Suomivauvat (eli apostillen onnellinen loppu)

Tulevan viikon itsenäisyyspäivä onkin hieman erityisempi, sillä meidän perheessä on nyt kolme suomalaista! Koko syksyn jatkuneen apostille thrillerin, horrorin ja farssin jälkeen on koittanut the happy end, onnellinen loppu. Huomasin viimeisimmän päivitykseni aiheesta olleen lokakuun 10. päivä, joten kyllähän tässä loppusuorassakin tovi ehti vierähtää.

Mitä on tapahtunut sitten lokakuun? Kuten tuolloin kirjoitin, laitoin uudet syntymätodistukset kirjattuna Kaliforniaan välittömästi. Laitan nykyään kaikki tärkeät kirjeet kirjattuna, ihan vain oman mielenrauhan vuoksi. Täkäläisen postin mobiilisovelluksella voin kätevästi katsoa onko kirje otettu vastaan vaiko vielä matkalla. Ehdin jo saamaan sydämentykytyksiä, kun näin kirjeen saapuneen Yhdysvaltoihin, mutta vielä viikko sen jälkeen se edelleen pyöri jossain. Koko apostillesotkun lannistamana ehdin jo vaipua päiväksi epätoivoon – se on nyt sitten kadonnut sinne jonnekin – kunnes seuraavana päivänä oli tullut päivitys kirjeen saapumisesta perille.

Sen jälkeen alkoi odotus ja elättelin toiveita saada apostillet ennen Suomeen lähtöä. Viimeisinä päivinä olin postilaatikolla heti kuullessani postinjakajan skootterin pärinän. Paperit eivät kuitenkaan ehtineet tulla ja me hyppäsimme lentokoneeseen kohti lumipyryistä Helsinkiä. Pyysin sitten anoppiani käväisemään kotona katsomassa postit ja ilo olikin melkoinen, kun hän posteja selaillessaan kertoi minulle tulleen jotain Yhdysvalloista. En malttanut odottaa vaan käskin häntä avaamaan kirjeen: syntymätodistukset apostilleineen.

YAY!!!

Anoppi sitten lähettämään ne Suomeen vanhemmilleni ja kun lopulta sain paperit käsiini… niin laitoin ne heti uuteen kirjekuoreen ja lähetin vielä samana päivänä maistraattiin. Suomen maistraatin palvelu on kyllä jotain niin esimerkillistä! Olin koko ajan yhteydessä virkailijaan, joka ystävällisesti jaksoi vastailla kysymyksiini ja pitää minut ajantasalla. Lähetin paperit pikana maanantaina, he saivat ne tiistaita ja keskiviikkona sain vahvistuksen, että lapset ovat saaneet Suomen kansalaisuuden. Ja mikä parasta: minä olen heidän virallinen, laillinen äiti. Äiti. Äiti!

Syvä helpotuksen huokaus. 

Tämä apostilleprosessi on koetellut hermojani ihan todella ja olen niin onnellinen, että se on nyt saatettu päätökseen. Seuraavaksi alkaa sitten jälleen vääntö täkäläisten viranomaisten kanssa, mutta nyt minulla on hieman enemmän pelimerkkejä takataskussa. Mikäli he eivät suostu edelleenkään minua lailliseksi äidiksi hyväksymään, eivät vaikka SUOMI ja YHDYSVALLAT niin tekevät, me ilmoitamme ettemme halua vauvoille tämän maan kansalaisuutta. Emme, vaikka he ovat siihen automaattisesti isänsä kautta oikeutettuja. Vauvat ovat sitten täällä oleskeluluvalla, kuten olen minäkin. He saavat sosiaaliturvatunnukset ja kaiken muunkin, mutteivat saa äänestää, niin kuin en saa minäkään.

Tämä tulee olemaan hieman ristiriitainen tapaus viranomaisille. Me emme kuitenkaan aio suostua tilanteeseen, jossa minun laillinen oikeus lapsiini ei ole selvä. Saa nähdä miten tämä etenee, mutta Suomen vahvistama äitiys antaa meille jo ison helpotuksen. Ison helpotuksen! 🙂

file_30.11.16_21_00_55.jpeg

Kuvat satunnaisia otoksia Suomen reissulta, don’t ask. 😉

 

Apostillen aikaisemmat käänteet

http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perheeksi/lainopillista-apua-tarvitaan

http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perheeksi/argh-apostille

http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perheeksi/prkl

http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perheeksi/jotain-painajaisen-ja-farssin-valilta

http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perheeksi/valoa-apostilletunnelin-paassa

 

Kommentit (24)
  1. Eikö isä sitten tahdo kotimaansa (?) kansalaisuutta lapsilleen? Mitä jos sinulle sitten käy jotain ja isän lapsilla on oleskelulupa?

    1. Tuota me juuri alamme selvittelemään, Suomessahan mieheni on merkitty isäksi. Niin kuin kirjoitin yllä, tilanne on ristiriitainen ja tietenkin haluamme asuinmaamme ja mieheni kansalaisuuden myös – itsekin olen ajatellut sitä anoa, kunhan olen siihen kelpoinen.

      Kun tiedämme täkäläisten viranomaisten kannan asiaan kirjoittelen siitä tänne.

  2. Onnea!! Kylläpä lämmitti kuulla että tällä taistelulla oli onnellinen loppu Suomen kansalaisuuden osalta 🙂 Mietin tässä vain, että jos asutte EU:ssa ja lapsilla on Suomen kansalaisuus, niin eiväthän he enää oleskelulupaa asuinmaahanne kaipaa?

    1. Siis tarvitsevat oleskelulupapäätöksen, mutta saavat sen automaattisesti – eli käytännössä käydään paikallisessa maistraatissa ilmoittautumassa maassa asuviksi.

      Ja kiitos paljon! Kyllä tässä jonkinkokoinen kivi vierähti syrämmen piältä. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *