Miksi ICSI?

30.7.2022 syreeni

Urheilu ja hedelmöityshoidot osa I

Olen urheillut koko ikäni. Nuorempana harrastin urheilua kilpatasolla ja vaikka nykyään en enää kilpaile, urheilen edelleen melko aktiivisesti ja harrastan liikuntaa jossain muodossa lähes päivittäin. Urheilu on hyvin tärkeässä osassa elämässäni ja halusin tarkastella tarkemmin sitä, millainen vaikutus liikunnalla on hedelmällisyyshoitoihin.

Käyn läpi tutkimustuloksia urheilun vaikutuksista koeputkihedelmöityshoidon eri vaiheissa. Keskityn tässä tosiaan vain IVF/ICSI-hoitoihin ja jätän muut ”kevyemmät” hoidot tällä kertaa käsittelemättä. Asiaa tuli lopulta sen verran paljon, että jaoin postauksen kahteen osaan luettavuuden parantamiseksi. Tässä ensimmäisessä osassa käydään läpi urheilu ennen hoitoja, stimulaation aikana ja munasolupunktion jälkeen.

Urheilu ennen hoitoja

Urheilun vaikutus hedelmällisyyteen on kaksiteräinen miekka. Liikunnalla on paljon edullisia terveysvaikutuksia ja sopiva määrä liikuntaa on hyväksi. Erityisesti liikunta vaikuttaa hyödyttävän niitä naisia, joilla on todettu polykystiset munasarjat (munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, polycystic ovary syndrome, PCOS) (Mena Hum Reprod Update 2019). Vaikka liikunnalla ajatellaan yleisesti olevan positiivinen vaikutus hedelmällisyyteen, erittäin rankka harjoittelu saattaa aiheuttaa ovulaatiohäiriöitä ja sitä kautta heikentää hedelmällisyyttä. Yhdessä meta-analyysissa todettiin että naisilla jotka urheilivat 30-60 min/vrk oli keskimääräistä pienempi riski anovulaatioon, kun taas niillä naisilla jotka urheilivat >60min/vrk riski anovulaatioon oli suurentunut (Hakimi Sports Medicine 2017). Huom! Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että kaikilla yli tunnin päivässä urheilevilla olisi ongelmia hedelmällisyyden kanssa. Sitä, kuinka paljon liikuntaa on sopivasti, on hyvin vaikea määrittää. Sopiva liikunnan määrä on hyvin yksilöllistä: se mikä on toiselle sopivasti saattaa olla toiselle liikaa.

Urheileminen ennen IVF-hoitojen alkua vaikuttaa olevan edullista hoitoja ajatellen. Liikunnallinen aktiivisuus ennen munasolupunktiota saattaa parantaa munasolupunktiossa saaliiksi saatujen munasolujen määrää (Sõritsa J Assist Reprod Genet 2020). Kahdessa hiljattain julkaistussa isossa meta-analyysissä todettiin, että ennen IVF-hoitoja liikunnallisesti aktiivista elämää viettäneiden ihmisten todennäköisyys tulla raskaaksi hoitojen myötä oli suurempi. Myös alkion kiinnittymisen todennäköisyys oli hiukan suurempi niillä jotka harrastivat säännöllistä liikuntaa, mutta tämä ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. (Kakargia Arch Gyn Obst 2022, Rao Reprod Biol Endocrinol 2018)

Urheilu stimulaation aikana ja munasolupunktion jälkeen

Stimulaation aikana liikunnan määrää saatetaan suositella vähennettäväksi munasolupunktion lähestyessä. Punktion jälkeen ohjeistetaan yleensä välttämään rankkaa, aktiivista liikuntaa kahden viikon ajan. Tyypillisesti ohjeistetaan välttämään erityisesti lajeja, joihin liittyy hyppimistä tai kiertoliikkeitä (esimerkiksi crossfit, kamppailulajit, telinevoimistelu, jotkin jooga-asennot yms). Sopivia liikuntamuotoja ajatellaan olevan ainakin esimerkiksi kävely ja jooga (ilman niitä kiertoliikkeitä).

