Mahatauti ei paljoa naurata, paitsi joskus.

1. Kieltäminen

”Ei tässä mitään, vähän vain ällöttävä olo.”

”Mutta se johtuu varmasti vain siitä, että poika oksentaa tuossa vieressä.” ”Pestäämpä kädet hyvin!” ”Ihan hyvin voin mennä töihin, ja järjestää vappujuhlat.”  ”Ei tässä varmaan mitään, nyt on vappu, ei nyt ehdi sairastaa.”

”Kylläpä mahassa möyryää.”

2. Kuolemaa odotellessa

Muutamana päivänä ei pääse oikein edes sängystä ylös, mutta vessaan on silti juostava. Ensin palelee niin holtittomasti, ettei vesilasi pysy käsissä kun yrität ottaa särkylääkkeen. Jos se särkylääke vaikka auttaisi näihin helvetillisiin vatsakramppeihin, tai edes kuumeeseen. Psyykkaat itseäsi hetken, ja pakotat itsesi peiton alta, jotta voit laittaa jalkaan kalsarit, villasukat ja pörröisen lämpimän kylpytakin. Lopuksi vedät oman peiton lisäksi päälle myös miehen peiton. Hetken aikaa hytistyäsi onkin taas aika rynnätä vessaan. Bye bye särkylääke ja muut vaivoin alas saatu eväs. Sängyssä toivot, että tämä laiva lakkaisi keinumasta ja mahassa vellomasta. Että voisi vähän nukkua. Tai että kuolema korjaisi pikaisesti.

3. Kyllä tämä tästä

Parin päivän jälkeen luulet, että ”hei, mahaan ei enää satu, elämä voittaa sittenkin!” Ajatus voileivästä ei enää ällötä, joten päätät syödä. ”Hyvin menee, haukkaampa raikasta ilmaa, ja vien roskat.” ”Olen sitten edes jollakin tavalla hyödyksi!” ”Jospa tästä pääsisi huomenna töihin, ja yksi kiva blogitapahtumakin olisi!” Leipä naamariin, ja yöpaidan päälle sadetakki. Roskapussi kainaloon, ja ei muuta kuin pihalle. 

Kun ovi kolahtaa kiinni, tajuan samalla sekunilla, että avaimet ovat muuten sen toisen takin taskussa. Kello on kymmenen aamulla, ja mies tulee töistä neljältä. Näytän räjähtäneeltä ja juuri siltä, että olen mahataudissa kolmatta päivää. Puhelin ei tietenkään ole mukana roskisreissulla, mitäpä sillä nyt siellä tekisi. Mietin vaihtoehtojani. Majoitunko takapihan terasille kuin pultsari veneen alle, vai nöyryytänkö itseäni soittamalla naapurin ovikelloa. Hetken kiroamisen jälkeen on nöyrryttävä, ja soitettava ovikelloa, ja pyydettävä puhelinta lainaa, jotta voi soittaa miehen paikalle. Hävettää. Onneksi sentään muistan miehen puhelinnumeron ulkoa. 

4. Hyväksyntä

Innolla nautittu voileipä alkaa pitämään meteliä mahassa, ja vessa kutsuu taas. Pakotan itseni pitkin hampain hylkäämään ajatuksen töihin paluusta ja blogitapahtumasta. Vessa olkoon edelleen ainoa kaverini. Ärsyttää vietävästi, mutta minkäs teet. Ehkä tämä pirullinen mahatauti vielä selätetään, tai jos ei, niin työterveyslääkärin sanoin ”pääset antamaan ensi viikolla ulostenäytteen”. Sitä odotellessa. 

Kuvat ovat tivolista, onnelliselta ajalta, jolloin pirullisesta mahataudista ei vielä ollut tietoakaan. Good times!