Ajattelin, että tälläinen päivä kanssamme -postaus olisi kiva tapa kertoa vähän kuulumisia. Nämä kukkivat puut vievät meidän eiliselle lauantaille, joilloin teimme päiväreissun Vantaalle.

6.00 Herätyskello soi, ja kaksi huonosti nukkunutta ja väsynyttä aikuista raahautuu sängystä ylös pikaiselle aamupalalle. Jostain syystä sekä minä että mies ollaan nukuttu nyt muutama yö huonosti. Jotain stressiä taitaa olla ilmassa. Puetaan ja pakataan tavarat, ja klo 6.30 herätetään perheen pienin. Pojalla ei ole unihiekkaa silmissään, vaan hän on reissusta innoissaan, ja hokee ”Mannin synttäreille” ja ” minä maistaan kakkua”.

7.00 Auto starttaa, ja kaikki ovat mukana. Heitän auton perälle vielä vaatepussin siltä varalta, jos tulee vastaan kiva paikka ottaa asukuvia yhtä tulevaa postausta varten. Autossa meno on yllättävän leppoisaa, ja postimies Paten postiauto kaartaa takapenkillä monta kiekkaa ennen kuin päätyy penkin ja oven väliin. Stereoissa soi lastenlaulut cd:ltä, ja pieni musiikkimies haluaa kuunnella vain ”tilipitappi”- tai ”muumi”-laulua. Niimpä koko loppupäivän seurueella soi päässä ”tilipitappi tippi tappi, tilipitappi tippi tippi, tilipitappi tippi tippi taa”.10.00 Melko tarkkaan kympiltä ollaan perillä Vantaalla siskoni luona ja pääsemme saman tien kahvittelemaan. Synttärisankari vetelee vielä päikkäreitä, joten syömme pullaa ja vaihdamme kuulumisia. Poika innostuu kaikista uusista serkkunsa leluista. 

11.30 Naperot ruokittu, joten lähdemme Vantaan HopLopiin leikkimään. Pienet serkukset juoksevat innoissaan paikasta toiseen. Myös vanhemmat pääsevät laskemaan liukumäkeä, hyppimään trampoliinilla ja seikkailemaan pitkin HopLopin tunneleita. Aika hujahtaa nopeasti, ja kaikilla alkaa olla nälkä ja hiki. Vain lapset on muistettu nesteyttää, not good. Porukkamme suuntaa Jumboon etsimään ruokapaikkaa. 

n. 13.45 Seisomme erään ravintolan edessä, ja mietimme, jaksammeko odottaa tuntia ruokia. Emme ole ottaneet huomioon, että on valmistujaislauantai, ja kaikki paikat ovat täynnä juhlakansaa. Teemme ratkaisevan virheen, kun poistumme ensimmäisestä ravintolasta etsimään väljempää ruokapaikkaa. Koska sellaistahan ei löydy. Tunnelma alkaa kiristyä, kun kaikilla on vähän eri käsitys siitä, mikä seuraava peliliike tulisi tehdä. Nälkä, väsymys ja väärinymmäys yhdistettynä on huono kombo, ja saadaan miehen kanssa aikaiseksi pieni riitakin. Siitä se alamäki sitten lähtee, ja suunnitelmat menevät uusiksi. Jumbon liikkeiden kiertely saa jäädä. Päädymme hakemaan Cittarista valmista ruokaa ja suuntaamme porukkamme myrtsinä takaisin siskon luo syömään.

15.00 Hyvä ruoka, vähän parempi mieli. Sisko kertoo, että lähellä kukkii kauniin vaaleanpunaisena yksi puu, ja mietin kehtaanko edes ehdottaa vielä mököttävälle miehelle pikaista asukuvausta. Mies on kuitenkin jo leppynyt (melkenin), ja vaihdan vaatetuksen, ja käymme nappaamassa kuvat pihalla sillä aikaa kun muut leikkivät sisällä. Nämä postauksen kuvat eivät päätyneet kyseiseen asupostaukseen, mutta niistä tuli sen verran kivoja, että päätin käyttää ne tähän postaukseen. 

n. 16.15 Vierailu on tullut päätökseensä, ja pakkaamme porukkamme takaisin autoon, ja lähdemme köröttelemään Jyväskylää kohti. Poika ei ole nukkunut päiväunia, joten viiden minuutin sisällä auton starttauksesta hän sammuu. Huokaisen helpotuksesta, ja selailen puhelinta ensimmäistä kertaa koko päivänä. Laitan instagramiin suloisen kuvan serkuksista HopLopissa.  Kun poika herää, pysähdymme jäätelöille, ja kaikkia hymyilyttää. Loppumatkan autossa soi jälleen Röllin isoimmat hitit. 

n. 19.00 Saavumme kotiin, ja mies laittaa itselleen pasta carbonaraa jääkaapin jämistä. Minulla ei ole nälkä, ja poika syö reissulta jääneitä riisipiirakoita. Poika oli niin ihastunut serkkunsa ”läppäriin”, että sai sen lainaan. Koko illan hän painelee nappuloita ja laulaa ja tanssii musiikin mukana. Kun poika ei huomaa, sujautan läppärin kaappiin, ja syömme vielä vähän jugurttia iltapalaksi.

20.20 Vien pojan omaan huoneeseensa nukkumaan. Noin puoli tuntia poika laulaa ”tilipitappia” ”paljon onnea Manni” ja ” muumipappa esiintyy”.  Sitten huoneessa hiljenee. Jos minulla olisi ollut viiniä, niin tämä olisi ollut se kohta, jolloin olisin kaatanut itselleni ison lasin kylmää valkoviiniä. Koska minulla ei ole viiniä, mutustan muutaman keksin, ja virittäydyn sohvalle katsomaan Selviytyjät. Mies lähtee katsomaan kaverinsa keikkaa, ja minä rojahdan noin klo 23.00 nukkumaan.

Sellainen lauantai. Ei mennyt ihan putkeen, mutta loppui hyvin. En muuten nukkunut viime yönäkään sen paremmin :/

Kiinnostaako teitä tämmöiset päivä kanssamme-postaukset? Miten sun lauantai meni? Saako joku muu perheriidan  aikaiseksi matkoilla?

Kivaa sunnuntaita!