Olenko minä erityisherkkä?
*Kaupallinen yhteistyö Hidasta elämää
Kun olin parikymppinen, olin se tylsä tyyppi, joka halusi aina lähteä ensimmäisenä baarista kotiin. Se tyyppi, joka viihtyi mainiosti pienen porukan intiimeillä etkoilla juttelemassa viinilasin äärellä syvällisiä tuntitolkulla, mutta joka ahdistui melko nopeaa sykkivässä ja kuormittavassa yökerhossa. Olin lapsena se tyyppi, jonka ympärillä oli tietynlainen pumpuli, ja joka säästyi villeimmiltä lumipesuilta ja pihalla painimiselta. Ja kiusaamiselta. Ihmettelen vieläkin, miten pienet lapset aistivat minusta sen, ettei tuo välitä lumivuoren kinginä olemisesta, eikä sitä kannata haastaa piikittelevään sanailuun.
Olen aina tiennyt olevani herkkä, ja että minulla on omanlaisiani piirteitä. Olen aina tullut itseni kanssa hyvin toimeen, ja ollut ylpeästi omanlaiseni. Viihtynyt hyvin yksin, vaikka nautin paljon toisten seurasta. Olen kuitenkin pitänyt omituisuuksiani luonteenpiirteinä, ja erityisherkkyydestä en tiennyt ennen poikani syntymää mitään. Olenko minä sitten erityisherkkä? Mitä erityisherkkyys on?
Erityisherkkyys on ollut viime vuosina paljon esillä niin mediassa kuin kahvipöytäkeskusteluissa. Elämäni heitti kuperkeikkaa, kun lapseni saapui maailmaan. Ja kun vuosia hiomani sisäinen tasapainoni järkkyi, aloin etsimään syytä sille, miksi uusi elämäntilanne tuntui niin kuormittavalta ja uuvutti minut aivan täysin. Ja niin törmäsin eristyisherkkyyden käsitteeseen. Sain yhteistyössä Hidasta Elämää-yhteistön kanssa valita muutamia tuotteita heidän verkkokaupastaan. Arvaat varmaan jo tässä kohtaa, mihin kirjaan iskin ensimmäisenä silmäni.
Kun luin Suvi Bowellanin Ihana herkkyys -kirjan, tuntui ihan uskomattomalta. Ihan kuin se olisi kirjoitettu minusta. Omat pienet omituisuuteni oli listattu nätisti yksiin kansiin. Ja vaikka ihan kaikkia erityisherkyyden ilmenemismuotoja en itsessäni tunnista, osuu suurin osa kirjan kuvauksista napakymppiin. Tein vielä mielenkiinnosta kirjassa mainitun Suomen erityisherkät Ry:n sivulta löytyvän Erityisherkkyyden testin (Elaine Aron). Tuloksissa kerrottiin, että jos pisteitä saa 16 tai enemmän, voi hyvinkin olla, että on erityisherkkä. Minä sain testitulokseksi 23.
Mitä erityisherkkyys on?
Bowellan kuvaa kirjassaan erityisherkkyyttä synnynnäiseksi ominaisuudeksi, joka vaikuttaa hermojärjestelmän toimintaan. Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista voimakkaammin erilaisiin sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin. Erityisen kuormittavalta voivat tuntua esimerkiksi nälkä, jano, väsymys, stressi, ajatusten juoksu tai kipu. Myös ulkoiset ärsykkeet, kuten äänet, hajut, maut, kosketus tai valo voivat aiheuttaa tavallista voimakkaampia reaktioita erityisherkässä. Se, että erityisherkkä reagoi aistiärsykkeisiin voimakkaasti, ei välttämättä näy ulospäin muille. Itse ainakin olen ulospäin hyvinkin hallittu, vaikka sisällä myllertäisi.
Muiden ihmisten mieliala voi vaikuttaa vahvasti herkän omaan mielialaan. Moni herkkä ottaa toisen tunteet kannettavakseen. Imen seurani tunnelman itseeni, ja varsinkin läheisten huono tuuli tarttuu heti. Bowellan kirjoittaa osuvasti, että ”rauhaa rakastavina ihmisinä haluamme ylläpitää sopua jopa itsemme kustannuksella”. Tunnistan itseni tästä niin hyvin! Teen kaikkeni vältelläkseni konflikteja, ja taivun joka suuntaan, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä. Stressaannun täysin, jos ilmapiiri on vihamielinen tai ahdistava. Sovittelijan rooli kahden voimakastahtoisen ja temperamenttisen perheenjäsenen välissä on uuvuttava. Vaikka kuinka yritän, en saa rauhaa pysymään kodissamme. Se, mikä toiselle on normaalia arjen kinastelua, on minulle (olen huomannut) kuormittavaa taistelutannerta. Siinä, missä toiselle draama kuuluu olennaisena mausteena ja värinä elämään, minä kammoksun sitä. Haluan draamani tv-ruudulta.
