Ystävät läpi vuosien

  Jokaisella meillä on ystäviä eri elämäntilanteista. Minulla on laaja sosiaalinen verkosto ympäri Suomen. Olen suuresta suvusta, kasvanut sosiaalisesti aktiivisessa yhteisössä ja asunut monella eri paikkakunnalla. Ystäviä, kavereita ja hyvänpäiväntuttuja on valtavasti.
Jokaisella ihmissuhteella on ollut jokin vaikutus elämääni ja minuuteni rakentumiseen. Niiden kohtaamisten summaa on se millainen minä olen tänään. Se on kiehtova ajatus.
Minulla on erittäin pikkutarkka muisti. Muistan vuosien takaa monet lyhyetkin kohtaamiset hyvin yksityiskohtaisesti. Useamman kerran ystävieni kanssa jutellessa, he toteavat; noinhan se olikin, enpä olisi muistanut.
En minäkään yli-ihminen ole, en nimittäin sitten puolestani muista viiden minuutin takaa keskustelua kauppalistan sisällöstä. En muista mitä lähdin hakemaan keittiöstä ja unohdan, että lupasin tarkistaa kalenterini heti puhelun jälkeen.
Osa ystävyyssuhteista on kestänyt lapsuudesta tähän päivään. Osa on hiipunut someystävyydeksi ja osa kuihtunut kokonaan. Karoliina kirjoittaa ajatuksia herättävästi blogissaan siitä, kun ystävyys on katkolla. 
Parikymppisenä olin muuttanut Pohjanmaalta Helsinkiin ja saanut lauman uusia upeita ystäviä. Meillä oli hyvä yhteys, teimme paljon asioita yhdessä ja kaikki oli tosi hyvin.
Muutaman vuoden kuluttua yhteys osan kanssa alkoi hiipumaan erinäisistä syistä. Osa muutti toiselle paikkakunnalle, elämänkatsomuksemme saivat itsenäisempiä näkökulmia. Teimme elämän suuntaviivoissa erilaisia valintoja.
Menetin osan ystävistäni. En avaa syitä tässä sen enempää, yhteydenpito ihan luonnostaankin vain väheni ja ystävyys haihtui pois.
Harmittelin asiaa pitkään. Mietin miksi näin oli käynyt ja miten saisin yhteyden taas avattua. Syyllistin itseäni ja syytin myös muita.
Kun vuosien jälkeen sattumalta jossain törmättiin oli kiva jutella ja sovittiin, että nyt oikeasti nähdään ajan kanssa ja pidetään yhteyttä. Emme kuitenkaan koskaan olleet missään yhteydessä. Mietin miksi näin on. Miksi emme vain voisi olla toistemme elämässä läsnä. Harmitti, ihmetytti ja jopa ärsyttikin.
En missään tapauksessa tarkoita, että syy sille ettemme tapaa olisi pelkästään muissa kuin minussa.
Tajusin jossain vaiheessa, että minun on turha harmitella asiaa ja kuluttaa energiaani siihen tai jopa alkaa näkemään kyseiset henkilöt negatiivisessa valossa.
Tilanne kun ei näköjään ainakaan toistaiseksi muutu harmittelemalla.
Päätin, että sen sijaan, että suren menetettyä ystävyyttä, alan vaalimaan hyviä muistoja niistä ajoista ja ihmisistä joita joskus oli elämässäni.
Tein tietoisen valinnan, etten mielessäni ärsyynny miksi se ja sekään ei koskaan pidä mitään yhteyttä.
Se oli helpottavaa. Aluksi väkinäistä, mutta lopulta helpottavaa.
Opin uudenlaisen ajattelutavan. Sain valtavasti hyvää mieltä siitä, että jonkun vanhan ystävän tullessa mieleen, muistelin mitä kaikkea kivaa olimmekaan tehneet. Miten paljon hän oli joskus minulle merkinnyt.
Edelleenkin, kun sattumalta jossain tapasimme, juttelimme mukavia, mutta en edes yrittänyt sopia mitään jatkosta. Tärkeintä oli, että se hetki oli hyvä ja kohtaaminen arvostava.
Sen lisäksi, että vaalin hyviä muistoja, uskon, että joskus voi vielä tulla aika jolloin tiemme taas kohtaa. Ehkä elämäntilanteemme on joskus taas samalla raiteella ja jaamme paljon yhteistä. En tiedä käykö niin, mutta ainakin saan iloa hyvistä muistoista.
Minulla on myös kipeä kokemus minulle tärkeästä ihmissuhteesta, joka meni osin väärinymmärrysten ja osin tökerön käytöksen vuoksi solmuun. Asiaa selvitettiin ja pyydettiin anteeksi puolin ja toisin, mutta ystävyyssuhteeseen jäi särö, joka ei ainakaan toistaiseksi ole palannut entiselleen.
Olen senkin kohdalla lopulta alkanut ajattelemaan, että ehkä vielä joskus tulee se päivä, kun meidän elämät kohtaavat ja löydämme toisistamme taas sen positiivisen energian mitä ennen toisillemme vastavuoroisesti annoimme. Siihen asti vaalin hyviä ja rakkaita muistoja.
Minua kiinnostaisi tietää mitä ajatuksia ystävät ja ystävyys sinussa herättää. Mitä ystävyys sinulle merkitsee? Onko sinulla vastaavia kokemuksia ystävyydestä?
Jatketaan keskustelua tuossa alla kommenttiosiossa.

