Yksi vai kymmenen lasta? Tämä on kyllä ihan selvä, että yksi. Vaikka tuntuu tärkeältä, että lapsilla on sisaruksia ja koen, että olisin jäänyt tosi paljosta paitsi jos esikoinen olisi jäänyt ainokaiseksi, kymmeneen ei kyllä riittäisi resurssit sitten millään. Ei jaksamisen, ajankäytön, rahan eikä muunkaan suhteen. Toisaalta jos kysyttäisiin, ottaisinko mieluummin yksi vai viisi lasta, sanoisin varmaan että viisi. En haaveile niin(kään) suuresta perheestä, mutta koska sain esikoisen nuorena, se olisi kuitenkin vielä ihan mahdollinen lukema ilman totaalista voimavararomahdusta.

Lapsi, joka siivoaa aina jälkensä vai lapsi, joka ei koskaan kiukuttele? No siis helpommalla varmaan pääsisin, jos lapsi ei koskaan kiukuttelisi. Se ei kuitenkaan olisi normaalia tai toivottavaa käytöstä, vaan jopa tosi pelottava ajatus, joten valitsen jälkensä siivoavan version.

Aamulla pitkään nukkuva lapsi vai illalla aikaisin nukkumaan menevä lapsi? Ehdottomasti illalla aikaisin nukkumaan menevä. En ole tippaakaan yökyöpeli vaan haluan itsekin aina ajoissa unten maille. Puoli kahdeksalta kuukahtavat muksut mahdollistavat iltaan mukavan mittaisen aikuisten tuokion, eikä puoli seiskan ja seiskan välillä koittava aamuherätys ole minulle yhtään liian aikainen. Aamulla olo on yön jäljiltä virkeä ja ”nollaantunut”, joten en kaipaa siihen samalla tapaa omaa lepotaukoa kuin iltaan.

Eiliset sukat vai eiliset alkkarit? Sukat.

Viikko käymättä suihkussa vai viikko pesemättä hampaita? Jos hampaiden harjauksen sijaan saisi käyttää vaikka purkkaa, luopuisin varmaankin siitä. Hikistä fiilistä ja likaista tukkaa kun ei oikein saa raikastettua millään vippaskonsteilla.

10 cm lyhempi vai 10 kg painavampi? Olen jo muutenkin lyhyt, joten 10 cm lyhempänä olisin kyllä jo poikkeuksellisen lyhyt. Toisaalta koen tämänhetkisen painoni sopivana ja kymmenen ekstrakiloa tarkoittaisi aika reilua lisäystä. Ehkä ottaisin siis mieluummin 10 senttiä lyhyemmän kropan.

Tiskikoneen tyhjennys vai pyykinpesukoneen tyhjennys? Pyykinpesukoneen. Kyllä tiskien laittaminenkin on ihan ookoo, mutta pyykkihuolto on ehkä lempparikotityöni.

Petaamaton sänky vai sotkuinen keittiö? Petaan sängyn aina heti herättyäni, joten petaamaton sänky olisi tosi häiritsevä näky. Varsinkin, kun koira saattaa toisinaan levätä sängyllä. Likainen keittiökin kyllä häiritsee, mutta se on muutenkin sotkussa niin usein, että sänky tuntuisi enemmän sellaiselta ”tekemättömältä askareelta”, jonka ohi olisi mahdotonta kävellä.

Ei enää koskaan ruoanlaittoa itse vai ei enää koskaan kodin siivousta itse? Siivous on oikeastaan aika mukavaa ja tykkään tehdä sitä, jos vain on aikaa ja saan siivota rauhassa ilman pikkuassistenttien jatkuvia keskeytyksiä. Ruoanlaitosta en niinkään nauti, joten sen ulkoistaisin oikein mielelläni. Toisaalta se, että saisi pidettyä kodin koko ajan tip top, on pikkulasten ja koiran kanssa isompi homma kuin ruokahuolto. Ajankäytöllisesti kannattaisi siis luopua siivoamisesta, koska en ikinä saa itse pidettyä kotia kaiken aikaa siistinä.

