Kun pimeä pelottaa
”Äiti, mörkö tulee!”
Olen ollut iloinen, että poika on aina ollut melko hyvä nukkuja. Hän ei aikaisemmin ole jurikaan heräillyt öisin ja nukkumaankin hän on mennyt yleensä mielellään. Rutiinimme ovat olleet kunnossa. Nyt kuitenkin mielikuvituksen kehittyessä, iltojen pimetessä, ja erään mörkö-tapauksen myötä poika on alkanut pelkäämään pimeää. Pimeän pelko iski oikeastaan melko yllättäen.
Alkusyksystä poika ei olisi millään suostunut jäämään sänkyyn, sillä hän pelkäsi, että mörkö tulee. Olimme aluksi todella ihemissämme tästä uudesta tilanteesta. Aloin etsimään tilanteeseen ratkaisua lukemalla aiheesta. Esimerkiksi MLL:n sivut ovat loistava tietopankki. Luin erään psykologin jutusta, että juuri 3-4 vuotiaiden mielikuvitus alkaa kehittymään, ja lisääntyvän ymmärryksen myötä lapsi alkaa pelkäämään asioita ja näkemään painajaisia. Ihan luonnollinen kehitysvaihe siis. Oma pimeä huone saattaa muuttua pelottavaksi, ja mieleen tulee päivän aikana nähdyt pelottavat jutut.
Syksyn myötä olemme kuitenkin löytäneet toimivat jutut pimeän pekoon. Tällä hetkellä meillä nukutaan pääsääntöisesti hyvin. Ajattelin listata asioita, jotka meillä auttoivat voittamaan pelon, ja rauhoittivat lapsen mielen. Jos niistä vaikka olisi jollekin toiselle saman asian kanssa painivalle apua.
Suurin yksittäinen tekijä oli oikeanlainen yölamppu. Lapsi sai valita kaupasta mieleisensä yölampun. Hän valitsi Muumin. Kun Muumi laitettiin illalla päälle, näytti se kuitenkin hyllyltä tuijottaessaan lapsen mielestä pelottavalta. Muumi siirrettiinkin sitten päiväleikkeihin. Ostimme seuraavana päivänä noin neljän euron pienen pyöreän yölampun. Lamppu antaa juuri sopivan verran valoa, eikä sen muoto muistuta mitään pelottavaa hahmoa. Meillä on nyt samanlainen pieni lamppu sekä pojan huoneessa sekä myös vessassa yöllisiä vessareissuja varten. Toimii! Yölampussa tykkään ominaisuudesta, jossa valo toimii sensorilla. Jos huoneeseen laittaa valot päälle, lamppu sammuu. Kun päivät alkavat pitenemään, sammuu lamppu aamuisin itsestään.
Pimeän pelkoa käsiteltiin monena iltana myös keskustelemalla ja katsomalla yhdessä pimeää huonetta. Mies katsoi pojan pyynnöstä kaikki paikat läpi mörön varalta. En aluksi ymmärtänyt, että myös yölampun aiheuttamat varjot pelottivat. Yhdessä katsottiin, miten varjot liikkuvat, jos liikutaa vaikka omaa kättään. Nimesimme myös muut löytämämme varjot, kuten sängyn varjo ja kattolampun varjo. Kun varjoista oli puhuttu muutama ilta, ei poika enää ottanut niitä puheeksi. Varjot olivat tulleet tutuksi.
Poika halusi aluksi myös, että hänen huoneensa ovi jätettiin täysin auki. Pienessä asunnossa tämä tarkoitti sitä, että myös muun asunnon valaistus täytyi pitää melko hämäränä. Tutut äänet viereisistä huoneista rauhoittivat. Kun pimeän pelko on hellittänyt, on ovikin sulkeutunut vähä vähältä enemmän. Nyt se jätetään noin 15cm raolleen.
Aina kaikelta pelottavalta ei voi välttyä, mutta illat on meillä rauhoitettu. Emme katso ennen nukkumaanmenoa edes lastenohjelmia. Poika villiintyy illalla helposti, joten rauhoittavalla ajalla ennen nukkumaanmenoa on vaikutusta. Iltapalan ja hammaspesun jälkeen luemme yhdessä muutaman kirjan. Kirjojen lukemisella on selkeäsi rauhoittava vaikutus. Kirjat valikoidaan sen mukaan, ettei niissä ole mitään liian pelottavaa. Kirjat ovat lempeä laskeutuminen rauhoittuneeseen tilaan. Ennen nukkumaanmenoa yritän pitää huolen, että perusasiat ovat kunnossa hyvälle unelle. Että poika on syönyt ja juonut riittävästi, käynyt vessassa, ja että huoneen lämpötila on sopiva. Poika pitää selkeästi hieman viileästä huoneesta.
Miten teillä nukutaan? Onko yölamppu käytössä? Miten teillä on voitettu pimeän pelko?
Leppoisaa lauantaita!