Kiireetön aamu

Tänä lauantaisena aamuna sain nukkua pitkään, ja heräillä rauhassa. Saattelin miehen ja pojan ovesta ulos, ja huokaisin syvään oven kiinni painessani. Pojat lähtivät uimaan, ja sen jälkeen kauppareissulle, joten äiti sai kaivattua ja ansaittua omaa aikaa kokonaisen aamun verran. Taaperolla on jokin vaihe taas menossa, ja mikään ei tunnu olevan mielensäpahoittajalla hyvin. Täytyy kyllä myöntää, että ikinä ennen en ole arvostanut omaa aikaa näin paljon kuin lapsen saatuani. Tekee hyvää hengähtää hetki itsekseen. Sitten jaksaa taas uudella innolla ymmärtää taaperon ihmeellistä elämää.

Auton kaartaessa pihasta, vedin jalkaan villasukat, ja tein itselleni herkkuaamiaisen. Söin kerrankin rauhassa. Pihalla satelee hiljalleen lunta. On ihan hiljaista. Ihanan hiljaista. Selaan nettiä ja instagramia hetken, ja päätän vetää vaatteet päälle. Otan miehen kameran (omani alkaa jo vedellä viimeisiään), vedän kumpparit jalkaan, ja lähden metsästämään lumihiutaleita takapihalle. 

Norjanangervo on jo melkein lehdetön, mutta muutamaan jäljellä sinnittelevään lehteen on tarttunut lumihiutaleita. Niin kauniita! Nappaan muutaman kuvan, mutta huomaan, että pikkiriikkisistä lumihiutaleista ei meinaa saada tarkkaa kuvaa millään. Päätän hakea kameralle jalustan. Muutama suklaapala suuhun, jalusta kainanaloon, ja takaisin pihalle. Sormia palelee, mutta saan kivoja ja herkkiä kuvia lumihiutaleista. Sisälle päästyäni laitan heti ensimmäisen instaan 🙂

 

Saan siirrettyä kuvat koneelle, ja laitettua pyykit pyörimään, kun pihalta alkaa kuulua taas tuttuja kiljahduksia. Pojat ovat saapuneet reissusta. Taapeo juoksee ovelle nallehaalarissaan hymy korvissa. Saan ison halauksen, ja taaperonkielisen selostuksen aamun seikkailuista. On ollut kiva aamu. Niin pojilla kuin äidilläkin. Tästä näyttää tulevan aurinkoinen päivä!

Miten sun viikonloppu on lähtenyt käyntiin? Onko kivoja suunnitelma pyhäinpäivälle?

Kauniin talvista lauantaita!