Raskaan urheilun välttäminen hoitojen näissä vaiheissa perustuu lähinnä suurentuneeseen munasarjatorsion ja kystaruptuuran riskiin. Ennen munasolujen keräystä munarakkuloiden kasvua stimuloidaan lääkkeellisesti, aiheutetaan ns. superovulaatio jossa useita munarakkuloita kypsyy kerralla. Lääkkeiden takia munasarjat turpoavat ja ovat normaalia isommat ja hauraammat. Painavat munasarjat kiepsahtavat helpommin itsensä ympäri kuin tavallisesti ja tätä kutsutaan munasarjan kiertymäksi eli munasarjatorsioksi. Nopeiden liikkeiden ajatellaan altistavan munasarjan kiertymälle, ja ainakin minun mielestäni munasarjan kiepahtaminen äkillisen kiertoliikkeen seurauksena käy kyllä erittäin hyvin järkeen. Muutamia yksittäisiä tapausselostuksia urheilun jälkeen tulleesta munasarjatorsiosta on olemassa (Littman Hum Reprod 2003, Liu Am Fam Physician 2008, Yancey J Emerg Med 2012). Kunnollisia tutkimuksia siitä kuinka paljon munasarjatorsion riskiä liikunta lisää en valitettavasti löytänyt. Uskoisin että liikunnan ja munasarjatorsion yhteyden tutkiminen voi olla käytännössä aika hankalaa, koska tapauksia on onneksi todella vähän ja toisaalta tällainen tutkimus saatettaisiin katsoa epäeettiseksi.

Jos munasarja kiertyy itsensä ympäri, verenkierto estyy ja munasarja uhkaa mennä kuolioon. Pahimmillaan munasarjan kiertymä saattaa johtaa toisen munasarjan menetykseen, mikä tietenkin huonontaa lapsensaantimahdollisuuksia jatkossa entisestään. Munasarjan kiertyminen on onneksi hyvin harvinainen tilanne: tavallisesti munasarjatorsion todennäköisyys on vain 0,0002 %. IVF-hoitojen yhteydessä todennäköisyys on hiukan suurempi mutta edelleen onneksi melko matala n. 0,1 % (Robson Fertil Sterility 2000). Erityisesti hyperstimulaatiosyndrooma ja raskaus lisäävät munasarjatorsion riskiä ja todennäköisyysprosentti voi kasvaa vielä huomattavasti suuremmaksi.

Olettaisin, että nykyiset ohjeet raskaan liikunnan välttämisestä perustuvat varovaisuusperiaatteeseen, jota voidaan soveltaa jos jokin asia on tieteellisesti epävarma. Varovaisuusperiaatteen mukaan ”toimenpiteisiin on joskus tarpeen ryhtyä, vaikka haitasta ei ole täyttä varmuutta”. Koska munasarjatorsion mahdolliset seuraukset (munasarjan menetys) ovat raskaat, on ehkä parempi neuvoa varmuuden vuoksi vähentämään liikuntaa stimulaation ja munasolupunktion aikoihin niin kauan kuin munasarjat ovat turvoksissa. Täysin sohvan pohjalle ei kuitenkaan tarvitse jäädä, vaan kevyttä liikuntaa voi harrastaa omaa kehoa kuunnellen.

Jatkoa seuraa! Postauksen toisessa osassa on luvassa urheilu alkionsiirron jälkeen sekä raskauden alkamisen jälkeen. Lisäksi luvassa on myös lyhyt katsaus siihen, millainen vaikutus urheilemisella on miehen hedelmällisyyteen.

