Maanantai. Menemme koko perhe aamulla päiväkodille esikoisen vasu-keskusteluun. Keskustelun jälkeen palaamme kotiin, teen vähän kotitöitä ja hengailen kuopuksen kanssa. Päiväunta pikkuneidillä riittää tänään melkein kahdeksi tunniksi, joten ehdin rentoutua rauhassa tietokoneella ennen, kun aloitan opiskelut etäseminaaria kuunnellen. Seminaari kestääkin pitkälle iltapäivään. Illan vietämme kotosalla: luen esikoiselle kirjoja ja mies keittää ruispuuroa.

Tiistai. Askartelen aamulla esikoiselle kissankorvapannan, koska heillä on tänään päiväkodissa naamiaiset. Yleensä molemmat lapset ovat tiistaisin kotona, mutta teemapäivän vuoksi vien esikoisen aamupäiväksi hoitoon ja haen kotiin ennen päivälepoa. Ehdimme käväistä sillä välin kuopuksen kanssa pikaisesti ulkona syksyisiä valokuvia ottamassa. Puolenpäivän jälkeen pakkaan lapset ja itseni autoon ja hurautamme mummilaan. Mummi ulkoilee lasten kanssa sillä aikaa, kun itse osallistun graduseminaariin. Tällä kertaa on vuorossa oman työni palautekeskustelu. Saan onneksi lähinnä myönteisiä kommentteja sekä hyviä parannusideoita jatkoon.

Keskiviikko. Kuopuksen päiväuniaikana pelaamme miehen kanssa Telltale: The Walking Deadia, jossa olemme edenneet jo viimeiselle tuotantokaudelle. Keskipäivän aikoihin hurautan vaaperon kanssa ystävän luo kyläilemään. On ihana jutella yhdessä ja juoda rauhassa teetä. Illaksi puoliso menee omaan harrastukseensa ja minä jään kotiin lasten kanssa. Ulkona sataa tihuttaa vettä ja kaikkialla on ihan märkää, joten puistoilun sijaan menemme kävelylle niin, että esikoinen pyöräilee ja minä työnnän pienempää rattaissa. Lisäksi katsomme pari jaksoa jo omasta lapsuudestani tuttua Franklin-sarjaa.

Torstai. Pidän opiskelupäivän ja muokkaan gradua tiistaina saamieni kommenttien pohjalta. Iltapäivällä suuntaamme koko perheenä kirppareille. Kuopuskin innostuu tepastelemaan käytävällä ihan itse pientä lastenkärryä työnnellen. Tällä kertaa emme kuitenkaan löydä yhtikäs mitään ostettavaa. Kirppistely on kivaa ja hauskaa, mutta varjopuolena hankinnat antavat välillä odotuttaa itseään, kun mitään ostoslistalla olevaa ei vain tule vastaan.

Perjantai. Molemmat lapset ovat tänään kotona. Käyn aamulla heidän kanssaan Prismassa isoilla ruokaostoksilla. Päivällä suuntaamme koko perhe HopLopiin. Suht aurinkoinen arkipäivä on selvästi loistovalinta sisäleikkipuistoon, koska muita lapsia on varsinkin aluksi todella vähän eikä lasten tarvitse väistellä tai arkailla toisia. Esikoinen on superinnoissaan ja jaksaa kiipeillä, liukua, pomppia, sukellella pallomeressä ja ajella kolmipyöräisellä pitkät tovit. Kuopuskin intoutuu välillä konttailemaan sinne tänne ja tykästyy etenkin pyörärataan. Illalla meille tulee vielä kaveri kylään pelailemaan. Pelaamme korttia sekä Sherlock Holmes: Crimes and Punishments -tietokonepelin loppuun.

Lauantai. Aamupäivällä ahkeroin lasten kanssa tehokkaasti kotitöitä. Vaihdan lakanat, pesen pyykkiä, kokkaan ruoan ja kylvetän lapset. Iltapäiväksi suuntaan siskolleni ja hänen miehelleen, jotka ovat järjestäneet häiden kaaso- ja bestmanporukalle kiitosbileet. On tosi mukavaa! Syömme raclettea ja muita herkullisia tarjoiluja ja juhlissa meneekin myöhään yöhön asti.

