Niinhän siinä kävi. Tamponiralli alkoi. Kaksi päivää myöhässä. Olisihan se pitänyt arvata…

Eilen illalla oli vielä pientä toivoa sillä vuotoa ei edelleenkään ollut kovinkaan paljon. Ennen nukkumaan menoa kuitenkin asettelin kuukautissuojaa housuihini syvään huokaisten. Pettymyksen karvas kalkki oli nieltävänä, jälleen kerran. Tällä kertaa olin todella toiveikas raskautumisen suhteen, tunne ja oireet olivat mielestäni selkeät. Harjoittelin peilin edessä sanomaan ”olen raskaana” ja jopa punastelin lapsen tulevan tädin udellessa odottamiensa raskausuutisten perään. Olin iloinen. Elämä hymyili. Ennen nukahtamista vuodatin yhden kyyneleen.

Viime yönä heräsin todella voimakkaaseen alaselän- ja vatsan poltteluun sekä kouristeluun. Kärsin jonkin verran kuukautiskivuista, mutta vastaavaa en ole kokenut. Pelästyin. Olisiko tämä kuitenkin keskenmeno, tai alkava sellainen? Hiivin yöllä alakertaa raskaustesti kainalossa. Antaisihan se jotain viitettä, että mistä on kyse. Olin ostanut Clearbluen digitaalisen testin, jonka ajattelin käyttää vasta kun olen varma positiivisesta tuloksesta. Olin kuitenkin huolissani terveydestä, joten revin paketin auki. Odottaa. Odottaa. Inte gravid. Ei raskaana. Ei siis keskenmeno, testi olisi varmasti näyttänyt siitäkin huolimatta positiivista, näin ainakin uskon. En osaa kuitenkaan vieläkään nukkua. Polttaa. Sattuu. Kohdunulkopuolinen raskaus? Näkyykö se raskaustestissa positiivisena? Peiton alla googletan aiheesta. Pitäisi näkyä, tosin joku oli tavannut sairaalassa naisen, jolla testi oli näyttänyt negatiivista. Varaan peiton alla ensimmäisen mahdollisen vapaan ajan lääkärille. Kiitän nettiajanvarausjärjestelmää ja seuraavaksi aamuksi löytyvää aikaa. Lääkäri on myöhässä puoli tuntia. Kipristelen penkillä. Hän naputtaa kertomani tiedot koneelle ja käyn labrassa antamassa pika crp näytteen. Ei tulehdusta. Kyseessä on varmasti jokin hormonaalinen häiriö, mikäli vuoto jatkuu, varaa aika gynekologille. Hetkinen. En tiedä mitä oletin lääkärin tutkivan tai sanovan, mutta en ainakaan olettanut asian selviävän tulehdusarvojen perusteella. Ehkä UÄ-tutkimus olisi rauhoittanut mieltäni. Eihän tässä vaiheessa kohdun ulkopuoleinen eikä sisäinenkään raskaus näy ultrassa, mutta kohtu munasarjoineen olisi näkynyt. Mahdollisesti ainakin jotain olisi saatu suljettua pois. Olisi ainakin tehty tutkimus. Vasta autossa tajusin, että minun olisi pitänyt vaatia UÄ-tutkimus. Mutta olkoot. Hormonaalinen häiriö. Näillä mennään. Mikäli oireet pahenevat tai eivät ota loppuakseen, palaan sitten asiaan. Näinhän lääkärikin opasti.

Pettymys. Luulin, että se olisi tällä kertaa ylitsepääsemätön. Olin kuitenkin ensimmäistä kertaa tuonut raskausepäilyni julki sekä tunnustanut itselleni haluavani omaa lasta enemmän kuin mitään muuta. Olen kuitenkin ihan ok. Olen pettynyt ja harmittaa, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Kp 2. Näillä mennään.

Voi herranen aika sentäs tätä jännityksen, pelon ja odottamisen määrää!!! Menkkojen olisi pitänyt alkaa lauantaina. Ei alkanut. Vaikka kierto on ollut säännöllinen, olisikohan ne nyt vain myöhässä?

Lauantaina tuli yhdellä pyyhkäisyllä pikkasen verta paperiin. Sunnuntaina tuli tippa verensekaista valkovuotoa sekä myöhemmemmällä pyyhkäisyllä pikkasen rusertavaa vuotoa. Viime aamuyöstä alavatsassa oli menkkakipuja vastaava tunne, aamulla ei kuitenkaan tullut mitään vuotoa. Aamupäivällä paperiin tuli kirkkaampaa verta. Äsken ei tullut taas mitään. Alavatsassa ja -selässä on alkanut nyt voimakkaampana tuo aiemminkin tuntemani polttelu. Tissit on jonkin verran hellät. Mikäli kyseessä ei ole myöhässä olevat kuukautiset, voisiko kyseessä olla tuulimuna tai keskenmeno? Iik ja apua. Jos olisin raskaana, viimeisten menkkojen mukaan nyt olisi rv 4+1. Aamulla luin, että tällöin munasolu on kiinnittymässä kohdunseinämään ja voi aiheuttaa verensekaista vuotoa. Huokaisin. Huh, ehkä se on sitä. En kuitenkaan osannut jättää asiaa tuohon, vaan päätin lukea lisää alkuraskaudesta ja vuodosta. Silloin iski paniikki. Apua. Keskenmeno. Tuulimuna. Kohdunulkopuoleinen raskaus. Vaikka tosin useammalla vuodosta huolimatta raskaus on sujunut hyvin, omalle kohdalleni näen vain nämä ikävämmät vaihtoehdot. Voi hurjuus ja kurjuus! Ajatuksia on vaikea saada irti tästä asiasta, ja taas kerran työnteosta ei tule mitään.

Ja kyllä, oman mielenrauhan vuoksi voisi käydä lääkärissä, mutta kerta vuoto ei ole voimakasta eikä polttelua lukuunottamatta ole kipuja, niin katson näin nyt ainakin pari päivää parasta toivoen ja pahinta peläten. En olisi osannut aavistaa raskautumisen tai edes siitä haaveilemisen olevan näin jännittävää ja pelottavaa! Kuvittelin, että jos ja kun joku päivä saan viitteitä siitä, että voisin olla raskaana, kaikki murheet loppuisi siihen ja auvoinen odotus alkaisi. En edes ajatellut keskenmenon mahdollisuutta vaikka tiedostan sen vaaran olevan alkuraskaudessa. Tosin pitäisi edelleenkin pitää mieli positiivisena ja olla ajattelematta sitä… Etenkin kun en ole vielä edes varma, että olenko raskaana!! Raskaustestin ajattelin tehdä aikaisintaan torstaina ellei tilanteeseen tulee muutosta ennen sitä.

Äsken kun kävin vessassa, paperiin tuli taas veristä vuotoa, ei paljon, mutta reilummin kuin edellisellä kerralla. Tuntuu kuin alaselkä olisi tulessa. Heikottaa. Voih.