Tiesitkö, että tutumman krapula morkkiksen lisäksi on olemassa sen sukulainen, manflu morkkis?

Vaikka olen normaalisti oman elämäni boss lady ja aika Independent woman, on minullakin heikkouteni. Olen nimittäin todella huono sairastamaan. Kuumemittarin kivutessa yli 37 asteen, iskee minulle armoton manflu eli miesflunssa. Jos olen kipeä, kaipaisin kovasti teetä ja sympatiaa. Että joku peittelisi sänkyyn, silittäisi päätä ja voivottelisi kanssani kurjaa kohtaloani. 

Tämä johtuu varmasti siitä, että äiti oli loistava hoivaaja, ja aina kun olin kipeä, sain herkkuja ja sympatiaa. Totuin siis hyvään. Mieheni sen sijaan ei ole ollenkaan empaattinen sairaanhoitaja, vaan saa olla todella kipeä, että sääliä heruisi. Ymmärrätte siis ehkä tuskani. Vaikka kuumemittarin virallinen lukema oli tänä aamuna 37,3, tuntuu minusta siltä, kun kuoleman porteilla kolkuttelisi. Joka paikkaa särkee, varsinkin päätä ja kurkkua. Nenä on tukossa ja nukkuminen hankalaa. Mainitsinko jo, että myös koko ajan palelee hervottomasti. Pahanlaatuinen miesflunssa siis kyseessä.

Samoin kuin krapula morkkiksessa, myös manflu morkkiksessa on mieli alakuloinen. Kaikki pienimmätkin asiat itkettää. Kaikki näyttää toivottomalta. Tämä johtuu varmasti jostain kemikaalien epätasapainosta ruumiissa, mutta sen tietäminen ei poista korventavaa tuskaa. Perjantaina, kun tämä kauheus alkoi, iski minuun pahanlaatuinen manflu morkkis. Oireet ovat seuraavat:

– Huono omatunto siitä, että lähdin viiltävän päänsäryn vuoksi töistä muutamaa tuntia ajoissa kotiin.

– Huono omatunto siitä, että pyysin miestä hakemaan pojan päiväkodista, jotta voisin mennä suoraa kotiin lepäämään hetkeksi ennen kuin pojat tulevat kotiin.

– Huono omatunto siitä, etten jaksanut laittaa ruokaa, vaan tilasin Woltista.

– Huono omatunto siitä, etten juurikaan päässyt sängystä ylös, vaikka poika olisi halunnut leikkiä merirosvolaivaa.

– Huono omatunto siitä, minkälaisen huutokonsertin sain aikaiseksi, kun en parantunut pojan tuoman ”lääkkeen” voimasta, enkä edelleenkään jaksanut leikkiä merirosvolaivaa.

– Surkeat fiilikset siitä, etten päässyt lauantaina poikien mukaan Hoplopiin, istuttamaan syyssipuleita kukkapenkkiin, enkä ruokakauppaan. Kaikki jäi väliin. 

Voi minua raukkaa! Elämän kaltoinkohtelema ja vielä huono ihminenkin. Onneksi mies oli ostanut kaupasta ihan pyytämättä suklaata <3

Miten sun viikonloppu on mennyt? Iskeekö sulle manflu, vai oletko mestarisairastaja?

Kuvan kirjan arvostelukappale on saatu kustantajalta, mutta en todellakaan ole ehtinyt sitä vielä aloittaa. Karkeista söin puolet, ja vetäytyin sitten silmät kiinni sänkyyn koko päiväksi. Tämä päivä ei vaikuta yhtään lupaavammalta.