Ostokset joita kadun: Revisited 2024

En osta paljoa asioita ja harkitsen yleensä ostopäätöksiä huolella, mutta joskus minullekin tulee hutiostoksia, jotka myöhemmin ovat saaneet itseni katumapäälle. Haluaisin päästä näistä hetken mielijohteen ostoksista eroon, minkä vuoksi pyrin kiertämään kauppoja mahdollisimman kaukaa. Kirjoitin vuonna 2020 ensimmäisen version ostoksista, jotka kaduttavat ja tässä uudet ostokset, joiden ostamista olen katunut nyt viime aikoina.

1/ Kamera

Ostin ammattitason järjestelmäkameran useita vuosia sitten, sillä olin töissä mainostoimistossa ja otin työkseni satunnaisesti kuvia. Ajattelin, että pitihän minunkin ottaa omalla kameralla laadukkaita tuotekuvia maalauksista ja tuotteista joita silloin myin. Vastavalmistuneena otin rahat sijoituksista, mikä oli suuri virhe.

Nyt monta vuotta myöhemmin kamera on ollut erittäin vähäisellä käytöllä, minkä vuoksi olen ajatellun myydä sen pois, jotta saisin edes osan rahasta takaisin. Olisin voinut vain lainata tuota mainostoimiston kameraa omiin tarpeisiini tai tyytyä vain vähän huonompilaatuisempiin kuviin, sillä minulla oli vanha kamera kuitenkin käytössä. Tästä otettiin oppirahat, ja toivottavasti tulevaisuudessa pystyn olla järkevämpi rahankäyttäjä. Tämä investointi on kuitenkin ollut iso.

2/ Oloasu

Ostin taannoin ”hyvästä” alennuksesta college-housut ja paidan. Olin haaveillut kokoruskeasta asusta jo tovin ja kun näin, että suosikkikaupallani oli alennusmyynnit, ostin aivan ex-tempore tällaisen vaatekerran. Päivä sattui olemaan alennusmyynnin viimeinen päivä, joten en innostukseltani malttanut olla jättämättä tarjousta käyttämättä. Myöhemmin olen miettinyt, kuinka tyhmästi käytetty 100 euroa tämä oli, sillä olisin aivan hyvin pärjännyt ilmankin. Onneksi en ostanut vielä 20 euron lippistä, jota jäin silloin harmittelemaan.

Ainakin opin, ettei hetken mielijohteesta saa ostaa mitään.

3/ Piano

Tämä on jo vanhempi ostos, mutta on silti yksi asia, joka harmittaa vieläkin. Hieman ennen koronaa ostin itselleni pianon, sillä halusin opetella soittamaan. Olin haaveillut tästä taidosta jo jonkin aikaa, ja nyt päätin toteuttaa sen unelman. Noh, lyhyesti sanottuna, tämä innostus jäi aika kokeiluasteelle. Pianonopettajani muutti muualle töihin ja itsenäisesti oli vaikea oppia oikein mitään. Minulla taisi olla vielä jonkinasteinen mania, kun pianoa olin ostamassa, joten tottakai se tuntui hyvältä päätökseltä. Nyt piano on myyty ja onneksi sain siitä jonkin verran rahaa takaisin.

4/ Kirjat

Rakastan kirjoja ja niiden lukemista. En kuitenkaan rakasta sitä, että kirjoja kerääntyy nurkkiin todella nopeasti. Nykyään yksikin tuntuu liialta. Kirjoilla ei myöskään ole jälleenmyyntiarvoa, mutta ostohinta niissä on yleensä aika kova.

Minulla on kaapissani parit kirjat, joista olin joskus innoissani, mutta enää en tiedä kiinnostaako niitä enää lukea. Nyt en sitten tiedä, mitä niillä pitäisi tehdä. Ehkä motivaationi lukemiseen kasvaa, kun tiedän, että voin sen jälkeen luopua näistä teoksista. Nykyään pyrin lainaamaan kaikki kirjat kirjastosta tai e-kirjastosta. Katson myös, onko kirjakaupoissa e-kirjoja saatavilla, joita ostaisin mieluummin, mutta näillä on hinta monesti painettua kirjaa korkeampi.

5/ Uudet astiat

Noin vuosi sitten innostuin ostamaan outletistä kuppeja ja lautasia, koska noh… ”halvalla sai”. Meillä oli juuri rikkoutunut yksi lautanen, minkä vuoksi jouduin asioimaan tuolla kaupassa ja innostus vei mennessään. Idea tuntui siinä hetkessä hyvältä, mutta nyt kun olen nuita astioita katsellut, ei ne ehkä olekaan ulkoasullisesti niitä lemppareitani, puhumattakaan siitä, että jäihän niille vielä hintaa siltikin. Näiden seikkojen vuoksi on alkanut harmittamaan ostopäätös näin jälkeenpäin. Jos nyt olisi tilanne sama kuin aiemmin, ostaisin vain sen yhden uuden lautasen, malttaisin mieleni ja ottaisin sen säästön.

