"Ei kukaan enää soita puhelimella!"
"Kuusi kahdeksan kuusi
Neljä kolme seitsemän yksi
Olet sietämätön tyyppi
Ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan"
Ultra Bra:n biisissä vuodelta 1997 puhelinnumerot muistetiin vielä ulkoa. Älypuhelimista ei vielä ollut tietoakaan, ja kännyköitä käytettiin vain soittamiseen ja tekstiviesteihin. Ja matopeliin!
Meillä on töissä harjoittelija, joka on itseäni varmaankin noin 15 vuotta nuorempi. Tai ainakin pitkästi yli kymmenen. Yhtenä päivänä töissä puheeksi tuli puhelinkäyttäytyminen. Harjoittelija tuumasi keskustelun lomassa, ettei kukaan (viitaten nuorempiin henkilöihin) enää soita puhelimella. Keskustelut käytdään viesteillä, ja tällä hän ei todellakaan tarkoittanut tekstiviestejä, vaan whatsappia ja muita appeja :) Oma viestintänikin, äitiä ja isääni lukuun ottamatta, on lipusunut pahasti kirjoittamisen puolelle, joten kirjoitettujen viestien ja hymiöiden lisääntyminen on ihan ymmärrettävää.
Harjoittelija kertoi myös, että jos ei jaksa näpytellä viestiä, jätetään ääniviesti. Tässä kohdassa hämmennyin. Siis ei haluta puhua suoraa toiselle henkilölle, vaan pulistaan monologi omaan puhelimeen, ja lähetetään ääniviesti vastaanottajalle? Sitten pitänee odottaa, että toinen kuuntelee viestin, ja äänittää sitten vastauksensa. Kuulostaa omaan korvaani huvittavalta. Ja hitaalta. Mutta toisaalta, olenkin Ultra Bra-sukupolvea eli periaatteessa jo ihan dinosaurus, mitä moderniin nuorison viestintään tulee. Miten vanha olo itselleni tuleekaan käyttäessäni sanaa nuoriso :D
En muista eläessäni lähettäneeni yhtään ääniviestiä. Ääniviesti kuulostaa minusta hassulta. Sellaiselta, ettei oikeastaan kehdata puhua suoraa toisen kanssa, vaan piiloudutaan ääniviestin taakse. Jos toisen viesti ei miellytä, ei tarvitse heti vastata. Se, mikä ei kuulosta hassulta on se tapa, jolla nuoriso (tai itseäni nuoremmat henkilöt) tuntuvat vieraantuvan itselleni normaalista puhelinkäyttäytymisestä. Miksi nuoret eivät halua puhua suoraa toisilleen? Miksi tarvitaan ääniviesti tai jokin sovellus välikädeksi? Miksi kaksi samassa huoneessa olevaa ihmistä keskustelee puhelimen kautta sen sijaan, että puhuisivat toisilleen ja katsoisivat silmiin?
Korvautuuko puhe pikkuhiljaa tekstillä, ja teksti sitten hetken päästä hymiöillä? Vai olenko vain jäänyt auttamatta jälkeen omien fossiilisten tapojeni kanssa?
On mahtavaa, että puhelinta voi nykyään käyttää myös kaikkeen muuhun kuin soittamiseen, mutta kyllä minä silti liputan vielä ihan sen perinteisen soittamisenkin puolesta. Ja sen, että toisen kanssa jutellessa katsotaan kohti eikä alas kännykkään.
Mitä sinä olet mieltä? Tarvitseeko puhelimella enää soitella? Miten sinä kommunikoit muiden kanssa?
Pirteää perjantaita! Mitä viikonloppusuunnitelmia sulla on?
Kommentit
Tuo on kyllä totta. Minäkään en juurikaan soita koskaan...aina vain tulee laitettua viestejä. Toisaalta olisin halunnut, että puhelin säilyy puhelimena ja sit olisis lisäksi tietokoneet, tabletit ym, joilla ei voisi soittaa...ei ole kiva, kun puhelimessa on koko elämä...