Sunnuntai. Paluu arkeen koittaa klo 6.15, kun kuopus herättää uuteen aamuun. Aamupäivä menee vähän väsähtäneissä tunnelmissa kotosalla. Onneksi lapset leikkivät tosi kivasti keskenään, vaikka pienempi onkin nuhaisen oloinen. Iltapäiväksi suuntaamme koko perhe mummilaan syömään. Pelaamme pari erää korttia ja siskoni ja hänen miehensäkin ovat paikalla. Edellisyön valvominen väsyttää niin paljon, että menen illalla jo yhdeksältä nukkumaan.

Joku ehkä muistaakin, että aloitin vuosi sitten syksyllä kokeilun, jossa päätin pestä hiuksia jonkin aikaa pelkällä vedellä. Kerroin kuukauden mittaisen testijakson aloittamisesta tässä postauksessa ja päivitin tilannetta tässä postauksessa, kun olin jatkanut shampootonta elämää parin kuukauden ajan. Nyt, vuotta myöhemmin, lienee korkea aika taas palata hiuskuulumisiin. Onko shampoopullo pysynyt kaapissa, vai luovutinko no poo -metodin suhteen kokonaan?

No, voin heti alkuun paljastaa, että pääpiirteittäin olen ollut tämän vuoden ainoastaan vesipesujen varassa. Joistain varjopuolistaan huolimatta shampoottomuus on tuntunut minulle hyvältä ja riittävän toimivalta hiustenhoitorutiinilta. Rasvoittuminen ei ole loppunut eikä tukka ole vesipesuilla ikinä yhtä natisevan puhdas kuin shampoolla, mutta en ole halunnut palata takaisin shampoon käyttäjäksikään.

Muutama sivuaskel täydestä vesipesulinjasta on vuoteen kuitenkin mahtunut. Noin kolme kuukautta shampoosta luopumisen jälkeen halusin testata luonnollista palashampoota, kun tuntui, ettei tukka pysynyt riittävän puhtaana mieltymyksiini. Sainkin joululahjaksi toivomani Flow Cosmeticsin rasvaisten hiusten palashampoon. Pesin sillä hiuksia jonkin aikaa, mutta omalla hiuslaadullani kyseinen shampoo ei valitettavasti lähtenyt toimimaan. Sillä ei mielestäni ollut merkittävää vaikutusta siihen, kuinka rasvaiselta tukka näytti, mutta sen sijaan palashampoo rupesi vähitellen kerrostumaan hiuksiin ikävästi niin, että niihin muodostui sellainen erikoinen, vähän vahamainen tekstuuri.

Päätin siis palata vesipesuihin ja odotella vielä ihan rauhassa. Esimerkiksi puolisollani merkittävä hiusten puhdistuminen tapahtui vasta noin puolen vuoden täyden shampoottomuuden jälkeen. Nykyään hänen hiuksensa ovat joka toinen päivä tehtävällä vesipesulla aivan yhtä puhtaat kuin shampoota käyttäessäkin. Vaikka merkittävin rasvoittuminen ehkä tasoittuu jo muutamassa viikossa, sanoisinkin siis, että oikeasti shampoottomuuden toimivuuden nähdäkseen täytyy olla valmis sitoutumaan kokeiluun yllättävänkin pitkäksi aikaa. Usein kaikissa ohjeissa suositellaan kuukauden-parin testijaksoa, mutta ainakaan meidän kohdallamme tukan lopullinen kohtalo ei kyllä ollut siinä vaiheessa vielä millään tapaa selkeä.

Toisaalta shampoottomuusprosessia on ollut hankala dokumentoida, koska hiusten puhtausaste ja asettuminen vaihtelee ainakin minulla päiväkohtaisesti. Olen pessyt tukkaa koko ajan joka toinen päivä. Välillä ne ovat tosi kivat, puhtaat ja ilmavat, välillä taas tuntuvat lätsähtäneen rasvaisilta. Myös oma fiilis siitä, näyttääkö vesipesty tukka hyvältä vai huonolta, vaihtelee siis yhtenään. Toisaalta samanlaista se oli shampoota käyttäessäkin. Toisinaan tukka oli puhtaan ja hyvän näköinen, vaikka olisi ollut jo toinen päivä pesusta, toisinaan ei asettunut alkuunkaan, vaikka olisin tullut juuri tunti sitten suihkusta. En tiedä, vaikuttaisiko kuukautiskierto ja hormitoimintakin asiaan jossain määrin?

