A Star Is Born – rosoinen rakkaustarina
”I’m off the deep end, watch as I dive in
I’ll never meet the ground
Crash through the surface, where they can’t hurt us
We’re far from the shallow now”
Kylmät väreet juoksevat pitkin selkäpiitä, ja joudun oikein pidättelemään itseäni, etten puhkea suurieleiseen lauluun, kun Lady Gaga kajauttaa Shallow-biisin kertosäkeen. Mahtipontinen Shallow-biisi sekä koko A Star Is Born soundtrack on soinut tiuhaan päässä sekä kuulokkeissa viimeisen viikon aikana. Okei, ei läheskään yhtä fanaattisesti, kun Titanicin ilmestymisen jälkeen siskon huoneesta repeatilla kaikuva Celine Dion, mutta paljon olen ehtinyt sitä kuunnella sitten viime sunnuntaisen elokuvaelämyksen.
Kuva: Finnkino
A Star Is Born on Lady Gagan ja Bradley Cooperin tähdittämä, ja Cooperin ohjaama rosoinen ja pakahduttava rakkaustarina kahdesta laulajasta. En ole pitkään aikaan odottanut mitään leffaa niin kuumeisesti kuin tätä. Ja traaginen rakkaustarina lunasti kaikki odotukset kirkkaasti. Kun Bradley Cooperin esittämä supertähti Jackson Maine nousee leffan alussa lavalle sekavana ja päihteiden voimin, on selvää, ettei kyseessä ole hyvänmielen elokuva. Leffa sukeltaa esiintyvän artisin elämään, keikkalavoille ja huuruisiin takahuoneisiin.
A Star Is Born onnistuu kaappaamaan katsojan mukaan dramaattisella musiikilla ja kiehtovilla henkilöhahmoilla. Lady Gaga on hämmästyttävän aito ja luonteva ensimmäisessä elokuvapääroolissaan. Aina, kun laulaja haluaa näytellä, vääntyvät kasvoni epäilevään irvistykseen. Sillä harvemmin se toimii, ja laulajan katsominen elokuvassa on usein vain vaivaannuttavaa. Lady Gaga onnistuu uudessa uravaltauksessa kuitenkin hämmentävän hyvin. Ehkä se johtuu siitä, että Gaga eli Stefani Germanotta on riisunut suuren diivan, Lady Gagan viitan, ja häntä ei aluksi ole edes tunnistaa ilman platinan vaaleaa kuontaloa ja korkeita korkoja. Ehkä vaikeuksista tähteyteen nousevan artistin esittäminen tulee hänelle luonnostaan, laulaja kun on. Ja ei liene edes tarvetta mainita, että hänen äänensä on lumoava.
Bradley Cooper haukkaa tässä leffassa ison palan, sillä sen lisäksi, että hän näyttelee toista pääosaa, hän myös laulaa sekä toimii koko leffan ohjaajana. Cooper on tunnettu lähinnä Kauhean kankkusen kauniin miehen rooleistaan. On mukavaa nähdä, että häneltä luonnistuu myös itsetuhoisen ja kaikessa rypeneen rokkikukon rooli. Cooperin ääni on ihanan pehmeä, ja yhdessä Gagan kanssa lauletuissa duetoissa on taikaa. Cooperin ja Gagan välisen kemian aistii jokaisesta katseesta ja kosketuksesta. Ja vaikka jo heti alussa tietää, ettei tämä tarina tule päättymään happily ever afteriin, toivoo silti salaa, että myrsy laantuisi lopulta. Kerronta ja kuvaus on niin hengästyttävän intensiivistä, että kun lopputekstien alkaessa pyyhkii kyyneliä poskiltaan, on olo tyhjä.
A Star Is Born oli parasta pitkään aikaan. Näyttävä ja koskettava. En yleensä mene katsomaan elokuvaa kahteen kertaan elokuvateatteriin, en edes sitä Titanicia, mutta tämän voisin mennä katsomaan heti tänä viikonloppuna uudelleen. Oscareita odotellessa!
Oletko nähnyt leffan?
Ihanaa viikonloppua!