Testissä: N.A.E. repairing shampoo ja hoitoaine

Kun ensimmäistä kertaa nuuhkaisin N.A.E. merkin deodoranttia, ihastuin ikihyviksi. Se tuoksui taivaallisen ihanalle viikunalle ja hibiskus-kukan uutteelle. Tämä luonnonkosmetiikkamerkki teki siten heti lähtemättömän vaikutuksen. Itse en olisi osannut tähän merkkiin tarttua, mutta niin deo kuin merkin suihkugeelikin tuli minulle Bette boxin mukana. Niimpä, kun käytössäni olleet hiustenhoitotuotteet olivat lopussa, nappasin kauppareissulla N.A.E.:n uudet korjaavat shampoon* ja hoitoaineen* testiin. N.A.E. repairing shampoon ja hoitoaineen pakkaukset näyttivät kauniilta ja luonnollisilta. 

Nämä korjaavat tuotteet on tarkoitettu kuiville hiuksille, joten ajattelin, että nämä sopisivat kivasti talven kuivattamille hiuksille. Shampoo ja hoitoaine sisältävät orgaanista oliivi- ja basilikauutetta. Tuotteet lupaavat tehdä hiuksista pehmeät ja kiiltävät. Shampoo tuoksuu kivan raikkaalle. Hoitoaine sen sijaan ei juurikaan tuoksu millekään. Tykkään, että hiustenhoitotuotteissa saa olla tuoksua mukana. Vaikka liika on toki liikaa tuoksussakin 🙂

N.A.E. repairing shampoo vaahtoutuu hyvin, ja sitä oli miellyttävä käyttää. Hiukset tuntuvat pesun jäljiltä puhtailta ja pehmeiltä. Lotratessani hoitoainetta päähän pesun jäljiltä, muistin taas, miksi en ole pitkään aikaa ostanut luonnonkosmetiikan hiustenhoitotuotteita. Hoitoaine jätti hiuksiin samanlaisen nahkean tuntuman kuin aikaisemmin testaamani (ja teilaamani) Mossan Vitamine Moisture -sarjan hoitoaine.  Not again!

Hiukset olivat pesun jäljiltä hieman pörröiset, mutta varsinkin latvoista epämiellyttävän vahamaiset. Ensimmäisen pesukerran jälkeen fiilis oli vielä toiveikas, mutta toisella pesukerralla hiukset näyttivät pesun jälkeen latvoista likaisilta. Lienenkö sitten lätkinyt toisella kerralla liikaa hoitoainetta, vai eikö se vain sovi minulle. Niin tai näin, shampoota ostaisin ehdottomasti uudelleenkin. Se tuntuu toimivan mainiosti. Verrattuna Mossan Vitamin Moisture -sarjaan, tykkään tästä N.A.E.:n repairing -sarjasta ehdottomasti enemmän. En heitä vielä kirvestä kaivoon tai hoitoainetta nurkkaan, vaan jatkan näiden tuotteiden testausta.

Siinä Prisman shampoohyllyllä, aivan näiden N.A.E.:n kauniiden puteleiden vieressä oli myös Ziajan kosteuttava shampoo ja hoitoaine. Mietin hetken niiden ja näiden välillä, mutta koska N.A.E. on tehnyt aikaisemmilla testaamillani tuotteilla niin suuren vaikutuksen, käännyin tällä kertaa näiden puoleen. Ja okei, ehkä kauniilla pakkauksillakin oli osuutta asiaan. Ehkäpä seuraavalla kerralla testaan Ziajan tuotteita.

Oletko sinä kokeillut näitä N.A.E:n repairing shampoota ja hoitoainetta? Toimiiko nämä sulla? Ja jos sulla on joku toimivaksi koettu luonnonkosmetiikan  suosikkishampoo ja hoitoaine, niin kerro ihmeessä parhaat tuotteet kommenttiboxiin!

Iloa ja energiaa viikonloppuusi! Mun viikonlopun meininkejä pääsee seurailemaan taas instan stoorien (@minneanmuruja) puolella. Luvassa on aika ihania juttuja IhaNaisten kanssa 😉

Kauneus Hiukset

Onko rakkaus sokea?

Viime päivinä ilmassa on ollut rakkautta. Paljon, paljon rakkautta. Nenäliinoja, kosteita silmiä,  ja sydäntaraastavaa rak..siis yskää. Olen kietoutunut itsesääliin ja peittoon, ja antanut itselleni luvan katsoa kaikenlaista rakkaushömppää suoratoistopalveluista. Kävi nimittäin niin, että kun poika saatiin terveeksi, niin oma olo huononi. Eilen kävin lääkärissä kuulemassa sen, minkä jo arvasin. Vanha viholliseni keuhkoputkentulehdushan se siellä oli keuhkojani raastamassa palasiksi. Katsottuani ensin Ensitreffit alttarilla Australian mtv:n puolelta, löysin jotain todella koukuttavaa Netflixistä, nimittäin sarjan nimeltään Love Is Blind (Onko rakkaus sokea?).Kuva: Netflix

