”Ei kukaan enää soita puhelimella!”
”Kuusi kahdeksan kuusi
Neljä kolme seitsemän yksi
Olet sietämätön tyyppi
Ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan”
Ultra Bra:n biisissä vuodelta 1997 puhelinnumerot muistetiin vielä ulkoa. Älypuhelimista ei vielä ollut tietoakaan, ja kännyköitä käytettiin vain soittamiseen ja tekstiviesteihin. Ja matopeliin!
Meillä on töissä harjoittelija, joka on itseäni varmaankin noin 15 vuotta nuorempi. Tai ainakin pitkästi yli kymmenen. Yhtenä päivänä töissä puheeksi tuli puhelinkäyttäytyminen. Harjoittelija tuumasi keskustelun lomassa, ettei kukaan (viitaten nuorempiin henkilöihin) enää soita puhelimella. Keskustelut käytdään viesteillä, ja tällä hän ei todellakaan tarkoittanut tekstiviestejä, vaan whatsappia ja muita appeja 🙂 Oma viestintänikin, äitiä ja isääni lukuun ottamatta, on lipusunut pahasti kirjoittamisen puolelle, joten kirjoitettujen viestien ja hymiöiden lisääntyminen on ihan ymmärrettävää.
Harjoittelija kertoi myös, että jos ei jaksa näpytellä viestiä, jätetään ääniviesti. Tässä kohdassa hämmennyin. Siis ei haluta puhua suoraa toiselle henkilölle, vaan pulistaan monologi omaan puhelimeen, ja lähetetään ääniviesti vastaanottajalle? Sitten pitänee odottaa, että toinen kuuntelee viestin, ja äänittää sitten vastauksensa. Kuulostaa omaan korvaani huvittavalta. Ja hitaalta. Mutta toisaalta, olenkin Ultra Bra-sukupolvea eli periaatteessa jo ihan dinosaurus, mitä moderniin nuorison viestintään tulee. Miten vanha olo itselleni tuleekaan käyttäessäni sanaa nuoriso 😀
En muista eläessäni lähettäneeni yhtään ääniviestiä. Ääniviesti kuulostaa minusta hassulta. Sellaiselta, ettei oikeastaan kehdata puhua suoraa toisen kanssa, vaan piiloudutaan ääniviestin taakse. Jos toisen viesti ei miellytä, ei tarvitse heti vastata. Se, mikä ei kuulosta hassulta on se tapa, jolla nuoriso (tai itseäni nuoremmat henkilöt) tuntuvat vieraantuvan itselleni normaalista puhelinkäyttäytymisestä. Miksi nuoret eivät halua puhua suoraa toisilleen? Miksi tarvitaan ääniviesti tai jokin sovellus välikädeksi? Miksi kaksi samassa huoneessa olevaa ihmistä keskustelee puhelimen kautta sen sijaan, että puhuisivat toisilleen ja katsoisivat silmiin?
Korvautuuko puhe pikkuhiljaa tekstillä, ja teksti sitten hetken päästä hymiöillä? Vai olenko vain jäänyt auttamatta jälkeen omien fossiilisten tapojeni kanssa?
On mahtavaa, että puhelinta voi nykyään käyttää myös kaikkeen muuhun kuin soittamiseen, mutta kyllä minä silti liputan vielä ihan sen perinteisen soittamisenkin puolesta. Ja sen, että toisen kanssa jutellessa katsotaan kohti eikä alas kännykkään.
Mitä sinä olet mieltä? Tarvitseeko puhelimella enää soitella? Miten sinä kommunikoit muiden kanssa?
Pirteää perjantaita! Mitä viikonloppusuunnitelmia sulla on?