Pyykinpesua vuoden verran materiaalit ja värit sekaisin vai silmälasien käyttö vuoden ajan? No siis meillähän pestiin useamman vuoden ajan kaikki pyykit samassa koneellisessa. Aloin erotella vaaleat ja tummat vasta joskus esikoisen syntymän jälkeen, kun rupesin kiinnittämään huomiota lastenvaatteiden värjääntymiseen. Silmälaseja minulla ei ole ikinä ollut, joten vaikea arvioida, kuinka vaivalloiset ne olisivat. Ehkä ottaisin kuitenkin silmälasit, koska nyt, kun pyykkien lajitteluun on tottunut, tuntuisi oudolta lykätä kaikki samaan syssyyn. Silmälasit voisivat olla ihan tyylikkäät ja kiva kokeilu vuoden ajaksi.

Aamukahvi vai aamupuuro? Puuro. En syö puuroa aamuisin, vaan päivittäin lounasaikaan klo 11 korvilla. Kahvia en juo koskaan.

Viikko pelkkää hernekeittoa vai viikko pelkkää makaronilaatikkoa? Makaronilaatikkoa. On hernekeittokin ihan jees, mutta ei lukeudu suosikkiruokiini.

Lounas kotona vai ulkona? Kotona sen puoleen, että en niin mielelläni jaksaisi lähteä kotoa lounaalle mihinkään muualle. Mutta jos joku muu valmistaisi sen, niin ehdottomasti kyllä kiitos!

Blogi vai Instagram? Blogi. Yritän vähentää Instagramin käyttöä, vaikka toistaiseksi selaan sitä edelleenkin aivan liikaa. Blogeissa on pidempiä tekstejä ja syvällisempää sisältöä. Se ei ole samanlaista ”pikaruokaa” kuin Instagram.

Vuorotyö vai säännöllinen 8-16 työaika? Säännöllinen työaika ehdottomasti. Aamupainotteinen rytmi sopii minulle loistavasti ja on helppoa, kun elämä kulkee siinä samassa ”standardirytmissä” kuin valtaosalla muistakin ihmisistä. Tosin kaikista mieluiten en (ainakaan tässä elämäntilanteessa) tekisi täyspäiväistä viikkoa, vaan vaikka kuuden tunnin päivää klo 8-14.

Etätöitä yksin vai toimistolla yhdessä? Tykkään työskennellä yksin ja koen olevani tehokkaimmillani itsekseni puurtaessani. Toisaalta etäilytouhua on ollut nyt viime aikoina niin paljon, että ihmisten näkeminen livenä olisi ihan tervetullutta myös.

Yrittäjä vai palkansaaja? Palkansaaja. Yrittäjyydessä olisi varmasti paljon hyviäkin puolia, kuten joustavuus, mutta stressaisin varmasti ihan liikaa tienesteistä, paperihommista sun muusta. Turvallisen tasainen palkansaajuus sopii minulle paljon paremmin.

Töitä täydessä hiljaisuudessa vai taustalla ääntä, kuten musiikkia? Hiljaisuudessa. Pienten lasten kanssa hiljaisuus on ihana luksus! Jos kotona on jotakin melua, laitan kyllä usein kuulokkeista jotain no talking -ASMR:ää pyörimään, jotta saan äänet blokattua. Hiljaisuus on kuitenkin paljon mieluisampi työskentely-ympäristö.

Verkkarit vai farkut? Farkut, koska en omista verkkareita. Kotona käytän sen sijaan aina jumppatrikoita.

Ilta sohvalla katsoen sarjaa vai neuloen ja kuunnellen äänikirjaa? No useammin kyllä katselen sarjoja. Meillä on tapana katsoa miehen kanssa aina yhdessä jotakin samalla, kun syömme iltapalaa. Neulominen (tai omassa tapauksessani kyllä virkkaus) ja äänikirja kuulostaa kuitenkin tosi ihanalta ja rentouttavalta, eli sen puoleen valitsisin sen.

