Ja pahimpia on aamut

 

”Ja pahimpia on aamut
joiden päättymistä ei näy
mä pelkään aina ne saa mut
ja niin lopulta käy” 

Maija Vilkkumaa

Vilkkumaan biisi Totuutta ja tehtävää soi aamulla päässä kun heräsin. Se soi usein päässä syksyisin, kun aamuisin on kohtuuttoman vaikeaa herätä ja päästä ylös. Biisi ei ehkä kerro kaamosmasennuksesta, mutta se sopii synkän mielen tunnusbiisiksi loistavasti. Sängystä itsensä ylös saaminen on hitusen helpompaa voimabiisi takaraivossa jyskyttäen. Biisi on aina koskettanut minua haikeudellaan ja tieteynlaisella epätoivollaan.

Olenko se vain minä, vai tuntuuko syksyisin laskeutuva pimeys joka vuosi asteen raskaammalta? Ja pahimpia todellakin ovat aamut. Ne iskevät palleaan kuin sata pientä vasaraa. Kun päivän on saanut jotenkin käytiin, raskaus ja ahdistus helpottaa hieman. Mutta ne aamut! Joka aamu, kun kello soi, herään niin ahdistuneena, että tekisi mieli vain itkeä, ja vetää peitto takaisin korviin saakka. Vetäytyä talvihorrokseen maaliskuuhun saakka.

Taistelussa kaamosmasennusta vastaan olen ottanut kaikki aseet käyttöön. Keittiössä aamupalansyöjää piristää kirkasvalolamppu, ja kaappiin on ladattu vitamiineja joka lähtöön. Yritän kömpiä iltaisin ajoissa nukkumaan, että saisin riittävästi unta. Päivisin pyrin ottamaan hetken  omaa aikaa, ja tehdä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Olemaan armollisempi itselle, aina ei tarvitse jaksaa. Ja toisaalta jaksaa lähteä ulos päivän valoisaan aikaan tankkaamaan ne vähäiset valonpilkahdukset, jotka lokakuu suo.

Eilen, kun pojat kävivät luontoretkellä, minä suuntasin yksin leffaan. En voi kuvitella parempaa sunnuntai-iltapäivää, kun istua leffateatterin lohduttavassa hämärässä popparit kainalossa. Pieni lohduttoman mielen turvasatama. Rakastan käydä leffassa yksin. Saan nauttia kokemuksesta itsekseni, ja jälkeenpäin järjestellä ajatuksiani rauhassa. Tällä hetkellä elän sillä tiedolla, että lokakuun päivät loppuvat lopulta, ja marraskuussa lennän paikkaan, jossa valo ei ole hylännyt kansalaisiaan. En ole koskaan odottanut marraskuuta näin paljon.

Mitä vielä voin tehdä helpottaakseni oloa aamuisin? Kohtalotoveri, kerro parhaat vinkkisi!

Lempeyttä lokakuiseen maanantaihin!