Ensimmäinen kosketus päivähoidon aloitukseen vanhemman roolissa tapahtui kohdallani viime talvena englannissa. Kerroin teille täällä hieman eroavaisuuksista kahden systeemin välillä. 

Oman työni sekä opintojeni puolesta minulla on päivähoitosysteemistä työntekijänä kokemusta, mutta vanhemman roolissa olen nähnyt myös sen toisen puolen sekä Suomessa että Englannissa. Tänä syksynä molemmat lapsemme aloittivat suomalaisessa päiväkodissa ja päällimmäisenä ajatuksena muutaman kuukauden jälkeen on kiitollisuus tästä systeemistä.

Törmäsin taannoin erään brittiläisen yksinhuoltajaäidin kirjoitukseen, jossa hän kertoi, ettei hänellä ole varaa hankkia lapselleen hoitopaikkaa. Nainen työskentelee yrittäjänä ja tekee epäsäännöllisin työajoin töitä ja joutuu näin ollen kuljettamaan lastaan mukanaan työtapaamisiin. Hän kertoi, että hän joutui irtisanomaan lastenhoitajansa, sillä hänellä oli kaksi vaihtoehtoa; maksa vuokra tai lastenhoitaja – hän valitsi ensimmäisen vaihtoehdon. Vaikka valtio tarjoaa ilmaista lastenhoitoa tietyn tuntimäärän viikossa (tietyn kriteerein), ei tässä huomioida lainkaan yksityisyrittäjiä tai yksinhuoltajia. Systeemi on epätasa-arvoinen. Epätasa-arvoa lisää myös päivähoitopaikkojen väliset huimat tasoerot, jotka saivat omalla kohdallani verenpaineeni nousemaan.

Päivähoito on Briteissä myös perhepoliittinen kysymys. Tutustuin Englannissa asuessamme erääseen noin kolmekymppiseen naiseen, joka oli alkuun ihmeissään siitä, että minulla on kolmekymmentävuotiaana jo kaksi lasta. Hän sanoi, että olisi halukas perustamaan perheen, mutta ei halua taukoa uralleen ja hän myöskin pohti päivähoidon järjestämistä lyhyen äitiysloman jälkeen. Kerroin hänelle suomalaisesta varhaiskasvatuksesta ja perhevapaista ja hän oli täysin myyty. ”I’m moving to Finland !” tuli kuin apteekin hyllyltä.

Suomessa on maailman parhaita perhepoliittisia järjestelmiä ja tutkimusten mukaan pohjoismaissa on parhaat oltavat töissäkäyvälle naiselle. Tätä kaikkea en omalla kohdallani huomioinut tai arvostanut sen suuremmin, ennen kuin asuimme Englannissa. Tuntui kohtuuttomalta, ettei ollut mahdollista tehdä töitä ja maksaa samalla kahden lapsen päivähoitoa sekä elämistä – ja olimme sentään etuoikeutettuja verrattuna moneen muuhun lontoolaiseen. Kohdallani olisi ollut halvempaa olla kotona ja odottaa kuopuksen kolmevuotispäivän jälkeistä lukukautta, jolloin täyspäiväinen työssäkäynti normaalilla palkalla olisi ollut minulle mahdollista. Mutta entä jos haluaa palata töihin aikaisemmin ja et ole kovapalkkaisessa työssä? Tai mitä jos ei halua? Suomessa on ainakin vielä mahdollista valita ja näin pitäisi olla muuallakin.

Eräs isä kertoi minulle kirjaston lauluhetkellä, että toivoisivat lisää lapsia, mutta se ei olisi heidän kohdallaan taloudellisesti mahdollista. Mies oli kirjailija ja hänen kumppaninsakin työllisti itse itsensä. Mies kertoi työskentelevänsä kun lapsi nukkui (jos nukkui) ja tämän lisäksi iltaisin. He joutuivat odottamaan lapsen kolmevuotissyntymäpäivää, että heillä olisi varaa laittaa tämä täyspäiväiseen hoitoon ja tällöinkin hoitopaikka saattaisi olla laadultaan millainen tahansa.

Suomessa vastaava tilanne ei olisi mahdollinen – eikä toivottavasti koskaan tule olemaankaan. Meillä ainakin vielä ja toivottavasti myös tulevaisuudessa tuetaan perheitä ja tasa-arvoa. Suomalainen varhaiskasvatus on oikeasti maailman huippua ja toivon mukaan tulee olemaan sitä myös jatkossa. Suomalaista varhaiskasvatusta on ihasteltu maailmalla ja suomalainen tapa nähdä varhaiskasvatus tärkeänä osana elinikäisen oppimisen polkua todella on esimerkillistä. Niitetty maine on varmasti monen osan summa, mutta sitä tulisikin mielestäni vaalia, eikä pitää itsestäänselvyytenä.

Mietin pääni puhki Englannissa asuessamme miten sikäläistä systeemiä voisi muuttaa ja mitä kaikkia epäkohtia siinä on. Suomalaisessa systeemissä on vientituotteen ainesta ja toivottavasti sitä osataan lobbata laajalti – ja sen potentiaali nähtäisiin myös esimerkiksi juurikin Britteinsaarilla, missä muutosta kaivataan erittäin kipeästi. 

Varhaiskasvatus on Suomessa ykkösluokkaista, mutta toivottavasti ei vain puheen tasolla. Kentällä tehdään todella tärkeää työtä ja resurssipula on valitettavasti kova. Lapset saavat kuitenkin päivittäin uskomattoman tasokasta hoitoa sekä opetusta ja tästä tulisi pitää jatkossakin kiinni. Jotta meillä säilytettäisiin tämä asema, olisikin ehdottoman tärkeää kuunnella myös kentän ääntä ja varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Miettikäähän tätä kun äänestätte seuraavissa vaaleissa.

Tällaisin miettein kohti viikonloppua!

x Henna