Avainsanat: icsi, ivf, lapsettomuushoidot, urheilu

Hyvinvointi Terveys

23.7.2022 syreeni

Tein kai lottorivini väärin

Viimeisin blogi jota kirjoitin, oli opiskelupäiväkirja silloin kun luin pääsykokeisiin. Voin kertoa, että se oli todella tylsää settiä ja uskon ettei kukaan erehtynyt sitä koskaan lukemaan. Kirjoittaminen auttaa jäsentelemään asioita omassa päässä ja sain muutamia ihan hyödyllisiä oivalluksia silloisen blogin ansiosta. Opiskelupaikka irtosi, joten ei kai blogin pitämisestä voi sanoa ainakaan haittaa olleen. Tällä kertaa edessä on hiukan erilainen projekti kuin pääsykokeet. Uskoisin kuitenkin, että samalla tavalla kuin silloin, kirjoittaminen auttaa jäsentelemään omia ajatuksia (niitä onkin ollut paljon viime aikoina) ja on ehkä jollain tavalla myös terapeuttista. Täytyy kyllä tunnustaa, että tämän blogin kirjoittaminen tuntuu paljon vaikeammalta kuin pääsykoeblogin. Tuntuu että täytyy hiukan miettiä sanomisiaan eikä kirjoittaa ihan kaikkea mitä sylki suuhun tuo, kun tiedän että joku tätä oikeasti lukee. Toisaalta kirjoittamisen vaikeuteen saattaa osittain vaikuttaa myös se, että aihe on niin henkilökohtainen: pelkään että joku tunnistaa minut ja sitten nolottaa jos olen kertonut ihan hölmöjä juttuja.

Ajattelin ensin, että kirjoittaisin tätä blogia mainitsematta ollenkaan ammattiani. Monilla ihmisillä tuntuu olevan erilaisia ennakkoluuloja lääkäreitä kohtaan ja mietin pitkään, kehtaanko paljastaa kuuluvani tähän joukkoon. Pohdin että kirjoittaisin tähän blogiin lähinnä päiväkirjamaisesti päivittäisistä ärsytyksen aiheista, huolista ja murheista matkan varrella. Periaatteessa ammatillani ei pitäisi olla mitään merkitystä, mutta toisaalta lääketiede on todella iso osa elämääni ja tuntuisi oudolta sulkea se osa pois. Vietän viikosta ison osan työpaikalla ja vapaa-ajallakin luen jonkin verran ammatillista kirjallisuutta pysyäkseni ajan tasalla. Kuten viime postauksessa jo kerroinkin, päädyin lopulta siihen, että blogi tulee olemaan sekoitus näitä molempia: sekä omia tuntemuksiani että tiedettä.

En todellakaan halua väittää olevani mikään ekspertti näissä hedelmöityshoitoasioissa. Valitettavasti meistä jokaisesta tulee kai väistämättä jonkinlaisia asiantuntijoita kun tätä lapsettomuuspolkua eteenpäin käymme. Kuten professori Juhani Knuuti on asian ilmaissut, olen kuitenkin ammattini puolesta ”tutkitun terveystiedon hakemisen ja analysoinnin asiantuntija” ja suunnittelin, että kokoan jatkossa tänne blogiin valittuja paloja tutkitusta terveystiedosta lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen saralta. Ajattelin kirjoittaa ainakin urheilun vaikutuksesta hedelmöityshoitoihin ja siitä minkälaisia tutkimuksia tällä hetkellä tehdään IVF/ICSI-hoitoihin liittyen. Jos tulee mieleen muita kiinnostavia aiheita, saa ehdottaa! 🙂

Kuukautiseni ovat yleensä tosi säännölliset. Viime kierrossa niitä ei kuitenkaan kuulunut odottamani päivänä, joten aloin pohtia voisinko olla raskaana. Tiedän että spontaanin raskauden todennäköisyys on meidän tapauksessamme samoissa luvuissa kuin lottovoitto (ehkä lottovoitto olisi jopa todennäköisempi), mutta kyllähän sellainenkin aina jonkun kohdalle sattuu? Päätin että teen raskaustestin seuraavana aamuna, koska olimme lähdössä festareille. Testi sai lopulta jäädä kaapin perälle, sillä heti aamulla sängystä ylös noustessa oli vastassa tuhotulva. Mikä siinä oikein on, että vaikka tietää raskauden olevan käytännössä mahdotonta, silti jollain tasolla miettii ”entä jos”? Ei ole muuten sitä lottovoittoakaan vielä kuulunut.

Perhe Ajattelin tänään