Erityisherkän kipukynnys voi olla matala, hän voi myös kokea kirkkaan valon tai voimakkaat tuoksut tai äänet varsin epämiellyttävinä. Myös kiire ja useiden paineiden ristitulessa oleminen voi kuormittaa erityisen paljon. Koen, että aikaisemmin pärjäsin kiireen kanssa melko hyvin. Hallitsin kiirettä, eikä se hallinnut minua. Nykyään, kun jonglöörettavana on niin monta palloa ilman riittävää palautumisaikaa, saa kiire minusta liian usein yliotteen. Kun tähän lisätään se, että erityisherkkä on usein tarkka ja tunnollinen, aletaan ymmärrettävästi lähennellä uupumusta. Hyvänä esimerkkinä tästä on jokin aika sitten ollut tilanne, jossa poikani oli aamulla tukkoinen ja kuumemittari näytti 36,9. Palloilin mielessäni, onko parasta jäädä kotiin, vai viedä poika hoitoon. Jos vien pojan hoitoon, tunnen huonoa omaatuntoa. Jos taas jään puolikuntoisen pojan kanssa kotiin, tunnen siitä huonoa omaatuntoa, sillä enhän mennyt töihin, vaikka poika ei ollut ”kunnolla kipeä”. No win situation. Sanomattakin on selvää, että tunnen usein huonoa omaatuntoa jostain.
”Täydellisyyden tavoittelu ja epäonnistumisen sekä kritisoiduksi tulemisen pelko voivat estää erityisherkkää tavoittelemasta haastavampia tehtäviä ja saavuttamasta korkeinta potentiaaliaan.”
Koen, että en oikeastaan ole minulle ominaisimmassa työssä. Olen kuitenkin erityisherkälle tyypillisesti muutosvastarintainen, sillä isot muutokset elämässä järkyttävät mielenrauhaa huomattavasti. Olen varmanpäälleottaja. En pidä kilpailusta, muutoksista tai omien vahvuuksieni markkinoinnista. Isojen elämänmuutosten ajattelu aiheuttaa niin suurta stressiä, että alan epäilemään esimerkiksi uuden urasuunnan mielekyyttä ja omia kykyjäni. Ehkä elän kuitenkin jonkinlaisessa alkavan keski-iän kriisissä, sillä oma hyvinvointini sekä oikeasti mielekäs omannäköinen elämä on viime aikoina ollut paljon mielessä. Ajattelen, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi työhön tai tilanteeseen, johon ei ole tyytyväinen. En vain osaa elää ideaalieni mukaisesti.
Bowellan kuvailee erityisherkkiä luoviksi ihmisiksi, joilla on vilkas mielikuvitus ja pohdiskeleva luonne. Erityisherkkä loistaa taiteellisilla aloilla ja syvällisissä keskusteluissa. Erityisherkkä on idearikas, mutta toisaalta vilkasta mielikuvitusta voi olla myös hankala hiljentää. Kiirehtivä mieli käy helposti ylikierroksilla. Allekirjoitan nämä piirteet itsessäni. Vilkas mielikuvitus voi olla syy asioiden jatkuvaan ylianalysoimiseen. Vilkas mielikuvitus on todennäklisesti myös syy herkkien rikkaaseen unimaailmaan. Näen useita unia joka yö. Välillä unet ovat aika arkipäiväisiä, mutta usein ne ovat painajaisia. Varsinkin erityisen stressaantuneena näen paljon ahdistavia unia. Unimaailma on minusta loputtoman kiehtova. Vuosien myötä olen tullut eteväksi lukemaan omia uniani, ja tiedän aamuisin, mitä korkeassa kaatuvassa rakennuksessa oleminen tai unessa lentäminen symbolisoi.
Yllättävän tarkkoja kuvauksia itsestäni löysin myös kirjan osiosta, jossa kerrottiin, miten erityisherkkyys näkyy arjessa. Minulla on suuri oman tilan ja oman ajan tarve. Tarvitsen kiireisen ja ihmiskontakteja sisältävän päivän jälkeen hiljaista aikaa palautumiseen. Erityisherkkä on esimerkiksi taipuvainen peruuttamaan suunnitelmia, ei siksi, että olisi ajattelematon tai itsekäs, vaan koska kuormitus voi nousta liian suureksi. Varsinkin, jos päivä on jo ollut täynnä ihmisiä ja aistiärsykkeitä, voi mukavakin tapaaminen tuntua raskaalta. Huvittavaa on se, että Bowellan kertoo myös olevansa se, joka aina lähtee juhlista ensimmäisenä. Kuinka sitä saa aina selitellä muille, ettei juhlissa ole mitään vikaa, vaan on vain sellainen fiilis, että on aika lähteä. Kannattaa lukea Suvin artikkeli Erityisherkän 10 tyypillistä tapaa, jos tämä teksti tuntui tutulta.
Kirjasta jäi mahtava fiilis! Vaikka tunnen itseni, oli inspiroivaa lukea itselle tutut asiat auki kirjoitettuna. Oli helpottavaa saada nimi ja kuvaus sille, jonka tiesin itsessäni olevan. Ertiysherkkyys ei ole sairaus, vaikka se saattaa elämää hankaloittaa. Kirjan viesti on kuitenkin innostava – erityisherkkyys tulee nähdä voimavarana. Elämä herkkänä voi antaa mitä syvällisempiä tunne-elämyksiä ja mahdollisuuden luoda uutta. Herkkyys on inspiraation lähde.
Lämmin suositus tälle kirjalle!
Nyt minua tietenkin kiinnostaisi kuulla, kuulostavatko nämä piirteet sinusta tutulta? Löytyykö muita erityisherkkiä?