Moi! Miten teidän joulu on mennyt? Meidän sairastelukierre ei ota loppuakseen, ja Levin mökkijoulu meni suurimmaksi osaksi sairastaessa :/ Voimia ja energiaa bloggaamiseen (tai mihinkään) ei juuri nyt riitä, joten blogihiljaisuus saattaa jatkua vielä tovin. Voin muuten sanoa, ettei ole kovin helppo yhdistelmä, kun molemmilla vanhemmalla on kauhea mahatauti, mutta taaperolla riittää virtaa. Terveempää ensi vuotta kohti!

Vuosi vaihtuukin jo ihan kohta, ja on aika suunnata katseet tulevaan vuoteen. Elämä on muuttunut lapsen tulon jälkeen tuodella paljon, ja odotukset sekä toiveetkin tulevan varalle ovat hieman erilaiset aikaisempiin vuosiin verrattuna. Maailmaa katsoo ihan eri vinkkelistä kuin muutama vuosi sitten. Minä itse olen muuttunut, mutta kuitenkin pysynyt samana. Vanhemmuus tuntuu olevan tasapainottelua vanhan ja uuden minän välillä.

Vuosi 2015 oli elämäni rankin ja haastavin. Raskauden loppumetreillä tuli terveydellisiä ongelmia, ja niistä johtuen käynnistetty synnytys, paljon stressiä ja pelkoa. Tuli koliikkivauva, baby blues, jäätävä väsymys, ahdistus ja korkea verenpaine. Tuli alakulo ja epätoivo. Vuosi meni sumussa, eikä siitä muista juuri mitään. Miten tästä selvitään?

 Tämä vuosi on ollut melko hyvä. Vauva kasvoi, ja elämä helpottui hieman. Omat voimat palasivat. Elämään palasi ilo ja toivo. Palasin takaisin töihin. Arki, vaikkakin melko kiireinen, alkoi rullaamaan. Minä viihdyin töissä, ja taapero päiväkodissa. Iltaisin on ollut ihana halailla taaperoa, kun hän selittää omia kuulumisiaan. Taapero on kasvanut harppauksittain. Tuntuu, että ihan viime aikoina on tullut paljon uusia sanoja, ja ymmärrys on kasvanut valtavasti. On ihanaa nähdä hänen kasvavan pieneksi persoonaksi. Kävimme myös Kroatiassa perhelomalla ja aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Ja miten paljon iloa ja energiaa tämä uusi harrastus onkaan tuonut! 

Tuleva vuosi tuo muutoksia useammallakin alueella. Isoimpana muutoksena on varmaankin työtä koskevat muutokset. Töissä tulee puhaltamaan uudet tuulet, ja jännityksellä odotan, minkälaiseksi työnkuvani tulee muotoutumaan. Olen tehnyt samaa työtä jo mooonta vuotta, joten muutos on tervetullut. Kaipaan lisää haasteita ja itseni kehittämistä. Toivottavasti tuleva vuosi tuo mieluisia muutoksia työrintamalla.

Toki lapsen syntymän jälkeen jokainen vuosi on erilainen jo ihan senkin vuoksi, että he kasvavat niin huimaa tahtia. Ensimmäisen vuoden pieni vauva on vaihtunut määrätietoiseen humoristitaaperoon. Ensi vuosi tuo tullessaan taas paljon uutta kehityksen saralla. Toivon, että koko ajan kehittyvä kommunikointimme helpottaa yhteiseloamme. Riemulla seuraan taaperon kehitysvaihteita; uusia sanoja, motorista kehittymistä ja ymmärryksen kehittymistä. Uhmaikäkin alkaa jo osoittaa merkkejä saapimisestaan.

Nyt, kun taapero on jo vähän isompi, voin ensi vuonna alkaa palailemaan pikkuhiljaa omien harrastustenkin pariin. Tykkään todella paljon vesiliikunnasta, ja joku vesijumppakurssi olisi kiva aloittaa. Yritän panostaa tulevana vuonna enemmän omaan hyvinvointiini, joka on kahtena viime vuonna jäänyt pahasti äitiyden ja väsymyksen alle. Yritän olla tuntematta huonoa omaatuntoa omasta ajasta sekä panostaa enemmän parisuhdeaikaan. Pieni toive kahdenkeskisestä matkasta miehen kanssakin on olemassa. Myös bloggaamisessa haluan kehittyä. 

Mitä mietteitä sulla on tulevalle vuodelle? Teetekö uuden vuoden lupauksia?

Loisteliasta uutta vuotta! Palailen, kun hyvältä tuntuu. Kuvituksena tässä postauksessa on ihania poroja Leviltä 🙂