Hyvinvointi Ystävät ja perhe Hyvä olo Syvällistä

Asioilla ei ole tapana järjestyä

Olet varmasti kuullut sanonnat asioilla on tapana järjestyä ja kaikella on tarkoitus.
Monet uskoo vahvasti, että kaikella on tarkoituksensa ja asiat tapahtuvat juuri sillä tavalla kuin niiden on tarkoituskin tapahtua.
Minäkin ajattelin ennen niin. En ajattele enää, enkä usko yhtään, että kaikella olisi jokin tarkoitus. Jos jääpuikko putoaa päähän ja kuolen,oli minulla vain huono tuuri, että satuin kävelemään putoavan jääpuikon alle. Olen onnistunut työssäni ja löytänyt  rinnalleni upean puolison. Ne on seurausta minun henkilökohtaisista valinnoistani ja lisäksi minulla on käynyt hyvä tuuri.
Minusta on ilmiselvää, että asioilla ei ole tarkoitusta. Meille tapahtuu kaikenlaista ihan sattumalta tai omien valintojemme johdosta. Me itse luomme asioille tarkoituksen selvitäksemme pettymyksestä, pelosta, traumasta tai vaikka löytääksemme oikeuden ilolle ja onnelle.
En usko siihenkään, että asioilla olisi jotenkin tapana järjestyä. Että asiat vain menisivät jotenkin itsestään järjestykseen ilman, että näemme itse minkäänlaista vaivaa. Uskon sen sijaan, että vaikeatkin asiat saa kyllä järjestymään määrätietoisilla valinnoilla.
Nykyiseen työtilanteeseeni on helppo rinnastaa tuo ajatus.
Yhtiössämme alkoi henkilöstöä koskevat YT-neuvottelut. Voi olla, että parin kuukauden kuluttua saan potkut, mutta yhtä hyvin minulle voi avautua uudet mahdollisuudet kehittyä työssäni tämän työnantajan palveluksessa. Ei se ole mitenkään ennalta minkään korkeamman voiman määrittelemää, se on sattumaa ja perustuu korkeintaan yritksen johdon keräämään faktaan.
Henkilöstörakenne käydään läpi, päällekkäisyydet puretaan ja parhaat valitaan jatkoon. Kuulostaa kylmältä, mutta ei se mielestäni ole sen kylmempi ajatus, kuin sekään, että kaikella olisi ennalta määrätty tarkoitus johon ei voi itse vaikuttaa.
Selityksiä ja merkkejä sille, että kaikella olisi tarkoitus ja asioilla on tapana järjestyä, haetaan usein henkilölle tulevaisuudessa tapahtuvista asioista.
Potkut tuli, tilanne pakotti ponnistelemaan tulevaisuuden eteen ja etsimään uuden suunnan elämälle. Kun henkilö sitten on löytänyt uuden työpaikan, jossa viihtyy, toteaa hän ehkä kahvipöytäkeskustelussa, että kyllä silläkin oli tarkoituksensa, että työt loppuivat vanhan työnantajan palveluksessa. Vieruskaveri toteaa, että asioilla on tapana järjestyä.
Helppohan siihen on yhtyä, mutta ei asiat ole järjestyneet minkään ennalta tarkoitetun suunnitelman johdosta.
Maailma on täynnä monenlaisia hyviä vaihtoehtoja joista me itse tilanteesta riippuen valitsemme omamme. Asioilla ei ole tapana järjestyä, sinä itse järjestät ne asiat. Kaikella ei ole tarkoitusta, sinä itse keksit tarkoituksen selittääksesi tilanteen.
Usein selitämme syyn pois itsestämme. Syy potkuihin ei ollut sinussa, vaan sillä oli joku tarkoitus, jonka käsität myöhemmin. Syy siihen, että et päässyt haluamaasi opiskelupaikkaan ei ollut siinä, ettet lukenut tarpeeksi, vaan niin oli tarkoitettu. Nuorempana oli helpottavaa  luottaa siihen, että kaikella olisi tarkoituksensa ja asiat menisivät niin kuin on mennäkseen. Se siirsi vastuun pois minulta. En lopulta voisi vaikuttaa tapahtuviin asioihin, vaan kaikki menisi niin kuin on mennäkseen.
Minusta on ollut helpottavaa ymmärtää, että kaikella ei ole tarkoitusta. Uskon, että jos on selkeät unelmat ja tavoitteet ja määrätietoisesti menee niitä kohti, voi saavuttaa haluamansa. Kaikkeen ei omat rahkeet riitä ja jonkun toisen valinnat vaikuttavat meidän mahdollisuuksiin. Sitä ei kuitenkaan ole ennalta päätetty, että nyt Heikin kohdalla ei auta, vaikka hän kuinka pinnistäisi ja ponnistaisi, on tarkoitettu, että hän ei onnistu.
Uskotko, että kaikella on tarkoitus? Entä, että asioilla on tapana järjestyä? Mihin perustat ajatuksesi näistä?

Puheenaiheet Oma elämä Hyvä olo Mieli