Mukit ovat kyllä kovalla käytöllä ja tuolloin korvasivat pari kuppia, joita en enää sietänyt. Tiedostan, että tällaiset mieltymykseen liittyvät, visuaaliset syyt ovat huono lähtökohta uuden ostamiselle ja tämän pitäisi olla muutenkin asia, joka on täysin toissijainen. Rakastan kuitenkin hyvää designia ja se saa kodin tuntumaan enemmän kodilta, minkä vuoksi haluan siihen panostaa, kun vain mahdollisuus tulee. Ensi kerralla ostosten kanssa kuitenkin vain enemmän järkeä käteen ja mietitään ainakin se muutama päivä, ennen kuin raha vaihtaa omistajaa.

Onko sinulla hutiostoksia, jotka ovat alkaneet jälkeenpäin harmittamaan?

Seuraa blogia: Blogit.fi | Instagram | Pinterest

Puheenaiheet Raha Vastuullisuus Ostokset

Sentimentaaliset tavarat ja mitä jos -tavaroista luopuminen

Minulla on vähän sentimentaalisia tavaroita eli tavaroita, joihin minulla on tunneside. Oikeastaan suurimmat tällaiset sentimentaaliset tavarat ovat Beatrix Potterin englannin- ja suomenkieliset satukirjat, joita omistan yhteensä kaksi, sekä kummitädiltäni saatu rannekoru. Toisen näistä kirjoista olen jo päättänyt karsia, mutta loppusijoituskohdetta en ole vielä keksinyt. Nyt päätin karsia myös tämän toisen, rakkaamman kirjan. Tämä tekee kipeää, mutta totuus on, etten ole avannut kirjaa sitten gradun kirjoittamisen eli vuoden 2015 jälkeen. Muistelen Petteri Kaniinin tarinoita lapsuudestani, minkä vuoksi kirjoihin on syntynyt tunneside, vaikka kirjoja en olekaan tuolloin lukenut.

Ajatus tunnesiteen katkaisemisesta ja luopumisesta tuo minulle kuitenkin enemmän hyvää mieltä, kuin näiden kirjojen painolastina pitäminen. Nyt on aika luopua.

Sentimentaaliset tavarat ovat painolastina

Pakostakin mieleeni tulee näiden kirjojen kohdalla, että mitä jos haluankin joskus lukea kyseisiä kirjoja. Mutta onko tämän painolastin pitäminen sen arvoista, että säilön kirjoja hyllyssäni ja raahaan muutosta toiseen monenkymmenen vuoden ajan sitä varten, että voin mahdollisesti joskus lukea kirjoja, jotka luultavasti saisi kirjastostakin.

En haluaisi olla sidottuna tavaroihin, minkä vuoksi tällainen suhde tavaroihin vain ahdistaa ja tuntuu raskaalta elämässäni. Luopuminen tuo vapautta ja irtaannuttaa mieltä tavaroista ja siitä valheesta, että ihminen tarvitsisi paljon elämiseen. En ehkä koskaan pääse siihen, että tavarani mahtuvat reppuun, mutta mitä lähemmäs pääsen, sitä enemmän olen tavoitteessani. En siis voi omistaa mitään, mitä en tarvitse päivittäin ja tämän mallin mukaan haluan elää.

Entäs sitten mitä jos -tavarat

Toiset asiat, joita olen säilyttänyt kaapissani vuosien ajan, ovat suoristus- ja kiharrusrauta. Todellisuudessa käytän näitä tuotteita maksimissaan kerran vuodessa. En vain ole pystynyt luopumaan niistä, sillä niillä voi olla käyttöä jonain päivänä. Hiuksissani ei pysy kiharat, minkä vuoksi en harrasta kiharoiden tekemistä. Hiukseni ovat puolestaan suorat luonnostaan, joten suoristusraudalla ei ole ollut käyttöä. Hiukset myös kärsivät liiallisesta lämmöstä, joten olen lopettanut päivittäisen muotoilemisen.

Miksi siis säilyttäisin näitä tavaroita?

No en säilytäkään, enää. Nyt, viimein monen vuoden minimalismina olon jälkeen, olen päättänyt luopua näistä. Olisin tehnyt tämän varmasti jo aiemmin, mutta myynnistä ei saisi kovin paljoa rahaa, minkä vuoksi tämä ei ole motivoinut minua. Puolestaan olen miettinyt ovatko nämä liian hyviä lahjoitettavaksi kirpputorille.

En kuitenkaan halua enää välittää. Suoristusrautoja saa Torista alle 20 eurolla, joten voin siis ihan hyvin luopua näistä ilmaiseksi.

On vaatinut pitkän matkan, että olen tullut valmiiksi näistä tavaroista luopumiselle, mutta nyt olen viimeinkin siinä ja haluan mennä vain eteenpäin. Uskalla sinäkin ottaa askel kohti parempaa.

Seuraa blogia: Blogit.fi | Instagram | Pinterest

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä Vastuullisuus