Laitoin kädet mahan päälle, huomaamatta. Hämmästyin, otin kädet pois. Vuosi sitten pidin käsiäni jatkuvasti mahallani: suojelin ja paijasin kasvavaa pientä. Mulla on, niin kuin varmaan monella mun ikäisellä naisella, aina ollut arka suhtautuminen mahaan. Niin vaikea, että sitä ihan vahingossa vaan koskettaa. Heittää käden pois – yrittää piilottaa pehmeän, yrittää piilottaa rasvan, aina väärän muotoinen […]

On ensimmäinen ilta pitkään aikaan, kun tuntuu hyvältä idealta yirttää kirjoittaa. Jatkuvasti olisi paljon kerrottavaa, mutta ei ole ollut yhtään sanaa aiemmin. Tänään elämä on tarpeeksi järjestyksessä eikä väsymys enää ole jatkuvana varjona olkapäillä. On ihana kirjoittaa pitkästä aikaa. Jännittää myös, koska on aina vähän mysteeri, mitä mieli lopulta ohjaa kirjoittamaan. Sekin on tehnyt tästä […]

Kirjoittaminen on ollut viime kuukausina hidasta. Se ei ole haitannut, sillä olen lukenut paljon. Ja pitkästi. Huomaan, että lyhyiden uutisten ja jatkuvan informaatiotulvan katkaiseminen on tärkeää minulle siksi, että silloin pystyn taas keskittymään kirjojen lukemiseen. Ja silloin alan nähdä taas selkeämmin, kirjojen sivuilta poimin leivänmuruja, jotka ohjaavat tietä ymmärrykseen: ehkä tämä muuttuukin tällä tavalla. Kirjat on […]

Valo on ottanut vallan elämästä ja luonnosta, ja se on ollut aivan ihanaa. Vauva on myös vihdoin hyväksynyt vaunuissa olon ja me ollaankin sitten kävelty, kävelty ja kävelty. Aurinko on kylmä, mutta kirkas. Ilma on kirpeä ja kutittaa poskipäitä. Se saa ajatuksetkin selkeiksi, mikä tuntuu unen epätasaisuudesta johtuen suorastaan ihmeeltä. On minä, vauva ja rapiseva […]

On lohdutonta jättää viimeisin vuosikymmen taakse, sillä tiedän, että se tulee olemaan viimeinen kokonainen nuorena. Nuoruus on jäänyt taakse. Olen maisteri, olen äiti, olen vakavasti otettava aikuinen, jolla on loputon määrä to do -listoja ja velvollisuuksia. Eikä se haittaa, parasta mitä viimeiset kymmenen vuotta minulle opettivat on se, että meillä on velvollisuus toimia. On velvollisuus […]

On loppukesä. Haluan synnyttää elokuussa. Saimme tietää raskaudesta joulukuun alussa ja tuntuisi liian pitkältä olla raskaana marraskuusta syksyyn; minä haluan kesävauvan, minä haluan suvituulen ja auringonpaisteen, lämpimän mutta kuivan kelin, haluan nähdä kirkkaan ilman ja kesän vihreän ikkunan takaa, kun vietän aikaa vastasyntyneen kanssa sairaalan synnyttäneiden osastolla. Laskettu aika, elokuun 25. kuitenkin tuli ja meni, […]

Valo on haalea, tuskin erottuu sisään saakka. Me olemme kolmistaan kotona. Minä ja mieheni istumme olohuoneen lattialla vauva välissämme. Verhot ovat  kiinni tai auki koko päivän, ei eroa edes huomaa, päivänvalo on hidas. Vaikka on keskipäivä, ei valo heijastu kasvoihin saakka.  Olohuoneen verhot kätkee meidät: on olemassa tämän talon kylmä lattia, sillä lämpimiä peittoja ja […]

Hän on minun tyttäreni, täynnä tulista luonnetta jo kahden kuukauden iässä. Hän on äitinsä kaltainen tarkkailija sekä isänsä kaltainen tutkija, niin pienenä jo niin mahdottoman kiinnostunut maailmasta. Hän osaa jo hymyillä, mutta varsinkin itkeä. Se on tärkeää, sillä on paljon helpompaa, että hän kertoo milloin on hyvä ja milloin huono. Ja silloin kun hän itkee […]

Väkeä nukkuu olohuoneessa; väkeä nukkuu makuuhuoneessa. Kello lyö viiden minuutin päästä jo kaksitoista, mutta minä olen edelleen hereillä. Se on ollut lempipuuhaani jo vuosia: olla vielä hetki (toisinaan tunteja) ylhäällä, kun muut ovat jo menneet nukkumaan. On ollut hyvä päivä, mutta jostain syystä siitä on vähintään yhtä vaikeaa kirjoittaa kuin huonoista päivistä. Jos päästäisin itseni […]

Makaan vauvan vieressä hiljaa. Hän nukkuu nyt, sikeästi. Tänään iltalevottomuus taittui herttaisesti, kun nostin vieressä makaavan vauvan tiukkaan kainalo-otteeseen. Muutamassa sekunnissa silmät lupsahti viimeisen kerran kiinni, vatkaavat kädet lötkistyivät pienen kehon viereen samalla kun pienestä suusta pääsi pikkuinen huokaus, ja potkivat jalat rauhoittuivat vatsaani vasten. Tiedättekö, nyt minä olen saanut kaiken. Vauva, en välitä kuinka […]