My Day 29/11/19

Perjantaina 29.11. heräsimme Hanmer Springsistä pienestä ja kotoisasta motellista puoli kasin aikaan aamulla. Kerrankin tällä lomalla nukuimme pitkään, sillä Hanmer Springsin uima-altaat aukesivat vasta kello kymmenen. Mihinkään ei ollut siis kiire. Reissumme on ollut melko täyteen buukattu, kiitos suorittajaluonteisen mieheni. Pitkät unet tulivat loman loppumetreillä tarpeeseen, sen verran väsynyttä porukkaa on meidän poppoo ollut.

Elin koko päivän ajatellen, että kyseessä oli lauantai. Ja kun illalla tajusin, että kyseessä olikin perjantai, oli kuin olisi saanut yhden päivän lisää viikkoon : D Perjantaista tuli yksi lomamme suosikkipäivistä. Seuraavaksi selitän miksi.

Hanmerissä aamupalapaikat ovat vähissä, ja koska motelliimme ei kuulunut aamupalaa, valitsimme kahdesta auki olevasta kahvilasta sen vähemmän meluisan. Uusi-Seelantilaiset syövät omaan makuuni liian tuhteja aamupaloja, ja kahvilan tarjontakin oli hyvin leivos- ja leipäpainotteista. Tällä lomalla olen kaivannut tuoreita hedelmiä ja kuitupitoisia leipiä!

Valitsimme miehen kanssa molemmat vohveleita, sillä paahtoleipä alkaa jo puuduttaa. Vohvelit olivat varsin herkullisia banaaneineen ja vadelmineen, vaikkakin vaahterasiirappia oli lorotettu päälle aivan liikaa.

Aamupalan jälkeen suuntasimme jo toista päivää Hanmer Springsin thermal pools-kylpylään. Kahden päivän perhelippu maksoi 121 nzd eli noin 70 euroa. Varsin kohtuullinen hinta kolmen hengen kahden päivän ilottelusta.

Rakastan kaikkea vedessä läträämistä, ja kuumissa mineraalialtaissa lilluminen on taivaallista. Altaiden lämpötilat vaihtelevat 35-40 asteen välillä, joten itselle voi valita sen mieluisimman lämpötilan. Parhaimmillaan altaat ovat hieman viileämpänä päivänä, kuten perjantaina. Heltessä kun ei tee mieli mennä kuumaan veteen.

Tarjolla on myös erilaisia hemmotteluhoitoja hieronnasta manikyyriin. Jahkailin hetken hieronnan kanssa, mutta sitten varasin itselleni 20 minuutin hieronnan. Niskani ovat aika jumissa autossa istumisesta. Pitäisi raskia käydä muutenkin hierojalla (kuin kerran kuudessa vuodessa lomalla). Kun kävimme täällä samaisessa kylpylässä kuusi vuotta sitten, otin kokovartalohieronnan. En ole varmaan ikinä ollut niin rento kuin tuon tunnin kaulinnan jälkeen : D Tämänkertainen 20 minuutin hieronta ei aivan yltänyt samalle tasolle, mutta teki todella hyvää!

Muutaman tunnin pulikoinnin jälkeen nappasimme kylpylässä sijaitsevasta ravintolasta pizzan lounaaksi. Ravintola mainostaa kiviuunipizzojaan, ja olihan niitä kokeiltava! Yksi pizza riitti mainiosti kolmen hengen lounaaksi. Varsin onnistunut pizzakokemus, sanoo pizzahifistelijä.

Puolen päivän aikaan sanoimme heipat Hanmerille, ja huristelimme autolla etelä saaren suurimpaan kaupunkiin Christchurchiin. Tämä oli ensimmäinen vierailuni kyseisessä kaupungissa, ja halusin hotellin keskeltä kaikkea.

Perhehuone Crowne plaza hotellista maksoi 213 nzd eli 124 euroa. Hotelli oli niin hieno, että tunsin olevani alipukeutunut hellemekossani ja sandaaleissani. Olo tuntui rähjäiseltä reppu selässä ja märät uimakamppeet kassissa. Olin kuitenkin niin fiiliksissä hienosta huoneesta, että unohdin rähjäisen kassialma-olemukseni. Kylpyhuoneen ikkunaksi muuntuva seinä ilahdutti niin 4-vuitiasta kuin 37-vuotiastakin, ja tyynylle jätetyt laventelisuikeet otin tietenkin testiin.

Yritin päästä elokuviin jo aikaisemmin tällä reissulla Wellingtonissa, mutta tähdet (ja suunnistustaitoni) eivät olleet suosiolliset. Tällä kertaa katsoin etukäteen netistä leffatetterin sijainnin, ja marssin päättäväisenä kohti oikeaa osoitetta harhailematta puoltatoistatuntia sinne sun tänne.

Ennen leffailtaa kävin kuitenkin nappaamassa kevyen illallisen Mexicali-nimisessä ravintolassa. Pieni kanataco oli juuri sitä, mitä kaipaisin. Kevyttä ja mausteista.

Miten innoissaan voi ihminen olla päästessään leffateatterin Lux-osioon, jossa tarjoillaan gourmet ruokaa sekä alkoholijuomia. Olin niin riemuissani leffateatterista ja kaikesta, että elämykseni olisi ollut täydellinen jo pelkästään istumalla isolla muhkealla tuolillani ja katsomalla alun mainokset.

En tietenkään tilannut mitään, sillä olin juuri syönyt, ja leffassa nautin eniten poppareista ja limusta. Mutta jo pelkästään idea siitä, että nappia painamalla joku kiikuttaa minulle viiniä, oli kihelmöivä. Nostin jalat ylös, ja nautin Last Christmas -joululeffasta täysin siemauksin. Lähtiessäni salista, hovimestarinnäköinen mies ojensi minulle tarjontinta, ja kysyi haluaisinko suklaata. Tottakai halusin!

Hienoin leffaelämys ikinä! Last Christmas sen sijaan jätti toivomisen varaa.

Leijailin seitsemännessä taivaassa takaisin hotellille. Laskeva aurinko värjäsi kaupungin hempeisiin sävyihin. Linnut lauloivat ja kaikki oli ihanan höttöistä. Hotellihuoneessa minua odotti yksi tuhiseva poika, ja yksi hieman kiukkuinen mies.

Ilta olisikin ollut liian täydellinen ilman erästä ylpeydellä mummon autonkylkeen pikkukivellä kirjoitettua nimmaria. Ja siitä mielensä pahoittanutta miestä.

Saakohan itsevandaloitua autoa matkavakuutukseen?

Miten sun perjantai meni?

Kivaa viikonloppua!

 

*pyyhe saatu yhteistyössä Pyyhekauppa Linan kanssa

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *