Lupaus keväästä

En tosiaankaan ole mikään vihrepeukalo.Olen niitä tyyppejä, joilta kuolla kupsahtaa helpoimmatkin huonekasvit. Siksipä olenkin panostanut leikkokukkiin yhden sinnikkään viherkasvin lisäksi. Iloitsin kuitenkin rivariin muutossa saaduista ihanista etu- ja takapihasta!

Voitko kuvitella, miten ihanaa on, kun joku on ajatuksella ja asiantuntemuksella suunnitellut ja istuttanut kukkia kukkapenkkiin niin, että kukkaloistosta saa nauttia koko kevään, kesän ja syksyn?

Minulle alkoi ensimmäisenä keväänä paljastua ihana ylläri, kun seurasin etupihamme kukkapenkin elämää! Edellinen asukas oli istuttanut (varmaankin vuosien varrella) kukkapenkkiin niin kuvissa näkyviä kevään ensimmäisiä lumikelloja (istutetaanko nämä, vai ovatko päätyneet tänne itsestään?), niitä seuraavia krookuksia, pääsiäisen aikoihin ihastuttavia narsisseja sekä myöhemmin keväällä penkissä töröttäviä tulppaaneja. Olen ollut niin onnellinen, että  etupiha kukkii kauniissa väreissä! Ja itse en ole tehnyt tämän loiston eteen mitään! Minkä ihanan lahjan edellinen asukas onkaan meille jättänyt!

Nämä lumikellot puskevat tiensä kevään kirkkaaseen valoon, jopa lumen läpi. Olenkin kamerani kanssa kyykkinyt kuvaamassa niiden kasvun etenemistä. Ihanan hentoja ja herkkiä kukkia! Ei varmaankaan mene kauaa, niin krookukset pamahtavat paikalle. On myös semmoinen pieni sininen kukka, jossa on kuin monta pientä sinikelloa yhdessä varressa. En tiedä mikä sen nimi on, mutta kaunis on sekin. Keväisin kameran muistikortti täyttyy kukkien kuvista.

Lumikellot ovat ilmestyneet, kevät on täällä!

Onko sulla viherpeukalo keskellä kämmentä, vai onnistuuko kasvien hengissäpito? Tykkäätkö seurata kevään etenemistä ulkona luonnossa vai tiiviisti sisätiloista, kunnes lämpötila lähentelee selviä plussa-asteita?

Leppoisaa sunnuntaita!