Perheen kanssa unelmalomalle vai yksin kotona? Kahden pienen lapsen kanssa lomailu on kivaa, mutta samalla myös aika raskasta ja kuluttavaa. Kotona yksin olo olisi tässä elämäntilanteessa se erikoislaatuisempi ja epätodennäköisempi elämys, mutta en kyllä toisaalta raaskisi olla kovin kauaa perheestä erossakaan. Mieluiten ottaisin siis molemmat – ensin joku kiva reissu yhdessä perheen kesken, sen jälkeen akkujen lataus ylhäisessä yksinäisyydessä 😀

Kysymykset ovat yhdistelmä Kolmistaan- ja Iidan matkassa -blogien samankaltaisista postauksista.

Okei, ensinnäkin: ei tässä ole tarkoitus mitenkään hurskastella. Kyllä meilläkin esikoinen katsoo usein pikkusiskon päiväuniaikaan telkkaria, koska silloin me vanhemmatkin saamme selkeän lepotuokion päivään. Aina ei kuitenkaan halua antaa isosiskolle ruutuaikaa, ja silloin hänet on kätevintä ohjata jonkin hiljaisen ja rauhallisen tekemisen pariin. Koska liikkuvaista pikkusiskoa kiinnostaa kovasti kaikki, mitä isompi touhuaa, mutta suuhun päätymisen vuoksi pikkutavarat eivät ole hänelle turvallisia leluja, hienomotoriikkaa kehittävät touhut ovat omiaan juuri esikoisen omiin hetkiin. Kaikki nämä ideat ovat sellaisia, että lapsi pystyy ainakin teoriassa touhuamaan niitä itsenäisesti. Jos itsekin ehdin paneutua leikkiin, on kiva vaikka lukea yhdessä kirjaa tai pelata simppeleitä lautapelejä, mutta toisinaan tarvitaan puuhia, joiden osalta riittää lähettyvillä hääräily.

Kaikki nämä leikit sopivat erinomaisesti myös flunssa- tai sadepäiviin ja ylipäätään sellaisiin tuokioihin, kun on kiva saada lapsi hetkeksi rauhassa pöydän ääreen istumaan. Oma puuhailijamme on kolmevuotias, joten parhaiten nämä ehkä nappaavat juurikin tällaiselle leikki-iän kynnyksellä olevalle. Monia olemme kuitenkin alkaneet harrastaa jo vuosi sitten, joten miksei niitä voi kokeilla vähän isommalla taaperollakin.

Taide. Piirtäminen, maalaaminen tai värittäminen ovat varsinaisia klassikkoja rauhallisempiin hetkiin. Jopa juuri yksi vuotta täyttänyt vaaperommekin tykkää piirrellä paksuilla kynillä (vaikkei oikein vielä ymmärräkään tähdätä paperiin…), joten taidetreenit voi oikeasti aloittaa jo tosi pienenä!  Erilaiset puuhakirjat tuovat taiteiluun mukavaa vaihtelua. Esikoinen on päiväkodin myötä innostunut värityskuvista, ja lisäksi esimerkiksi ”maalaa vedellä” -puuhakirjat ovat olleet meillä iso hitti. Niissä ei tarvita erillisiä maaleja, vaan sivuille ilmestyy väriä sitä mukaa, kun lapsi ”maalaa” niitä veteen kastetulla pensselillä. Kirjat olivat näppäriä etenkin pienempänä, kun lapsi ei vielä kunnolla ymmärtänyt tavallisen maalaamisen ”kasta sivellin – ota väriä – levitä paperille” -jatkumoa. Nyt isompana sujuu jo ihan perinteinen vesivärimaalauskin.

