7.7.2019 Meri

Hui, mikä Mysteeri!

24.5.2019 illan jo hämärtyessä eräässä jyväskyläläisessä kerrostalossa viisi naista yrittivät selvittää, mitä kauheaa Sofiaksi kutsutulle naiselle oli tapahtunut. Heille oli annettu käyttöönsä avain naisen asuntoon, ja tunti aikaa selvittää selkäpiitä karmiva mysteeri.”Psykiatrisessa sairaalassa asuu tunnistamaton naispotilas. Jyväskyläläiseltä katolta löydetty pieni nainen oli liki kuoliaaksi kylmettynyt jäisenä pakkasyönä ja yritti hakea lämpöä ilmastointihormin eteen käpertymällä. Kasvoiltaan herkän näköinen, liki 60-vuotias rouva on mysteeri, sillä kukaan ei tunnista häntä eikä hän ketään. Oikean nimen puuttuessa hoitohenkilökunta nimesi naisen Sofiaksi.”

”Hoitolan psykiatrit ovat diagnosoineet naisen kärsivän pitkään jatkuneesta, hoitamattomasta skitsofreniasta, joka on nyt jonkin traumaattisen tapahtuman vuoksi vienyt hänen mielensä entistä kauemmas muista ihmisistä. Kontaktin saaminen Sofiaan on lähes mahdotonta, koska ihmiset ovat hänelle ilmaa. Puhua hän kuitenkin osaa. ”Tärkein on turvassa, tärkein on turvassa, tärkein on turvassa”, tuntuu olevan ainoa lause, jota hän kykenee enää toistamaan. ”Toukokuisena perjantai-iltana pääsin pelaamaan Jyväskylän keskustassa sijaitsevan Mysteerin pakohuonepeliä Sofian mieli. Peli perustuu tositapahtumiin, mikä tuo psykologiseen peliin täysin uuden ulottuvuuden ja herättää ainakin itsessäni vahvoja tunteita. Tuntuu kauhealta ajatella sitä ihmispoloa, jonka mieli on järkkynyt, ja joka on talvisena yönä löydetty kylmissään katolta kyyhöttämästä.

Pakohuonepelin lisäksi vatsassa lenteli perhosia myös siksi, että sekä peli- että tulevan viikonlopun seurana oli neljä naista, joista olin tavannut aikaisemmin vain Optimismia ja energiaa-blogin Katjan. Kyseessä oli siis Visit Jyväskylän IhanNaiset bloggaajamatka, jonka ensimmäinen etappi itselleni oli Mysteeri pakohuone. Olen aikaisemmin käynyt pelaamassa muutaman pakohuoneen, joten konsepti oli minulle onneksi entuudestaan tuttu, ja Mysteeriin asteleminen hieman helpompaa.Aluksi meille kerrottiin ohjeet, ja hieman siitä, mitä huoneessa tulisi olemaan. Pakohuonepeleissä on aina tietty kaava, jota noudatetaan. On mysteerejä, joita tulee selvittää, ja ratkaisun keksimällä yleensä aukeaa lukko tai vihje. Yhden pulman selvittämällä pääsee pelissä eteenpäin. Pelinvetäjä tarkkailee pelaajia ja pelin edistymistä, ja antaa tarvittaessa vihjeitä kirjoittamalla ne huoneesta löytyvän tv:n ruudulle.

Pakohuoneissa on yleensä hieman hämärä valaistus, ja tilanteeseen sopiva äänimaailma. Sofian mieli -pelin huoneessa oli kauhistuttava punertava valaistus. Peli sujuu parhaiten puhaltamalla yhteen hiileen. Oli hauskaa nähdä, miten toisilleen entuudestaan tuntemattomat ihmiset onnistuivat toimimaan ryhmänä. Pelasimme hyvin yhteen, ja saimme ratkottua arvoituksia kiitettävästi. Muutaman kerran pelinvetäjä antoi meille vihjeitä, kun näytti siltä, että jäimme jumiin johonkin pulmaan, tai olimme hieman hakoteillä.En paljasta juonesta tai huoneesta tämän enempää, etten pilaa keneltäkään yllätystä. Pelaamistani huoneista Sofian mieli oli ehdottomasti pelottavin. Pelissä on kiehtova juoni ja hieno toteutus. Tieto siitä, ettei kaapeista hyppää ihmisiä, eikä meitä muullakaan tavalla säikäytetä, helpotti jännitystä ennen peliä. En ole koskaan ollut kummistusjunan kaltaisten säikyttelyjen ystävä 😀 Pakohuonepelin pelaaminen on itsensä haastamista niin äyllisesti kuin sosiaalisesti. Ja itsensä voittaminen sekä pelin ratkaiseminen tekee pakohuonepeleistä niin koukuttavia.

On mieletön fiilis, kun onnistuu ratkaisemaan jonkin pulman, ja pääsee pelissä eteenpäin. Meidän viisihenkinen ryhmä onnistui ratkaisemaan Sofian mielen arvoituksen, ja pakenemaan juuri ennen ajan loppumista. Yes, we did it! Ryhmädynamiikkamme toimi hyvin yhteen. Kuvassa pelikaverini Susanna, Emmi ja Katja. Kuvasta puuttuu viikonloppumme ihana matkaopas Johanna, joka oli kameran takana. Kiitos kuvasta Katjalle!