Soitan äidilleni ja isovanhemmilleni. Ja toki anopille jne. Kavereiden kanssa tulee toisinaan soiteltua. Mutta pääasiassa kirjoitellaan whatsappissa. Ja etenkin siskoni kanssa laitan ääniviestejä! Ja sitten instan kautta laitan joidenkin kanssa videoita. Melkein kuin keskustelisi naamatusten vaikka toinen olisi kilsojen päässä! :)
Kyllä meilläkin aika lailla viestitse kommunikointi hoidetaan, ja siihen on parikin syytä. Viesteissä ei nimittäin ole mietintätaukoja, eikä päällekkäin puhumista, jolloin ainakin omien kokemusten mukaan viestintä on nopeampaa. Kaikki info jää myös näkyville, eikä mitään tarvitse erikseen kirjata ylös esimerkiksi sovittua tapaamista ajatellen :) Sitten on tietysti myös se, että esim. WhatsApp mahdollistaa keskustelemisen ryhmissä, joka helpottaa elämää aina kun infon pitäisi mennä usealle samaan aikaan.
Kyllä mä silti puhelimella soittelen esim. työjuttuja, kavereiden ja sukulaisten kanssa, ja aina kun tulee jotain tärkeetä asiaa. Ja äiti aina soittaa vähintään puolen tunnin puheluita, joiden aikana ehtii jo alkaa miettiä, että olisi sittenkin vain pitänyt laittaa viestiä :)
Lähetän kyllä puhelimella viestejä, mutta kyllä minä myös soitan. Ja töissäkin käytän puhelinta, toistaiseksi vielä ihan pöytäpuhelinta. Ajatelkaa, aika kalkkis, vai mitä?
Tuo ääniviesti homma on todella huvittavaa, miksi ei tosiaan puhu suoraan toiselle ihmiselle ja selvitä asiaa samantien, vaan pitää äänitellä viestejä. Ihmeelliseksi on maailma mennyt, mutta kyllä puhelimella soitetaan. :)
Muakin vähän hämmentää nuo ääniviestit. Kaverin kans viestiteltiin ja yhtäkkiä tuli ääniviesti "ku en jaksa näpytellä niin..." Mulle tuli idiootti olo, kun vastasin siihen sitten viestillä. Tietysti ois voinut vastata ääniviestillä, mutta se ei tuntunut luonnolliselta. Ei kylläkään siihen ääniviestiin vastaaminen kirjoittamallakaan.
Toisaalta taas ääniviestit ovat käteviä esim. perheellisillä, kun on hässäkkä päällä ja haluaa kertoa jutun jota ei ehdi kirjoittaa, mutta puhelukaan ei siinä tilanteessa onnistu. Ääniviestit on helppo lähettää ja vastapuoli voi kuunnella ne kaikessa rauhassa ja vastata kunhan ehtii.
Mä en tajua ääniviestejä.. Oon tosi usein paikoissa, joissa en voi kuunnella niitä saati sitten äänittää omaa.. En itse kyllä soittelekaan lähes koskaan, koska olen jotenkin puhelinkammoinen. Kannatan siis whatsapp-viestejä!
Hyvä postaus!:) Mä käytän kaikkia noita tapoja aina tilanteesta riippuen vaikka en kuulu nuorisoon!:) Puhelu on tottakai kivoin tapa tiedustella kuulumisia ja höpötellä rauhassa -jos aikaa on- mutta monesti asiat hoituu näppärästi whatsup-viesteillä ja hauskaa läpppää tulee heitettyä myös ryhmächateissä tai jaettua tarpeellista infoa monelle! Eli riippuu tarpeesta!
Muistan kuinka oudolta tuntui kun ensimmäisen kerran sain ääniviestin frendiltäni! Miksei se soittanut tota sepostusta?! Mutta hassua on että siihen tottuu ja se on oikeasti tosi näppärää - ja kyllä minä käytän nykyään sitä tapaa itse varsin usein! Siksi että minulla on monen frendin kanssa hyvin eri päivä- ja työrytmit ja näin aikaa puhelulle ei meinaa välillä löytyä ja silloin ääniviestit ovat super näppäriä! Voin äänittää vaikka 5minuutin viestin ja esim.pyytää vinkkiä jonkun asian suhteen. Ystäväni kuuntelee sen kun hänellä on hyvä hetki ja vastaa kun ehtii/on pohtinut asiaa!
