Nyt pääset kurkkaamaan mun jännittävään lauantaihin, joka poikkesi aika lailla mun rauhallisesta normilauantaista. Instan stooreja seuraavat näkivätkin jo nämä lauantain meiningit, mutta ajattelin kertoilla päivästäni myös täällä blogin puolella. Ja koska lauantailta ei ole muita kuvia kuin nämä nopeat insta räpsyt, niin ne saavat toimia tämän postauksen kuvituksena. Maaliskuun alussa pääsen sitten näyttämään, mitä puuhastelimme lauantaiaamuna ravintola Sandrossa, kun kuvasimme Kanto designin kevään uutuuksia. Tältä näytti mun lauantai!

Heräsin kello 4.30 siskon olohuoneen ilmapatjalta miettimään päivän kuvauksia. Olen sellainen murehtija luonteeltani, ja yöunet kärsivät helposti, jos seuraavana päivänä on luvassa jotain normaalista poikkeavaa. Ilmapatja aaltoili, kun vaihdoin asentoa, ja mietin, onko kuvauspaikassa tarpeeksi valoa, ja ehditäänkö kuvata kaikki tiukassa aikataulussa. Päässä vilisi kauhuskenaariot siitä, että kuvat eivät onnistuisi, tai että kamera sanoisi sopimuksen irti pahimmalla mahdollisella ajankohdalla.

Herätyskello pirahti soimaan kuudelta, ja nappasimme siskon kanssa nopean aamiaisen, ja kävimme kamat pikaisesti läpi. Kiirehän siinä sitten kuitenkin tuli, ja kolmen minuutin pikakampauksen jälkeen hyppäsimme autoon. Hiljaisessa ja pimeässä lauantaiaamussa roudasimme kuvausvaatteet, kameravarusteet ja itsemme kohti Töölöä, ja Indie Hair & Beauty -kampaamoa. Helsingin kylmä tuuli sai sään tuntumaan hyytävämmältä kuin mitä mittari näytti.

Vähän ennen kahdeksaa tapasimme kuvausmalliksi lupautuneen ihanan Siljan, ja hyppäsimme vuorollamme Indie Hair & Beautyn Jennin pikameikkiin. Jenni loihti meille keväisen heleän meikin, ja samalla kävimme läpi päivän suunnitelmaa. On ihanaa, kun joku toinen meikkaa. Olen varmasti meikkaajan painajainen, sillä silmäni vuotavat helposti, ja meikki lähtee valumaan silmäkulmista.

Vähän ennen yhdeksää kömmimme kamppeinemme Kampin Sandron puoliksi avonaisen teräsristikko-oven alta ravintolaan, ja näytimme varmasti huvittavalta paikalle pyyhältäneen tarjoilijan mielestä. Perustimme pienen base campimme ravintolan nurkkaan, ja sitten vain parhaita kuvauskulmia etsimään. Meillä oli aikaa muutama tunti ennen lounasbuffetin alkua, joten yritimme olla tehokkaita. Perfektionisti minussa harmitteli, etten löytänyt sitä täydellistä kuvauskohtaa, jossa olisi ollut sekä täydellinen valo että harmooninen tausta. Tärkeintä kuitenkin oli, että sisko oli tarpeeksi tyytyväinen kuviin.  

Olisin voinut viilata kuvakulmia, asentoja ja kaikkea varmasti vielä toiset kaksi tuntia, mutta kuvaukset oli laitettava paketiin, kun ensimmäiset lounasasiakkaat saapuivat. Pakkasimme kamat, ja kävimme itsekin lounaspöytään. Oioi, mitä herkkuja Sandron lounaalla tarjoillaan. Söin aivan liikaa, sillä jälkiruokapöydästäkin oli toki maistettava vähän kaikkea. Lounaan lomassa pääsimme tutustumaan Siljaan paremmin, ja oli ihanaa, että kohdalle sattui niin aito ja mukava persoona. Sellainen, jonka kanssa kemiat kohtaavat heti.

Sisko oli varannut meille hotellin lauantaiyöksi, ja jatkoimme lounaan jälkeen töitä vielä hetken aikaa hotellilla. Kolmen jälkeen vaihdoimme vapaalle, ja mietimme, mitä kivaa illaksi keksisimme. Kiertelimme hieman Kampin kauppoja läpi, ja suunnistimme sitten Tennispalatsiin k18-näytökseen, jossa sai ostaa alkoholia leffaevääksi. Valitsimme leffaksi Oscar-voittaja Taistelulähetit -1917. Se meni sopivasti kello viideltä. Meistä kumpikaan ei ole sotaleffojen suurin ystävä, mutta tätä leffaa on kehuttu, ja sen traileri vaikutti lupaavalta.

Ja voi että, miten hyvältä maistui iso lasillinen kylmää valkoviiniä pitkän ja kiireisen päivän päätteeksi! Viini ei ole pitkään aikaan maistunut niin hyvältä. Sellaiselta lempeästi nousuhumalaan nostattavalta. Ja leffa oli loistava! Sisko pidätti hengistystä koko leffan ajan. Hyvä, ettei pyörtynyt jännityksestä 😀 Voimme siis lämpimästi suositella k18-näytöksiä sekä Taistelulähetit elokuvaa.

Sandron runsaasta lounaasta sekä poppareista johtuen olo ei ollut niin nälkäinen, että olisimme leffan jälkeen halunneet mennä syömään pitkän kaavan kautta, vaikka se alun perin oli suunnitelmissa. Tykkään käydä testaamassa Helsingin laadukasta ravintolatarjontaa aina, kun siellä pääsen iltaa viettämään. Nyt kuitenkin olimme ihan rättiväsyneitä, joten menimme sieltä, missä aita oli matalin, ja nappasimme vain pizzaslicet Kampin Pizzariumista.

Veto ei riittänyt hotellisänkyä pidemmälle, ja niimpä kellahdimme kahdeksan jälkeen tyytyväisinä hotellin kutsuville sängyille mahojemme viereen köllöttämään ja katsomaan Voice of Finlandia. Olisin voinut nukahtaa samantien. Tsemppasin kuitenkin itseni käymään suihkussa ja pesemään hampaat. Se vaati uskomattoman suuria ponnisteluja. Jalat tuntuivat painavan tonnin. Kymmeneltä annoin itselleni luvan laittaa silmät kiinni. Siskolle toivotin rauhaisia unia, joita ei häiristisi mahdollinen kuorsaukseni tai unessa hyökkäävät saksalaiset. 

Sen pituinen se!

Miten sun lauantai meni? Leppoista perusviikonloppu, vai teitkö jotain spesiaalimpaa?

Mukavaa uutta viikkoa!