Luin muutama päivä sitten Hesarin artikkelin erään ksenonisotoopin (ksenon-124) atomin hajoamisen havaitsemisesta. Tykkään lukea tällaisista aiheista kertovia artikkeleita, koska ne kallistuvat niin vahvasti nippelitiedon puolelle, mutta silti päätyvät Hesarin kaltaiseen suureen päivälehteen isoksi jutuksi. Ja mikäs asiaa ihmetellessä… Ovathan kyseiset ksenoniin liittyvät luvut aivan järjettömiä: ksenon-124:n puoliintumisaika on rapiat 1,8 x 10²² vuotta – siis aivan järjettömän pitkä aika. On mieletöntä, että tutkijat huomasivat yhden atomin hajoamisen. Ei tällä havainnolla ole tietenkään suurempaa merkitystä yhteiskunnalle, mutta minua ja tuskin muutakan tiedeyhteisöä se ei haittaa, koska saimme tästä mahdollisuuden teorioiden vahvistamiseen.

Luettuani artikkelin aloin pohtimaan, että osaisinkohan kirjoittaa ksenonista mielenkiintoisen blogitekstin Lilyyn. Päätin tehdä siitä itselleni haasteen, jonka selättämistä lähden nyt yrittämään. Voiko ksenonista siis kirjoittaa mielenkiintoisen blogitekstin? Aihehan on aika epätavallinen Lilyyn, joten tervetuloa mukaan ottamaan ”kirjoitustaidostani” selvää.

Ksenonin (tunnus Xe) löytää alkuainetaulukon oikeasta reunasta jalokaasujen joukkueesta. Sen ketjukavereina ovat tutummat helium ja neon sekä vähän tuntemattomammat argon, krypton, radon ja hiljattain löydetty oganesson. En valmentajana tosin heittäisi jalokaasuketjua kaukaloon, koska ne eivät jalokaasuina reagoisi juuri mihinkään. Möllöttävät vain tekemättä mitään ja haihtuvat sitten ilmaan. Helium tosin haistattaa pitkät keveytensä ansiosta ja karkaa avaruuteen.Viettäkäämme täten hiljainen hetki vappupalloista karkaavalle heliumille.

Palataanpa takaisin ksenoniin. Sanan ksenon tausta on kreikan muukalaista tai vierasta tarkoittavasta sanassa. Se on harvinainen kaasu ilmakehässä, koska vain 1/11 500 000 ilmasta koostuu ksenonista. Määrä on yllättävän vähäinen, eikä puuttuvan ksenonin sijaintia tiedetä tarkasti. Ksenonilla ei ole siksi kovin merkittäviä käyttökohteita, mutta sitä saattaa nähdä lampuissa, joissa sähkövirta saa sen hohtamaan sinertävällä värillä.

                                                                                  (Kuva Wikipediasta)

Entä jos vetäisisit keuhkosi täyteen ksenonia? Heliumhan saa äänen kuulostamaan kimeältä. Mitäs ksenon tekisi? Tottakai Youtubesta löytää jonkun, joka on imaissut ksenonia sisäänsä. Ksenonia hengittämällä saa kunnon basson ääneensä sen raskauden vuoksi. Se on kuitenkin kallista (ja tukehtumisriskin vuoksi vaarallista) lystiä kaasun harvinaisuuden vuoksi.

Ksenonia on myös mahdollista saada nesteenä, ja kaltaiseni tiedenörtin oli tietenkin pakko hankkia sitä parisen vuotta sitten. Ksenon on tässä tapauksessa laitettu suureen paineeseen kvartsiampulliin, mikä nostaa sen kiehumispisteen -108 asteesta noin 16 asteeseen. Se tarkoittaa, että ksenonia on mahdollista säilyttää nestemäisessä muodossa esimerkiksi jääkaapissa. Huoneenlämpöön otettuna se alkaa kiehua ja kadota näkyvistä takaisin kaasuksi. Ilmiö on todella mielenkiintoista seurattavaa.

Huoneenlämmössä lämpenevää nestemäistä ksenonia, jonka kiehumisen voi huomata pienistä kuplista

”Mitä?”, lukijani päivittelevät, ”säilytätkö jääkaapissasi ksenonia?” Jep! Toimisikohan jokin seuraavanlainen repliikki treffeillä: ”Hei bööna, mulla on jääkaapissani ksenonampulli! Lähdetkö mukaani katsomaan?” Herra J:n ei ehkä kannata kokeilla sitä… 😀

Hyvää, railakasta ja tieteellistä vappua kaikille! Muistakaahan keuhkoihinne päätyvä pieni ksenon hengittäessänne lämmintä kevätilmaa 🙂 Toivottavasti ksenon ei ole enää niin vierasta alkuainetta!