, mutta tämän vuoden hieman erilainen konsepti (keskiössä keskustelut ja erilaiset ihmiset bailaamisen sijaan) sekä erityisesti kristitty Ville saivat meidät kiinnostumaan sarjasta. Meillä ei ole 24/7-palvelua, mutta olemme katsoneet aina ruokailujen yhteydessä päivittäisiä koosteita. Niissä onkin ihan riittävästi katseltavaa, kun näin vauva-arjessa ruudun äärellä ei kuitenkaan halua tuhlata ihan tuhottomasti aikaa. Ainoa huono puoli koosteiden katsomisessa on se, että muiden seuratessa sarjaa reaaliajassa uusimmista käänteistä tulee helposti spoilaantuneeksi etukäteen. Muutenkin BB:n uutisointi on tuntunut välillä aika puolueelliselta, ja sarjassa kuultuja keskusteluja on otsikoitu ja selitetty selvästi klikkaukset ja kohut tähtäimessä. Mikä ei tietenkään sinällään ole mikään yllätys. Omia suosikkosallistujiani ovat tällä hetkellä Ville ja Helmeri, kun taas esimerkiksi Timon putoamista en varmasti edes huomaisi.

Tulevaisuuden lisäksi myös oman pukeutumistyylini yllä tuntuu leijailevan näin äitiyslomalaisena suuri kysymysmerkki. Sain muutama päivä sitten vihdoin järjesteltyä vaatekaappini ja tajusin jälleen sen, mikä oli kyllä tiedossa jo etukäteenkin: minulla ei ole juuri mitään päällepantavaa. Käytettävissä olevien vaatteiden hylly ammotti tyhjyyttään, kun taas  ”ehkä joskus imetyksen päättymisen ja muutaman kilon painonpudotuksen jälkeen” -kasa hipoi pilviä.

Olen mielestäni palautunut raskaudesta ihan mukavasti, mutta aivan entisissä mitoissani en ole. Kirjoitan palautumisesta varmasti vielä oman postauksensa, kun synnytyksestä on kulunut hieman enemmän aikaa, mutta ainakaan vielä en pysty käyttämään vanhoja farkkujani. Napit saa kyllä tungettua kiinni, mutta housut kiristävät niin pahasti, etten todellakaan halua käyttää niitä. Siispä olen viettänyt viimeisen kuukauden ensin hellemekoissa ja sen jälkeen – voi kyllä – niissä samoissa kaksissa raskausfarkuissa, joissa olen laahustanut jo edelliset puoli vuottakin. Ainoastaan vanhat lököhousut mahtuvat, mutta collegeissa ei oikein viitsi lähteä ihmisten ilmoille.

Sopivan kokoiset housut tulisivat siis ehdottomasti tarpeeseen, mutten oikein tiedä, kuinka kauan niiden ostamisen kanssa pitäisi odotella. Onko realistista ajatella, että palautuisin vielä entiseen kokooni ja vanhat pöksyt pääsisivät taas käyttöön, vai tarvitseeko koko housuvalikoima uusia? Lähtökohtaisesti vaatekaapin uusiminen tuntuu vähän nihkeältä, kun vanhoja vaatteitakin kerran on. Valtaosa housuistani on aika kuluneita, joten en usko, että ratkeamispisteessä olevat kuteet tekisivät kauppaansa kirpparillakaan. Käyttäisin ne siis mieluummin itse loppuun kuin dumppaisin vielä tekstiilijätteeksi. Mutta jos en pysty käyttämään niitä, ei minulle oikein jää vaihtoehtoja.

Oma lukunsa ovat myös yläosat. Minulla on kaksi imetykseen tarkoitettua t-paitaa, yksi tavallinen edestä napitettava t-paita sekä pitkähihainen imetyspaita, jota käytin jo raskausaikana. Näiden neljän lisäksi olen tähän asti käyttänyt normaaleita spagettiolkaintoppeja, koska niiden olkaimet on ollut helppo sujauttaa pois olalta imetyksen ajaksi. Talven lähestyessä alan kuitenkin tarvita yhä useammin lämmintä neuletta tai muuta pitkähihaista paitaa, jolloin toppien käyttö vaatisi päällyspaidan riisumista jokaisella imetyksellä. Onhan se mahdollista, muttei kovin näppärää. Haluan imetyksen sujuvan mahdollisimman kätevästi ja huomaamattomasti, joten esimerkiksi tavallisten t-paitojen käyttäminen ja helman nostaminen ylös imetyksen ajaksi ei oikein houkuttele. Tarvitsen vauvan imettämiseen usein kahta kättä enkä halua esitellä paljasta mahaani kanssaihmisille.

En ole koskaan ollut shoppailun suurin ystävä, mutta nyt, kun vaatekaupoissa kiertely ja sovittelu on vauvan kanssa entistä hitaampaa ja monimutkaisempaa, vaatekaapin uusiminen tuntuu entistäkin työläämmältä ja rasittavammalta velvollisuudelta. Mieluiten suosisin kirpputoreja, mutta kriteereihin sopivien vaatteiden metsästäminen sieltä tuntuu aikamoiselta urakalta. Ehkä pitäisi vain mennä sieltä, missä aita on matalin ja tyytyä shoppailemaan kotoa käsin nettikauppojen ihmemaailmasta? Oman haasteensa hommaan tuo se, etten oikein tiedä, mihin suuntaan haluaisin tyyliäni viedä. Kun on niin pitkään käyttänyt vain muutamia vaatteita ja hoitanut pukeutumisen autopilotilla (aina samanlaiset siniset raskausfarkut ja niiden kaveriksi pinon päällimmäinen raskauspaita), tuntuu oman tyyylin miettiminen rajattomien mahdollisuuksien ympäröimänä vaikealta. Mahdollinen muuttuva koko sekä se, että imetyksen loppuessa pääsen luultavasti viimeinkin palaamaan omien vanhojen vaatteideni äärelle, saa myös aikaan sen, ettei kuteisiin tahtoisi uhrata paljoakaan kahisevaa.

Miten te olette pukeutuneet imetysaikana?