Ja etenkin tällä hetkellä kun olen ollut ulkomailla pidempään on ääniviestit näppäriä ison aikaeron vuoksi mutta myös siksi että on ihana kuulla rakkaiden ääntä ja äänenpainoja kun he kertovat viime aikojen tapahtumista, se tuntuu jotenkin läheisemmältä kuin tekstiviestit! :)
Ja tätä ei kaikki tiedä mutta ääniviestinhän voi siis kuunnella myös niin että klikkaa play kuvaketta ja laittaa puhelimen normaalisti korvalle, jolloin viesti kuuluu vain omaan korvaan kuten puhelu. Joten ei tarvitse olla erityistä rauhallista tilannetta, jossa viestin voisi kuunnella! :)
Minä en soita oikeastaan muille kuin äidilleni ja isälleni. Ja tietty joitain pakollisia työpuheluja.
Mulla on omat viestiryhmät perheelle ja eri ystäväkomboille Wa:ssa ja jälkikasvu ei yleensä edes vastaa puhelimeen jos niille soittaa - imessage tai Wa-viestiin taas tulee vastaus heti!
Ääniviestit on käteviä esim. autoilessa kun (näin voi käydä) on ihan pakko saada kertoa piiiiitkä tarina tai ajatus jollekulle, mutta ei halua pysähtyä sitä naputtelemaan. Vaikka Siri onkin tosi taitava, niin miun murteella sanellut viestit ovat kyllä sekopäisiä turhan usein, joten ääniviesti pelastaa!
Kirjoitetussa viestissä jää myös pois vastaanottajaa suututtavat äänenpainot (terveisiä vaan puolisolle), joten viestijien välinen sopu säilyy helpommin, eikä herne hyppää nenuun turhan ärhäkällä nuotilla heitetystä kommentista...
Ulkomailla asuessa jo aikaero aiheuttaa omat haasteensa soittelulle. Puhelut on harvassa, ja ne tehdäänkin sitten Skypen kautta, että saa nähdä "kasvotusten". Tähän päälle etäsuhde poikaystävän kanssa on opettanut arvostamaan ääniviestejä. Päivän lomassa voi huudella tärkeitä tapahtumia tai ihan vaan ailavjuuta kun siltä tultuu, ja toinen vastaanottaa ne ehtiessään. Kyllä vaan toisen äänen kuuleminen tekee hyvää kesken päivän, ja on jotenkin inhimillisempi kuin kirjoitettu viesti. Illalla sitten puhutaan reaaliajassa, ikävä ei tunne rajoja. Itse olen kuitenkin niin fossiili, että olen 86v isoäitini kanssa kirjeenvaihdossa. Uskon, että parhaimmillaan Whatsapin kaltaiset systeemit voivat vaan rikastuttaa muuta kommunikointia.
Mä käytän myös paljon sanelua, eli puhun viestit puhelimeen ja siitä tulee tekstiä. En jaksaisi myöskään kirjoittaa puhelimella -> tämä on varmasti ykei syy miksi kommentointi on vähentynyt. Moni lukee blogeja puhelimella.
Syy miksen puhu puhelimessa nykyisin on se, että olen useimmiten aina pahassa paikassa. Viestin voi lukea kun ehtii. Mutta monologeista en pidä. Musta niissä on jotain narsistista. Varsinkin jos viestin lähettäjä kuuntelee omia ääniviestejään. Samaten en tykkää siitä miten itkuvideoita kuvataan someen. Siinä on jotain häiritsevää kun itkee, kuvaa ja katsoo itseään ja näytöltä itkiessä. :D
Soitan silloin jos pitää saada kohde heti kiinni. Ääniviestintä on enemmän kiireettömään tarkoitukseen eli ne on helpoja kuunnella siinä vaiheessa päivää kun on aikaa ja vastata ääniviestillä. Eihän aikataulut aina sovi yksiin koska ehtii soitella. Ääniviestailen ystäväni kanssa kenellä on vuorotyö ja olemme aina eri aikaan puhelimen äärellä.
Kommentoi