En juurikaan tunnustaudu rakkausrealityn ystäväksi, ja kaikki tempparit ja eksät rannalla jätän suosiolla muille. Minua ärsyttää liiallinen lihaksilla pullistelu, muovisuus, pinnallisuus ja epäuskottava draama. Yritin katsoa hyväntahtoiseksi rakkausrealityksi mainostettua Love Island Suomea, mutta en innostunut. Ainoa tämän genren sarja, josta tykkään on Ensitreffit alttarilla. Varsinkin kotimainen versio on herttainen ja aito. Aussiversiossa ollaan ulkonäkökeskeisempiä ja mukana on ihmisiä selkeäsi vain 15 minuutin kuuluisuus silmissään kiiluen.

Mutta palataan takaisin siihen, onko rakkaus sokea. Huomasin tämän sarjan Netflixissä jo aikaisemmin, mutta etusivulla pyörivä traileri ei herättänyt välittömästi mielenkiintoani. Sarjan juontajiksi oli valittu 90-luvun poikabändisuosikki Nick Lachey ja vaimonsa tv-persoona Vanessa Lachey. Nick Lacheystä minulle tulee mieleen vain se aikoinaan pyörinyt hömppäsarja Jessica Simpsonista, jonka silloinen mies Nick oli. En oikein pidä Nickistä, koska hän ei ole oikein luonteva, joten ajattelin, ettei sarja voi olla kummoinen, jos juontajana on ärsyttävä tyyppi.

Kuumehouruissani kaipasin kuitenkin jotain kevyttä ja mieltä nostattavaa katsottavaa kurjan oloni rinnalle. Ajattelin, että ihan pikkuisen kurkkaan, että minkälainen sarja Love Is Blind on. Ja niin siinä sitten kävi, että tuijotin melkein putkeen koko ensimmäisen tuotantokauden. Sarjan lähtökohta on kiinnostava. 30 toisilleen tuntematonta ihmistä käyvät kirjaimellisesti sokkotreffeillä, sillä he eivät näe toisiaan treffien aikana. Suhde täytyy perustaa vain keskustelun tuomaan tietoon toisesta. Treffikumppanit eivät tiedä, miltä toinen näyttää,ja se luo tietynlaista vapautta keskusteluun. Voi olla vapaasti oma itsensä, kun toinen ei näe sinua, eikä ilmeitäsi.

Sarjassa lähtökohta on, että jos parien välille muodostuu tarpeeksi vahva yhteys, mies kosii naista sokkotreffien päätteeksi. Toisilleen lupautuneet kihlaparit näkevät sitten toisensa, ja voivat alkaa selvittämään, toimiiko suhde myös fyysisellä tasolla. Parit muuttavat yhteen muutamaksi viikoksi, ja sarjan päätteeksi jokaisen on päätettävä, vastaako hän alttarilla ”I do” vai ”I don`t”.

Sarjan ensimmäiset jaksot olivat yllättävän hyviä. Kiehtovaa, miten pelkän keskustelun perusteella ihmisille alkoi muodostua tunteita toisiaan kohtaan. Löytyi yhteisiä kiinnostuksen kohteita, arvoja ja tulevaisuuden toiveita. Sarjaan oli valittu näytettäväksi lähes poikkeuksetta vain sellaisia hetkiä, joissa ihmisillä klikkasi hyvin yhteen. Olisin halunnut nähdä myös niitä hetkiä, kun yhteistä säveltä ei löytynyt, tai kun tilanne oli epämukava, eikä juttu luistanut. Nyt sarjasta sai liikaa sen käsityksen, että kaikki löysivät itselleen heti sydänystävän, ja kaikki on ihanaa ja ruusuista.

Toki mukana on myös pientä kolmiodraamaa tuomaan sarjaan jännitettä. En tiedä kuinka aitoja tai käsikirjoittamattomia sarjan suhteet oikeasti ovat, mutta se ei minua katsojana haittaa. Jos sarja tuntuu aidolta, niin se riittää minulle. Ei minua haittaa, vaikka sarja olisi vain hyvin näytelty. Minä pystyin tuntemaan ihmisten väliset jännitteet, odotukset ja ilon. Ja se riittää tekemään sarjasta kiinnostavan ja katsomisen arvoisen.

Ja mitä tulee siihen ärsyttävään juontajapariskuntaan, niin onneksi he vilahtavat sarjassa hyvin vähän. Eli no worries.

Oletko katsonut Love Is Blind -sarjaa? Mitä tykkäsit? Ja ennen kaikkea, mitä mieltä olet, onko rakkaus sokea? Vai vaikuttaako siihen ulkonäkö, ikä, koulutus, ja muut ulkoiset seikat?

Suhteet Parisuhde Leffat ja sarjat