Sun pitäis tehdä oma podcast!
Mulla on postausaiheet ensi viikolle jo valmiina. Postausjonossa on niin kotimaista muotia, hyvää ruokaa kuin kosteusvoidelöytökin. Maailman ollessa hälytystilassa olen kuitenkin miettinyt, onko sopivaa postata kosmetiikasta, muodista tai kevyistä aiheista. Tuntuvatko ne tahdittomilta ja turhilta? Jaksaako kukaan keskittyä nyt mihinkään sellaiseen, kun emme tiedä, menemmekö ensi viikolla töihin, tai vaikuttaako virus johonkin meille läheiseen. Ajatukset ovat raskaat kuin lyijy.
Instassa kiertää tällä hetkellä hymy-haaste, ja se sai minut ajattelemaan, että ehkäpä positiiviset ja kivat asiat on kuitenkin sallittuja. Ehkäpä jopa ihan toivottuja. Uskon, etten ole ainoa, joka kaipaa muutakin ajateltavaa. 
Siksi ajattelin kertoa teille tänä sunnuntaina yhdestä asiasta, joka on ilahduttanut minua jo pidemmän aikaa. Se liittyy instagramin stooreihin, ja omaan ääneeni. Lähes joka kerta, kun höpöttelen juttujani insta stooreissa, saan viestiä siitä, kuinka miellyttävä ääni minulla on. Useat ovat sanoneet, että ääntäni on miellyttävä kuunnella, ja usein saan myös kuulla, että minun pitäisi ehdottomasti tehdä podcast. Rauhallinen ääneni sopisi kuulemma myös äänikirjoihin.
Ette usko, miten iloiseksi tulen joka kerta, kun tällaisen viestin saan inboxiin! On jopa hieman hämmentävää, että tätä samaa sanomaa tulee tasaisin väliajoin edelleen. Lämmittää mieltä, kun joku tuttu tai tuntematon näkee vaivaa kehuakseen ja kertoakseen jotain kaunista. Ilahduttaakseen minua. En ole itse pitänyt ääntäni mitenkään erikoisena, ehkä enemmänkin hassuna. Teiniaikainen poikaystäväni sanoi minulle, että ääneni sopisi lastenohjelmiin. Se on jäänyt mieleeni. Minusta se oli hauskasti sanottu.
Oletko sinä saanut palautetta sun äänestä instagramissa tai livenä? 
Kuvat: Hanna
Miten se onkin niin, että usein kuljemme kiireidemme keskellä vähän kuin laput silmillä, eikä aikaa ja energiaa tunnu olevan toisen ihmisen huomaamiseen? Vai olenko se vaan minä, joka tuntuu käyvän koko ajan jotenkin viimeisillä energian rippeillä? Yritän ryhdistäytyä, ja ottaa aikaa huomatakseni lähellä olevat paremmin. Lupaan huomata hyvän toisessa, ja kertoa sen hänelle. Pienellä asialla voi olla suurempi positiivinen vaikutus kuin osaamme edes kuvitella. Sano tänään jotain huomaavaista sua lähellä olevalle ihmiselle! Nyt jos koskaan siihen on tarvetta.
Ja mitä siihen podcastiin tulee, niin haluaisin ehdottomasti joskus sellaisen tehdä! Tosin aihetta minulla ei ole mietittynä, enkä omaa sellaista teknistä osaamista, että osaisin podcastin toteuttaa. Ehkäpä vielä joskus kuitenkin toteutan tämän idean! Olisi myös hurjan jännittävää päästä kokeilemaan äänikirjan lukemista, tai vaikka ääneksi lastenohjelmaan.
Uskotteko muuten, että sisälläni asuu pieni koomikko? Tein nuorena muutaman ystäväni kanssa itse käsikirjoittamiani sketsejä isäni videokameralla. Näille komediapläjäyksille sitten nauroimme ainakin itse ihan kippurassa. Vain luoja tietää miksi, mutta esitimme tämän videon myös koulussa omalle luokallemme.
Jatkan ensi viikolla positiivisuuden tietä, ja paljastan täällä blogissa erään asian, joka on ilahduttanut minua viime päivinä.
Iloa ja aurinkoa sunnuntaihisi!
Lue myös: Kuinka välttää sunnuntaiblues?
