Ihana ihana auringonlasku

Helou!

Missasin muutama viikko sitten täydellisen auringonlaskun, josta kaikki muut saivat ihania kuvia somen täyteen. Onko säälittävää, että auringonlaskustakin voi tuntea fomoa… Syytän myös sitä, että mulla on pakkomielle ottaa kaikesta kauniista kuva. Ei vaan riitä, että voisin ihailla jotain silmilläni vaan pakko saada ikuistettua, vaikka useimmiten näky on kauniimpi omin silmin kuin linssin läpi.  Tästä pitäisi kyllä jollain tasolla päästä eroon ja osata nauttia hetkestä.

Viime viikon maanantaina lähdettiin iltakävelylle ja otin kameran mukaan. Kun pääsimme Tervasaareen, taivaan värjäsi ihana auringonlasku, jonka etenemistä ihailimme myöhemmin vielä Pitkänsillanrannassa. Olin ikionnellinen kauniista taivaasta ja siitä, että sain ihania kuvia, joten tässä teille parhaat makupalat tuosta illasta.

Nää kuvat on otettu mun 7 vuotta vanhalla minijärkkärillä, jonka sain toimimaan, vaikka luulin se jo kuolleen. Ehdin jo nimittäin harmitella sitä, että mulla ei oo yhtään toimivaa kameraa, vaikka mulla on myös sellainen iso perinteinen Nikonin järkkäri – siitä on vaan laturi hävinnyt, mutta onneks nyt sainkin ton minijärkkärin toimimaan niin pääsee kuvailemaan kamerallakin puhelimen lisäksi. Tosin huomasin, että mun puhelimella saa nykyään melkein yhtä hyviä kuvia, kun tolla järkkärillä, joten saa nähdä kuinka paljon jaksan kantaa kameraa mukana. Joka tapauksessa kuvista tuli mun mielestä ihania!

Palataan taas uusien aiheiden kera!

~ Some people don’t mourn or cry until they feel safe ~

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään

Ajatuksia ja sunnuntaihetkiä

Follow my blog with Bloglovin

Toissapäiväinen sunnuntai sujui ulkoillessa ja rentoutuessa. Päätettiin mennä mun ystävän kanssa Lammassaaren pitkospuille, koska ei kumpikaan oltu käyty siellä, vaikka tarkoitus on ollut jo pitkään mennä. Musta oli hauska ajatus mun ystävältä, että otettiin termareihin kahvit ja eväät mukaan, jolloin pelkkä kävelylenkki muuttuikin eväsretkeksi! Eväänä meillä oli tosiaan kahvia termareissa, avokadoleivät ja tietysti kunnon munkit vadelmahillolla, nam!

Oli hassua, että vaikka ei oltu nähty mun ystävän kanssa varmaan melkein kahteen kuukauteen, se ei tavallaan tuntunut siltä, koska tietysti ollaan oltu yhteydessä videopuheluiden ja viestien välityksellä. Muutaman kerran olen vähän käynyt myös vilkuttelemassa hänen ikkunansa takana, heh. Oli silti tietysti tosi ihana nähdä ihan kasvotusten ja kävelylenkeillä olenkin nähnyt ystäviä myös nyt korona-aikana.

Olen itsestäni huomannut nyt poikkeustilan aikana asian,jonka olen toki tiedostanut aiemminkin jo, nimittäin sen, että olen melko introvertti – viihdyn hyvin kotona, eikä tämä eristys ole aiheuttanut minussa suurempaa ahdistusta. Oikeastaan kaikki sellainen sosiaalinen ahdistus ja paine on itseasiassa poistunut lähes kokonaan, nyt kun ei tosiaan ole ollut mitään menoja. Olen joskus kärsinyt pahasta fomosta eli fear of missing outista – tasapainoilen usein sen kanssa, että haluanko ja jaksanko oikeasti mennä ja osallistua tapahtumiin ja pippaloihin vai tuntuuko vain siltä, että pitäisi ja mietin jäänkö jostain paitsi, jos jäänkin kotiin. En tietystikään haluaisi, että elämä olisi loputtomiin pelkästään tällaista kotona oleilua, mutta ehkä tämä aika on saanut ihmiset huomaamaan miten tavallaan vähällä kuitenkin loppujen lopuksi pärjää ja oppii arvostamaan ihan perusjuttuja enemmän! Tietysti odotan paljon kesää ja siihen kuuluvaa puistoilua ja terdeilyä – ehkä tuollainen kotoilu painottuukin vähän enemmän yleensä kylmiin ja pimeisiin vuodenaikoihin. Katsotaan miten erilainen kesä tästä tulee edellisiin verrattuna, mutta toivottavasti voidaan ja saadaan ainakin oleskella ulkona normaalisti!

Loppuun tämän päivän horoskooppilausahdus:

~ You don’t know how to read until you fall in love ~

Ihanaa vappuviikkoa!

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Ajattelin tänään