Työnhakua

Huhhuh! Pääsinpä ensimmäistä kertaa työhaastatteluun asti eilen, tosin se oli vasta ensimmäinen kierros, koska haastattelukierroksia tulee mahdollisesti vielä kaksi. En kuitenkaan usko pääseväni läpi, joten minulle jäi vähän epävarma fiilis. Eiköhän sinne hakenut joku minua pätevämpikin. Osasin vastata kysymyksiin mielestäni kohtuullisesti jännittämisestä huolimatta. Kuinkako paljon jännitin haastattelua? Noh… Minulla oli intensiivinen suhde vessanpyttyni kanssa aamulla. Ärsyttää, että pitkään jatkunut työttömyyteni on nakertanut uskoni osaamiseeni. Epäröin, osaanko kaikkea työnantajien minulta vaatimia juttuja. Voinko enää edes oppia niitä? Ja työnhakuun liittyvän huonon fiilikseni kruunasi kotiin palattuani jälleen sähköpostiini tupsahtanut hylsy eräästä paikasta, johon hain kolmatta kertaa. Sitten eteeni pläjähti työpaikkailmoitus, joka vastaa todella hyvin osaamistani, ja mielialani parani välittömästi. Ai että runosuoneni sykki hakemusta kirjoittaessani. Runosuonen runsautta! Riimittelyn rikkautta! On tämä yhtä helkkarin vuoristorataa… 😀

Plääh…

Mustia aukkoja

Uutisia mustista aukoista! Ne ehtivät iskeytyä varmasti verkkokalvoillenne eilen, ennen kuin katosivat Internetin uutisvyöryn mustaan aukkoon. M87-galaksin keskustan jättimäisestä mustasta aukosta oli saatu koostettua radioaaltoihin perustuva kuva, jossa näkyi aukon ympärillä pyörivää plasmasta koostuvaa kertymäkiekkoa. Olin aika täpinöissäni kuvasta työnhausta huolimatta, koska onhan se mahtavaa nähdä kuvassa tumma läiskä, jossa musta aukko sijaitsee varmasti. Aikamoinen musta aukko -päivä eilinen oli muutenkin, koska havaitsimme lisää mustien aukkojen yhdistymisistä johtuvia painovoima-aaltoja. On hienoa olla näkemässä tieteen edistystä.

Ostoksia

Millä vempeleillä te kirjoitatte tekstejänne? Pöytäkoneilla? Kannettavilla? Minä kirjoitan tekstini pöytäkoneella. Sain hiljattain tarpeekseni entisestä näppäimistöstäni ja kaivelin lompakostani rahat uuteen. Tallustin Jätkäsaaren Verkkokauppaan visio mekaanisesta näppäimistöstä kirkkaana mielessäni. Jos mekaaninen näppäimistö ei ole tuttu, niin näppäimistöjä on nykyään pääasiassa kahdenlaisia: kalvokytkimisiä ja mekaanisia näppäimistöjä. Erittäin yksinkertaisesti selitettynä kalvokytkimisessä näppäimistössä näppäinten alla on kuminen kupu, joka painuu alas näppäintä painettaessa ja saa lopulta tietokoneen rekisteröimään napinpainalluksen. Mekaanisessa näppäimistössä on vähemmän yllättäen ”mekaaniset” kytkimet näppäinten alla. En kuitenkaan osaa kuvailla tarkemmin niiden toimintatapaa.

Voin kuitenkin kertoa, että kirjoitustuntuma muuttuu erilaiseksi näppäinten painamisen vastuksen erilaisuudesta johtuen. On sanottu, että se parantaa kirjoittamisen ”flow’ta”. Koen, että omalla mekaanisella näppäimistölläni on miellyttävämpi kirjoittaa kuin vanhalla kalvokytkimisillä. Tykkään mekaanisen näppäimistön näppäinten painamisesta johtuvasta naksumisesta. Se tuo minulle eräänlaista ”kirjoituskonefiilistä” kirjoittamiseeni, mistä pidän todella paljon. Herra J  nääs kirjoitti pikkupoikana dinosaurusten nimiä tuntikausien ajan paperille kirjoituskoneella, ja opin lukemaan esikouluiässä sen avulla.

Klak, klak, klak, ping! Klak, klak, klak, klak, klak, ping!

Lämpimiä muistoja 🙂  Toki näppäimistöistä riittää erilaisia mielipiteitä, ja mekaanisen näppäimistön nakutus ja kalliimpi hinta ei miellytä kaikkia. Ehdotan kuitenkin, että elektroniikkaliikkeessä käydessäsi käyt laittamassa sormesi ehkä näytillä oleville mekaanisille näppäimistöille ja kokeilet kirjoittamista. Saatat tykästyä tuntumaan.

