Love Island Suomi – hyväntuulista rakkausrealityä?

Eilen alkoi Love Island Suomi, jota mainostettiin maailman parhaana rakkausrealitynä. Mainostus ennen ohjelman alkamista on ollut varsin näkyvää, eikä siltä ole välttynyt edes 4-vuotias poikani. Pakkohan minun oli eilen illalla istahtaa telkkarin eteen kello 21, ja katsoa, mikä tämä sarja oikein on miehiään.Kuva: Mtv

Sarjan kakkoskauden mainoskampanja oli mielestäni erittäin onnistunut. Ykköskauden olemassaolosta en edes tiennyt, joten sen mainonta ei varmaankin ollut näin massiivista. Tiuhaan pyörineet Love Island Suomi 2-kauden tv-mainokset kiinnittivät huomioni, ja sarjasta tuli tosi sympaattinen kuva. Mainoksessa rakastuneen näköinen pari suutelee kaihoisasti upeissa maisemissa. Mies silittää naisen poskea, ja taustalla soi hempeä musiikki. Ah, suuria tunteita ja ilotulituksia. Mainoksiin on otettu mukaan myös sarjan faneja. Innostuneilla faneilla saadaan luotua kuva, että tätä ohjelmaa voi katsoa kaveriporukalla, tai jopa äitinsä kanssa.

Tyylikäs keski-ikäinen nainen huokailee ihastuksissaan, että sarjaa on mukavaa katsoa tyttären kanssa, ja jos hän olisi nuorepi, niin hän hakisi ehdottomasti itsekin mukaan. Mieleeni on myös jäänyt hänen lausahduksensa siitä, että jos hänellä olisi lapsenlapsia, niin niidenkin kanssa tätä ohjelmaa voisi katsoa. Mielessäni naiivisti mietin, miten minä ja 4-vuotias poikani katselemme yhdessä sovalla ohjelmaa, joka on koko perheelle sopiva ja mukava.

Tosisin kuitenkin kävi eilen illalla, kun ohjelma alkoi. Ehkä olen vain liian vanha, tai vain väärää sukupolvea, mutta minuun Love Island Suomi ei tehnyt ensimmäisen jakson perusteella suurta vaikutusta. Jo heti ensimetreiltä minut valtasi vaivaannuttava myötähepeä, kun ohjelman juontaja Shirly Karvinen marssitti joukon yläosattomia miehiä riviin kuin näyttelyhevoset. Epämukavuus paistoi poloisista pojista läpi viimeistään siinä vaiheessa, kun bikininaiset marssivat määrätietoisina rivistön eteen, ja alkoivat yksi toisensa jälkeen valitsemaan rivistä itsellensä unelmamiestä.

Täti-ihmiselle tuli ihan paha mieli sen raukan puolesta, jota ei kukaan valinnut. Seisoa nyt siinä rintalihakset rottingilla ja öljyttynä, eikä kukaan valitse sinua. Raaka peli Ranualla, tai siis rakkauden saarella. Onneksi kaikille kuitenkin löytyi pari, vaikkakin sitten väkisin. Yllätyksenä joukkoon heitettiin vielä viekkaan näköinen bikinibeibe, jonka on ilmeisesti tarkoitus varastaa jonkun toisen osallistujan valitsema mies itselleen.

Love islandista ei ainakaan ensimmäisen jakson perusteella saanut kovin sympaattista kuvaa, tai ainakaan sellaista, millaiseksi mainonta oli sarjan kuvannut. Ehkä hempeily lisääntyy, ja rakkaus roihahtaa sarjan edetessä? Vai onko tämä rakkauden saari vain bikinivartalon esittelyä ja kissatappeluita varten? Otanko asian liian vakavasti? Ehkä katsoin ohjelmaa väsyneen ruuhavuosimutsin näkökulmasta, ja näin vain pelkkää paljasta pintaa.

Niin tai näin, pojalleni en tätä sarjaa varmasti näytä. Onneksi kohta alkaa taas Ensitreffit alttarilla, joka on viehättävä sarja, ja joka on tehty hyvällä maulla.  Osallistujat ovat mukana aidosti ja  aitoina itseinään. Vaikka asetelma on kummallinen, on Ensitreffit alttarilla mielenkiintoinen ihmiskoe, jossa osallistujat joutuvat oikeasti tutustumaan uuteen ihmiseen, ja miettimään, miten käyttäytyvät parisuhteessa.

Mitä mieltä sinä olet Love Island Suomi -ohjelmasta? Sytyttääkö? Paraneeko sarjan edetessä?

Lempeää tiistaita <3