Alun perin toivoin, että shampoottomuus tekisi hiuksistani jatkuvasti tasaisen puhtaat eikä sellaista ”pesupäivänä ja siitä seuraavana päivänä” -erottelua hiusten edustavuudessa esiintyisi. Näin ei ole käynyt, vaan kyllä hiukset edelleen näyttävät erilaisilta silloin, kun olen ne juuri pessyt ja silloin, kun en. Enää ero ei kuitenkaan ole yhtä merkittävä kuin shampoota käyttäessä. Shampoosta luopumisen jälkeen hiusten rasvoittuminen on muuttunut jotenkin erilaiseksi. Siinä missä shampoopesun jälkeen likaantunut tukka oli littana ja päätä myöten valuva, nykyään hiuksissa tuntuu olevan koko ajan eri tavalla rakennetta. Rasvaisuus tuntuu erilaiselta, vähemmän öljyiseltä ja enemmän vahamaiselta.

Ihan pari kertaa tiettyihin spesiaalitapahtumiin – siskon häihin ja kuopuksen 1-vuotisperhekuvaukseen – olen edelleen pessyt hiukset vanhalla Laveran rasvoittuvien hiuksien shampoollani, kun olen halunnut, että tukka on varmasti puhdas ja edukseen. Shampoopesun jälkeen tukka on pysynyt muutamia päiviä normaalia vesipesurutiinia rasvattomampana, mutta palautunut melko nopeasti samanlaiseksi kuin tavallisestikin. Vaikka shampoo on ihan kiva omistaa tuollaisia erityistilanteita varten, en enää haluaisi palata kokonaan shampoopesuihin. Se vain tuntuu tarpeettomalta. Siitä huolimatta, että oma hiuspohjani ei ole shampoottomuuden myötä lopettanut rasvoittumista, lopputulos on kokonaisuudessaan mielestäni yhtä hyvä kuin aiemmalla shampoon käytöllä. Shampoolla hiuksista kyllä sai yhdeksi päiväksi tosi puhtaat ja kivannäköiset, mutta vastineena seuraavan päivän rasvaisempi tukka oli pahemman näköinen kuin nykyisin vesipesuilla, ja hiukset olivat kaiken aikaa liukkaat ja sähköiset. Mieluummin otan siis vesipesut ja luonnollisesti hieman rasvaisen, kemikaalittoman pään.

Vaikka shampoottomuus ei siis osoittautunut miksikään maagiseksi superniksiksi eikä tukkani vieläkään näytä siltä kuin toivoisin, olen todennut vesipesut itselleni toimivimmaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi. Vuoden mittaa olen alkanut yhä enemmän kyseenalaistaa sitä, tarvitseeko tai kuuluko hiusten olla täysin rasvattomat ja natisevan puhtaat. Uskoakseni pieni luonnollinen rasva tekee hiuspohjalle vain hyvää. Onhan se tavallaan aika nurinkurista, että nykyajan tyypillisessä hiustenhoitorutiinissa pestään ensin pois kaikki luontainen öljyisyys, ja sitten laitetaan purkista hoitoainetta tilalle. Kun en käytä shampoota, en tarvitse myöskään hoitoainetta tai muita muotoiluaineita. Kuten kirjoitin jo aiemmassa postauksessakin, esimerkiksi ponnari pysyy paljon paremmin sileänä ja siistinä, kun shampoolla sähköistettyjä pieniä suortuvia ei lentele siellä täällä.

Lisäksi hiusten kunto on pysynyt vesipesun myötä mielestäni merkittävästi parempana. En ole käynyt kampaajalla tasoittamassa latvoja kertaakaan koko vuonna. Nyt latvat toki hapsottavat, kuten minulla aina tietyn pituuden ylittyessä, mutta eivät ollenkaan niin paljon kuin aiemmin tiheämmillä leikkausväleillä. Toisaalta pieni hilseily on vuoden mittaa välillä vaivannut. Shampoota käyttäessä sitä ongelmaa ei ollut juuri ikinä.

Olisi kiva kuulla, onko kukaan muu kokeillut shampoottomuutta ja miten se on teillä toiminut?