Päivä kanssamme 17/08/17
Nyt olisi taas vuorossa tykätty ”päivä kanssamme” -postaus 🙂 Päivä oli viime torstai, ja se ei ollut mitenkään erityinen päivä, vaan kuvastaa melko hyvin normaalia arkipäiväämme. Aikaisemmat ”päivä kanssamme” postaukset löytyvät täältä ja täältä. Hyppää siis mukaan meidän päivään!
6.20 Pakottaudun ylös ”vaaleanpunaisista mummolakanoista”, kuten mieheni näitä (ihaniaihaniaihania!) hempeitä lakanoitamme nimittää. Pyh, hän ei vain osaa arvostaa kauniita vanhan roosan sävyisiä kauneuksia! Hipsin syömään nopean jugurtin ja lasillisen tuoremehua sekä puen vaatteet nopeasti ennen pojan heräämistä.
Yllätyksekseni ehdin jopa meikata ennenkuin ” Olen herännyt!” kajahtaa pojan huoneesta. Nappaan nopean vessaselfien, ja menen toivottamaan hyvät huomenet pojalle ja unikavereille. Poika on hyvällä tuulella ja yhteistyökykyinen. Robottipaita päälle, muki maitoa ja menoksi.
7.25 Poika on köytetty turvaistuimeen, ja voimme lähteä pyöräilemään kohti päiväkotia. ”Äiti, mikä toi on?” kuuluu turvaistuimesta noin 35 kertaa lyhyen matkamme aikana. Kyseykausi! Saan myös kattavan tilanneraportin kaikista matkalla nähdystä. ”Äiti, punainen roska-auto! Se meni tuonnepäin!” ” Tuolla on koira!” ” Koiraaaaa! Vuff, vuff!”
Aamu on kaunis ja tiet ovat melko hiljaiset puoli kahdeksan aikaan aamulla. Poika ihmettelee, miksi pysähdymme kesken matkan ottamaan kuvan tiestä 😀
Kun poika on saateltu päiväkotiin, nappaan kaupasta vielä eväät töihin.
7.50 Saavun töihin, ja koska siellä on vielä hiljaista, kehtaan napata kuvan päivän asusta 😀 Päällä Cubuksen culottes-housut, turkoosi Lindexiltä ostettu t-paita sekä uusi Vilan musta bomber-takki. Kiva, ja rento asu 🙂
Töissä on vielä paljon porukkaa lomilla, joten hommaa riittää, ja päivä sujahtaa nopeasti. Käyn lounastunnilla muutamassa kampaamossa kysymässä, josko olisi aikaa pikaiselle lettikampaukselle illan Annie Eleanoora-postauksen kuvauksia varten, mutta missään ei (yllättäen) ole heti vapaita aikoja. Joudun siis väkertämään hiukset itse.
15.50 Työpäivä paketissa, ja hyppään valkean ratsuni selkään. Hurautan päiväkotiin, josta nappaan vastahakoisen päiväkotilaisen (oman poikani, en siis ketään vierasta lasta sentään :D) mukaani. Pojalla olisi ollut hyvät leikit menossa, ja tottakai se harmittaa lähteä kesken kaiken.
Kotona mies on laittanut grillin jo tulille ja on leikkaamassa nurmikkoa. Poika ihastelee ruohonleikkuria aikansa, ja ryntää sitten pomppimaan trampoliinilla. Trampoliini näyttää olevan kesän paras hankinta, sillä poika rakastaa sillä hyppimistä :) Pääsen myös itse hyppimään :D ”Äitiii, nyt on sun vuoro!”
16.45 Tänään on hampurilaispäivä, ja mies grillailee mehevät hampurilaiset ja halloumijuustot grillissä. Minä teen salaatin. Jopa poika innostuu syömään jauhelihapihviä, sämpylää sekä tomaattia. Kurkut ja salaatinlehdet jäävät lautaselle. Grillaus on ihanaa! Harmi, kun en huomannut ottaa kuvaa valmiista hampurilaisista!
n.17.30 Ruuan jälkeen alan napsimaan kuvia korvakoruista. Asettelen ne betonisen kiekon päälle, ja haen kukkia koristeeksi. Olen tyytyväinen kuviin. Sitten seuraa se hankalampi osuus, eli hiusten letitys. Hollantilainen letti näyttää toiselta puolelta ihan kivalta, mutta toinen puoli ei onnistu. Onneksi kuvista tulee kuitenkin hyviä toispuoleisinakin :D Olisin halunnut kuviin, jonkun kivan taustan, muttei meillä arvatenkaan ole aikaa lähteä minnekään kotipihaa kauemmas kuvia ottamaan. Näillä mennään.
Ilta menee rattoisasti Pikku Kakkosen ja legoleikkien siivittämänä. Välillä käydään ulkona hyppimässä vielä vähän trampalla.
19.25 Pojan iltapalan aika. Hän valitsee jugurtin, mutta ei sitten suostu edes maistamaan sitä. Teen pienen annoksen myös puuroa, joka ei sekään uppoa. Ainoastaan mukillinen maitoa menee alas. Tunnen verenpaineen nousevan, kun poika viileästi ilmoittaa, ettei halua syödä mitään. Pidän kiukkuni itselläni, ja ilmoitan, että sitten onkin hammaspesuaika. Luemme muutaman kirjan iltasaduksi. Tällä hetkellä Puppe- ja muumi-kirjat ovat kovassa huudossa.
20.00 Peittelen pojan ja unikaverit sänkyyn. Hän sammuu 20 minuutissa itsekseen. Muutama ”moi moi muumi!” toivotus kuuluu poijan huoneesta, ja sitten hiljenee. Pohdin, alkaisinko kirjoittamaan Annie Eleanoora-postausta tai käsittelemään kuvia, mutten jaksa. Pojan syömättömyys ärsyttää vieläkin.
Äänikirja kuulostaa houkuttelevammalta, joten linnoittaudunsohvalle, ja jatkan Hanne Valtarin ja Satu Rämön mielenkiintoista Unelmahommissa-äänikirjaa. Äänikirjan lukijalla on mielyttävän pehmeä ääni. Mietin, miltä oma ääneni kuulostaisi äänikirjan lukijana. Minulle on sanottu, että minulla on mielenkiintoinen ääni. Entinen poikaystäväni sanoi, että ääneni sopisi hyvin lastenohjelmiin :D
22.45 En malttaisi lopettaa kirjan kuuntelua, mutta väsymys painaa, ja huomenna on taas herättävä kuuden aikoihin. Pikaisen hammaspesun kautta kömmin hiljaa kuorsaavan miehen viereen. Unta saa kuitenkin odotella hyvän tovin.
The End!
Minkälaisen tarinan sun päivästä saisi? Tykkäätkö lukea tällaisia tarinoita meidän päivästä?
Mukavaa tiistaita!