Eilen kävin shoppailemassa itselleni myös mm. vaaleanpunaiset sukat ja korukiviä. Pidän vaaleanpunaisesta väristä, mutta olen usein hidas tajuamaan sen ostamieni vaatteiden mahdollisena värivaihtoehtona. Ostin talvella viimein pinkin pipon, kun tajusin lopulta, että voinhan minäkin vetää pinkin pipon päähäni. Minulla oli hyppysissäni Stockmannin 20 euron lahjakortti, ja mietin, ostaisinko tylsästi vain lisää sukkia reikiintymään. Jästipää-J tajusi viimein, että on olemassa myös pinkkejä sukkia. Osa lahjakortista kului siis pinkkeihin sukkiin <3 Poikkesin toistamiseen myös Seraphinè-kivikaupassa ostamassa muutaman nätin korukiven itselleni pällisteltäväksi:

Putiikinpitäjä näytti myös minulle ametistia, jonka sisälle oli jäänyt vettä sen muodostuessa aikoinaan. Se oli, kuten nuoriso ehkä joskus sanoi, ”ältsin mageen” näköinen.

Terveiset ilmastonmuutoksesta huolestuneelta helsinkiläishepulta. On minunkin viimein aika julkistaa kasvava huoleni tulevaisuudestamme. Aika synkältä näyttää tieteen valossa, näin suomeksi sanottuna. Niin synkältä, että jopa kaltaiseni mielenosoitusten suhteen melko apaattisen miehen oli lähdettävä kadulle jälleen kerran ilmastomme vuoksi. Osallistuin siis Helsingissä lauantaina 5.4. järjestettyyn ilmastomielenosoitukseen vajaan 10000 muun kanssa. Toivottavasti viime aikojen ilmastomielenosoitukset ja uudet kansanedustajat saavat käännettyä kelkkamme suunnan, koska Suomesta ei tällä hetkellä kannata ottaa mallia, koska kulutimme jo oman osamme vuosittaisista maapallon resursseista. Ääneni olen jo antanut inspiroivalle nuorelle naisehdokkaalle, koska haluan saada vaihtelua eduskunnassa pyöriviin keski-ikäisiin miesjääriin.

Yritän uskoa valoisaan tulevaisuuteen ilmaston suhteen, mutta masennustaustani ja yhä synkemmät tutkijoiden varoitukset ovat kaiketi kääntäneet viisarini pessimismiin, koska minun on vaikea uskoa, että saisimme ihmiskuntana mitään aikaan, ennen kuin suuret yhteiskunnalliset mullistukset ja sääilmiöiden aiheuttamat katastrofit alkavat aiheuttaa kuolemaa ja kärsimystä suurille ihmisjoukoille tarpeeksi lähellä kotia. Ihmiskunnan lyhytnäköisyydestä ei nääs tarvitse kaivella esimerkkejä historiasta kovin syvältä. Kehittyviä maita ei myöskään naurata, koska me länsimaat menimme heille ”kylään” ja ryöst(i/ä)mme heiltä luonnonvarat ja jätämme palkkioksi ilmastonmuutoksen, joka osuu pahiten ensiksi heihin. Suomellakaan ei ole puhtaita papereita tässä. Ja vielä kehtaamme sanoa, että emme voi tehdä mitään, kun meitä on niin vähän täällä… Ei ole kuulemma väliä. Sivuhuomiona muistatte varmaan Nokian nousun 90-luvulla. Sen mahdollisti osittain tantaali, josta saadaan erinomaisia kondensaattoreita kännyköihin. Tantaalikaivoksia on Kongon demokraatisesta tasavallasta, ja tantaalilla on rahoitettu alueen aseellisia konflikteja. Eli Nokiankin rahaa päätyi sotiville osapuolille aivan varmasti aiheuttamaan lisää kärsimystä.

Tantaalia – erittäin mielenkiintoista metallia, josta harva on kuullut.

Anna kirjoitti hyvän postauksen valinnoista, joita me kaikki joudumme tekemään tai joihin meidät on pitkälti pakottettava, jotta planeettamme säilyisi elinkelpoisena meille. Haluatteko kuulla, mitä olen tehnyt hiilijalanjälkeni pienentämiseksi? Ei se mitään, kerron silti. Olen elänyt oikeastaan aina luonnonvaroja säästellen. Minulla ei esimerkiksi ole autoa, ja kävelen tai käytän julkisia päästäkseni haluamaani paikkaan. Toki pääkaupunkiseudulla asuminen mahdollistaa sen helposti. En juurikaan matkustele, ja lentokoneessa olen istunut viimeksi vuonna -98. En ostele mitään itselleni turhaa juurikaan, ja esimerkiksi vaatteet kulutan puhki, ennen kuin ostan uutta. Miehille stereotyyppisen elektroniikankin ostan kerralla laadukkaana ja käytän hajoamiseen asti, ja korjautan rikkinäisen, jos mahdollista.

Muutin ruokavalioni kasvispohjaiseksi vajaa vuosi sitten, tosin kalaa syön satunnaisesti edelleen. Lihateollisuuden mittakaavassa ei ole mitään järkeä. Onhan se nyt aivan järjetöntä, että maailman nisäkkäistä jokin 60 prosenttia on karjaa, reilut 30 prosenttia ihmisiä ja loput muutama prosentti sisältää muut maailman nisäkkäät. Entäs jos kasvattaisimme ruokaa itsellemme, eikä lehmille, pelloillamme?

Are we doomed? Will the changing climate finish us?