Tarrat. Onko olemassa lapsia, jotka eivät innostuisi tarrojen liimaamisesta? Tarroja voi liimata mille tahansa paperille, mutta kätevintä on ostaa lapselle sellainen perinteinen tarrakirja, joita omassa lapsuudessakin oli kaikilla. Silloin tarroja voi siirtää yhä uudelleen ja uudelleen paikasta toiseen. Perus tarra-arkkien lisäksi esikoisellamme on useita tarroihin keskittyneitä puuhakirjoja. Vaikka hän ei vielä oikein ymmärrä tai jaksa noudattaa ohjeita siitä, mihin tarra pitäisi milloinkin laittaa, on niiden siirtely ja erilaisiin kuvaympäristöihin sommittelu mieleistä.

Hamahelmet. Hamahelmet ovat kivaa ja lapsen hienomotoriikkaa sekä luovuutta kehittävää näperreltävää. Kolmevuotiaamme osaa kyllä tehdä jo niillä pienilläkin versioilla, mutta näissä isoissa plussana on se, että ne ovat mielestäni vielä pienempiäkin monipuolisempia. Olen esimerkiksi antanut hänelle muutaman vanhan kengännauhan, johon pujotella helmiä ”koruiksi”. Silitysraudan avulla helmistä voisi askarrella vaikka mitä, mutta me olemme tyytyneet tekemään vain väliaikaisia teoksia.

Muovailuvaha. Muovailuvahaa meillä on tullut käytettyä harvemmin, koska jostain syystä omistamastamme vahasta irtoaa ihan älyttömästi väriä käsiin. Muovailun jälkeen edes pitkällinen saippuapesu ei riitä irrottamaan sitä. Noin muuten muovailu on kuitenkin tosi hauskaa tekemistä. Erilaiset muotit, joilla painaa vahaan kuvia, tuovat vielä ekstrapiristystä touhuun. Jos oman muovailuvahan mukana ei tule pikkumuotteja, voi siinä hyödyntää vaikka vanhoja piparimuotteja.

Nuppipeli. Nuppihelmillä voi tehdä hauskoja kuvia alustalle, mutta oikeastaan parasta meidän kolmevuotiaamme mielestä on, kun alustan saa lopuksi kääntää ympäri ja painella helmet irti takaisin laatikkoon. Nuppihelmiäkin on myynnissä eri kokoisia. Tällaiset vähän isommat ovat hyviä aloittelijalle, mutta pienemmillä on mahdollista tehdä yksityiskohtaisempia kuvia.

Palapelit. En varmastikaan olisi muuten tajunnut antaa tuollaisia ”kunnollisia” palapelejä vielä kaksivuotiaalle, mutta kun kaveri kertoi hänen lapsensa tekevän palapelejä harva se päivä, älysin viime talvena tarjota niitä meidänkin esikoisellemme. Tosi äkkiä hän tajusi homman juonen. Palapelivillitystä kesti pitkään ja saimme kantaa kirpparilta ahkerasti aina vain useamman palan pelejä kotiin. Keväällä palapelit jäivät vähemmälle huomiolle – ehkä lapsi vähän kyllästyi niihin – mutta nyt niitä on taas kaivettu aina satunnaisesti esiin. Vaikeimmissa olen ensin auttanut antamalla lapselle kulmapaloja tai seuraavaksi sopivia vaihtoehtoja käteen, mutta kun kuva on tuttu, alkaa homma usein nopeasti sujua ihan itsenäisestikin.

Pikkulegot. Suurimmassa osassa Lego Friendsejä ikäsuositus on siinä 4-5 vuoden kieppeillä, eikä ainakaan meidän kolmevuotiaamme osaa rakentaa legoja ohjeen mukaan mallia katsomalla. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö legoja voisi jo ottaa leikkeihin mukaan! Esimerkiksi ihmishahmojen ruumiinosien irrotus sujuu esikoiselta hienosti. Hän tykkää yhdistellä niille erilaisia asu- ja hiuskokonaisuuksia sekä tietysti leikkiä niillä. Uskoisin, että pikkulegot ovat juuri sellainen pitkäaikainen leluhankinta, jolla leikit jalostuvat ajan mittaa aina pikkuhiljaa erilaisiksi.

Olisi kiva kuulla lisää vinkkejä, millaisia hiljaisia ja rauhallisia puuhia teidän lapsenne touhuavat mielellään!